Kulttuuriperintö ja identiteetti/Saamelainen kulttuuri

Suomessa on saamelaisia laskutavasta riippuen 7000-8000. Heistä noin puolet puhuu jotakin saamen kielistä. Äidinkielekseen saamen on rekisteröinyt noin 1700 suomalaista. Saamelaisuus määritellään nykyisin etnisen alkuperän eikä kielen mukaan. Saamen kielen asema ei ole vahva, koska monet nuoret muuttavat koulutuksen perässä kotiseudultaan. Se on kuitenkin mm. ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettava aine, josta ja jolla järjestetään opetusta.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana saamenkielisen kirjallisuuden asema on vahvistunut. Esimerkiksi Kirsti Palton kirjoja on käännetty myös suomeksi. Paltto kertoo, että hän opetteli itsekin kirjoittamaan saameksi vasta 14-vuotiaana. Hänen teoksissaan saamelaisen kertomaperinteen vertauskuvallisuus ja mytologia sekä luontotietoisuus kietoutuvat yhteen arjen kuvauksen kanssa.

Saamelaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti oma elämäntapa, joka perinteisesti on ollut liikkuva ja perustunut siirreltäviin kotiin, keräilyyn ja porotalouteen. Saamelaisia yhdistää oma musiikkiperinne, josta joiut ovat etelän ihmisille tutuimpia. Käsityötaito hyödyntää luonnonmateriaaleja. Kulttuuriin kuuluu myös oma kertomusperinne. Lapsi opetetaan osaksi sukua ja yhteisöä tarinoiden avulla. Moni saamelaisen kulttuurin muoto on katoamassa taitajien puutteessa ja elämäntavan uhanalaisuuden vuoksi. Yhä kuitenkin saamelaisalueen opettajat tietävät, että poroerotusaikaan osa oppilaista on poissa koulusta 5-10 päivää.

Saamelaista identiteettiä määrittävät kieli, kulttuuri, taide, joiku, folklore, oma alue sekä elinkeinot ja omanlaiseksi koettu luontosuhde. Luontosuhde opitaan tulilla, kodassa ja laavulla; sitä määrittää paljonkin ihmisille merkitykselliset elinkeinot, ja tärkeimpiä paikkoja ovatkin hyvät hillajänkät, poronhoitoon liittyvät alueet, mustikkavaarat ja apajat. Saamelaisalueella identiteettiä pitää koossa kieli ja perinteiset elinkeinot, citysaamelaisille taas on tärkeä "luontosuhde", joka koetaan valtaväestöä syvemmäksi. "Luonto on tärkein henkiolento, jonka kanssa täytyy elää sovussa," sanoo Kirsti Paltto.

Noitarummun kuvasymboliikka heijastaa muinaista animistista maailmankuvaa. Siinä kivet, kasvit ja eläimet koettiin tietoisina olentoina, ja maailma oli jaettu kolmeen kerrokseen: ylinen, ihmisten maailma ja alinen maailma.

Saamelainen kulttuuri elää muutoksen aikaa, ja joikujen sijaan Amoc ja Aziz räppäävät saamen kielellä.

(Lähteitä: Jarno Valkonen: Saamelainen luontosuhde, Kulttuurintutkimus 22(2005):4; Saana Katila: Kulttuuri vailla asemaa, Vihreä Lanka 25/2006)

Lisätietoja: saamelaiskulttuurisivusto Oulun Lyseon suvaitsevaisuuskasvatussivuilta Saamelainen muinaisusko Wikipediassa