Radiotaajuuskirja/Turvallisuusviestintä

Lisää linkkejä
Wikikirjastosta

Kansalaisten välttämättömimpien viestiyhteyksien varmistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvaviestintähanke pyrkii poikkeustilanteiden aiheuttamien sähkönjakelu-, puhelin- ja tietoverkkokatkosten aikaisiin kansalais-, kunta-, väestönsuojelu- ja huoltoyhteyksiin varautumiseen soveltuvan langattoman turvaviestintäverkon kehittämiseen ja rakentamiseen vapaaehtoistoimintana. Tätä tavoitetta varten rakennetaan hyviin radioasemien sijainteihin maakuntienvälisen turvaviestintäverkon toistinasemia yhdistämään turvaviestinnän ja kriisinhallinnan toimijoita, sekä tekemään riippumatonta vapaaehtoista turvaviestintää tunnetuksi yleishyödyllisenä kansalaistoimintana. 

'Turvaviestintä' -sanaa käytetään tässä yleisnimenä kaikista kriisiviestintään ja varautumiseen liittyvistä vapaaehtoishankkeista. 'Tuvi' on sanan lyhenne. 'Tuviverkko' puolestaan kuvaa sellaisia monikäyttöisiä ja monitaajuisia kriisiviestintäverkkoja, joiden avulla mahdollisimman moni yhteyskatkosalueen yksittäinen radionkäyttäjä pystyy kommunikoimaan poikkeustilanteissa toistensa, sekä kriisialueen ulkopuolisen maailman kanssa.

Väestön kriisiviestintä poikkeustilanteissa ei ole niinkään tekninen ongelma, vaan radioverkkojen järjestäytymisen ongelma. Edulliset ja varsin yksinkertaiset langattomat maakuntakantaman turvaviestintä- eli tuvitoistimet ovat eräs ratkaisu yhdistämään jo olemassaolevia erillisiä paikallisia lyhyen kantaman radioverkkoja maakunnan- tai maanlaajuisiksi turvaviestintäverkoiksi kriisi-, luonnontuho- ja harjoitustilanteissa. Sekä maakuntia yhdistävien, että paikallisten turvaviestintäverkkojen kehittämiseen ja rakentamiseen voi osallistua toimintaympäristöstä tai jäsenyydestä riippumatta kuka tahansa omien kykyjensä, osaamisensa ja ratkaisumalliensa puitteissa.

Turvaviestintäverkon toistimet Kolilla ja Keski-Savossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Suomessa sijaitsee pitkän maakuntakantaman turvaviestintäkoeasema Kolilla. Se on tähän mennessä toiminut katkotta useiden myrskyjen, kuten Salomon, Raulin ja Kiiran aiheuttamien sähkönjakeluhäiriöiden läpi, välittäen radioamatöörien koekäyttämänä puhe- ja sanomaliikennettä maakunnan sisälle ja ulkopuolelle.

Kolin turvaviestintäkoetoistin kykenee toimimaan osana riippumattomia langattomia turvaviestinnän ja radioamatöörien puhe-, tekstisanoma- ja paikkatietoverkkoja. Toistimella on Viestintäviraston myöntämä automaattisen radioaseman lupa kutsumerkillä OH7RAC, ja se muodostaa Savo-Karjalan turvaviestintäverkon Keski-Savon tuvitoistimen kanssa, jonka kutsumerkki on OH7RAD. Toistinten välimatka on 110 km.

Kriisiviestintää edellyttävissä poikkeustilanteissa turvaviestintätoistinten yhdistettäviksi soveltuvia erillisiä paikallisia radioverkkoja ovat mm. RHA68-metsästäjäpuhelimet, meri-VHF, elinkeinoelämän radioverkot VHF- ja UHF-yhteiskäyttökanavilla, SPR ja vapepa, Meri-VHF, LA, PMR446, radioamatöörit, sekä puolustusvoimien pataljoona- ja komppaniaradiot.

Turvaviestinnän tukemia hankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KRH-viestiverkko on kevyt selainpohjainen johtamisjärjestelmä, jonka puitteissa pyritään kehittämään työkaluja ja käytäntöjä joustavan ad-hoc-kriisiverkon käyttöön. 

KRH-viestiverkon osalta työn painopistealueita ovat radioverkon sisäisen tilannetietoisuuden ja avoimien internetissä toimivien viestintärajapintojen kehittäminen sekä jatkuva harjoitustoiminta. 

Kriisi- ja poikkeustilanteiden spontaaneja tilapäisiä viestiyhteyksiä yhdistämään tarkoitettu LARS-turvaviestintäserveri (Local Area Reporting System) on toiminnassa Keski-Savon tuvitoistinasemalla OH7RAD. 

Ryhmäviestintään puhetoistimet, yksityisviesteihin tekstisanomat [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvaviestintäverkon kukin puhetoistin soveltuu sellaisenaan ryhmäviestintään. Osana maailmanlaajuista pakettiradio- ja digimodeverkkoa toimiva dataradiosolmujen sanomaverkko puolestaan soveltuu tekstisähköpostien välittämiseen. Sanomaliikennettä ja puhealiverkkoja turvaviestintätoistimet tukevat tarvittaessa niille sallituissa kriisi- ja poikkeusviestintätilanteissa seuraavin tavoin: 

  • Liitettävyys. Puhetuviverkkoon voi joustavasti liittää tilapäisiä liikkuvia ja kiinteitä puhetoistimia esim. etsintä- tai pelastuspalvelutilanteiden radioliikenteen yhdistämiseksi muualla sijaitsevaan operaatiojohtoon, sekä luomaan yhteyksiä eritaajuisten radioverkkojen välille.
  • Taajuudet. Turvaviestintätoistimet ovat vaihdettavataajuisia, toisin kuin tähänastiset kiinteätaajuiset puhetoistimet. Kriisiviestintätilanteissa turvaviestintätoistimella on valmius tukea kullekin eri radioverkolle varattuja taajuuksia. Vaihdettavissa oleva taajuus osaltaan parantaa myös häiriöiden sietoa, viestinnän varmuutta sekä luottamuksellisuutta. 
  • Sanomaliikenne. Turvaviestintätoistimet tukevat tavanomaisia AFSK-purskelähetyksiä, kuten tekstisanomat, lyhytviestit ja APRS-paikkatieto. Digimodesolmujen ja porttien lisäksi myös puhetoistimet kykenevät välittämään purskeliikennettä. 
  • Aliverkot. Haluttaessa kunkin puhetoistimen käyttäjäryhmän kuuntelevan vain tiettyä puheverkkoa, käytetään radiopuhelinten standardeja aliääniä erillisten puhealiverkkojen muodostamiseen. Turvaviestintätoistimet tukevat tavanomaisia aliääniä, kuten CTCSS ja DCS. 

Omakustanteista kansalais- ja yhdistystoimintaa [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkkiasemina toimivat Kolin ja Keski-Savon turvaviestintätoistimet on rakennettu radioharrastajien ja yritysten tarvikelahjoituksin ja turvaviestintäharrastajien omakustanteisena. 

Kolin pitkän kantamana turvaviestintätoistin muodostaa Keski-Savon ja miden turvaviestintätoistinten kanssa riippumattoman langattoman Savo-Karjalan turvaviestintäverkon. Tuviverkon asemista saaduista kokemuksista tiedotetaan, ja niitä käytetään parhaillaan mallina vastaaville turvaviestintähankkeille muualla maassamme. 

Tuvitoistinverkon käyttäjiä tai käyttäjäryhmiä ei tällä tietoa aiota priorisoida, ja sen käyttäminen on maksutonta. Tuvia ei ole tarkoitettu korvaamaan viranomaisten erillisverkkoja, vaan luomaan täysin ilman sähköisiä varayhteyksiä oleville kansalaisille välttämättömimpiä kriisiviestintäyhteyksiä. Verkon kehittäjinä, toteuttajina ja testaajina on vapaaehtoisia radioviestinnän osaajia sekä reserviläisiä ja turvaviestintäharrastajia eri puolilta maata. 

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun turvaviestintätoistimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesän 2018 aikana Itä-Suomeen asennettiin ja otettiin käyttöön kolme ensimmäistä vapepa-, SPR-, metsästäjä- ja pataljoonaradioiden tuki/toistinasemaa, jotka välittävät langattomasti puheyhteyden keskenään.

Välittömässä valmiudessa oleva turvaviestintäverkko soveltuu paitsi vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) etsintä- ym. tehtävien viestitueksi, niin myös myrskyjen, tykkylumen ja muiden luonnontuhojen aiheuttamiin viestintäkatkoksiin varautumiseen.

Mallina on käytetty jo aikaisemmin rakennettua ja varmatoimiseksi havaittua radioamatööritaajuuksilla toimivaa turvaviestintäverkkoa.

Savo-Karjalan turvaviestintäverkko (TUVI S-K)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien käytettävissä olevan 'tuviverkon' tukiasemat muodostavat tavallisista lyhyen kantaman radiopuhelimista maakuntakantaman verkon samaan tapaan, kuin matkapuhelinten tukiasemat muodostavat verkon kännyköistä.

Savo-Karjalan turvaviestintäverkon mobiilikantama kattaa nyt valtaosan Pohjois-Karjalaa, Keski-Savon, ja osan Pohjois-Savoa. Keski-Savon tukiasema sijaitsee Leppävirralla, ja Pohjois-Karjalan tukiasemat Kolilla ja Outokummussa.

Syksyllä 2018 aloitettiin turvaviestintäverkon esittelyt vapepassa mukana oleville valmiusyhdistyksille, sekä verkon testaukset ja kantamamittaukset radioharrastajien avulla.

Turvaviestintäverkon käyttö puhelimella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savo-Karjalan turvaviestintäverkko välittää maakuntakantaman yhteyksiä paitsi tavallisimpien radiopuhelinten kesken, niin myös älypuhelinten ja radiopuhelinten kesken yleisen Zello-ilmaissovelluksen avulla. Tukiasemien taajuusinfosivut vapepakäyttäjille ovat:

https://zello.com/Koli

https://zello.com/Oku

https://zello.com/Savo

Tukiasemien rakentaminen ja ylläpito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savo-Karjalan turvaviestintäverkon on rakentanut Suomen Radioturva Ry (SRT) radioharrastajien, vapepa-aktiivien ja reserviläisten omakustanteisena talkootyönä, ja se on osa kansalaisaloitteena liikkeelle laitettua kansalaisten välttämättömimpien viestiyhteyksien varmistamiseen pyrkivää turvaviestintähanketta. Aloitteelle ovat antaneet puoltolausuntonsa mm. MPK, Kuntaliitto ja Sisäministeriö.

Turvaviestintäverkon tukiasemien hallinta on suunniteltu siirrettäviksi SRT:ltä paikallisille yhdistyksille sitä mukaa, kun valmiuden ylläpitämisestä kiinnostuneita yhdistys- ja kyläaktiiveja on tutustutettu ja koulutettu verkon käyttöön.

Aloite liikenne- ja viestintäministerille ja puolustusministerille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13.9.2020 päivätty aloite:

"Arvoisat liikenne- ja viestintäministeri ja puolustusministeri,

Toivoisimme Teidän huomioivan puutteen suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen kansalaisten turvallisuudessa yllättävien luonnon poikkeamatilanteiden ja mahdollisten muiden kriisitilanteiden aikana, ja ryhtyvän tämän aloitteen käsittelemiseksi toimenpiteisiin, joihin ministerin asemanne suo mahdollisuudet."

Aloite turvaviestintätoistinten lupavapaudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teemme aloitteen kansalaisten välttämättömimpien viestiyhteyksien varmistamiseen soveltuvien, lupavapailla radiotaajuuksilla toimivien turvaviestintätoistinten vapauttamiseksi radioluvista.  

Nämä turvatoistimet toimivat tavallisimpien, yleisesti käytettyjen lupavapaiden radiopuhelinten tukiasemina yhdistäen niitä viestiverkoiksi myrskyjen, tykkylumien ym. aiheuttamien sähkönjakelukatkosten aiheuttamiin viestintäkatkoksiin varautumista varten. Ne varmistavat kansalaisten välttämättömimpiä viestiyhteyksiä erityisesti yhteyskatkoille alttiilla mobiiliverkkojen kantamien laitamilla.

Turvatoistimet toimivat jatkuvassa viestitukivalmiudessa. Ne soveltuvat kyläturvallisuusyhteyksiin, sekä vapaaehtoisen pelastuspalvelun (vapepa) viestitueksi etsintä- ja pelastuspalvelutehtävissä etenkin haja-asutusalueilla, joilla mobiiliverkkojen kantama on puutteellinen. Sähkökatkojen aikana ne jatkavat toimintaansa akkuvarmistettuina. Mobiiliverkkoyhteyksien katkeillessa turvatoistimet välittävät katkoksesta kärsivältä alueelta radioteitse yhteyden toimivan mobiiliverkon tai netin yhteydessä olevan turvatoistimen kautta nettiä hyödyntäville ihmisten yleisesti saatavissa oleville viestintäsovelluksille.

Turvatoistimet on tehty yhteensopiviksi myös Puolustusvoimien pataljoonaradioiden kanssa ajatellen varautumista viestitueksi sellaisissa yhteisoperaatioissa, joiden osapuolilla ei tavallisesti ole yhteisiä viestintäkanavia, kuten metsäpalojen sammutuksessa ja suuretsinnöissä, sekä kansallisissa kriisi- ja poikkeustilanteissa.

Aloitteen mukainen turvatoistinten lupavapaus ratkaisisi nämä tähän mennessä ilmenneet vaikeimmat esteet yleishyödyllisten turvatoistinverkkojen rakentamiselle:

  • - Vapaaehtoista omakustanteista varautumista haittaavat kalliit radiolupamaksut,
  • - taajuuksien puutteen,
  • - aikaavievän, erikoisosaamista vaativan ja työlään luvanhakuprosessin, ja  
  • - turvallisuusaukon radiolupien irtisanomiskäytännössä.  

Turvatoistinten radioluvat ovat esimerkiksi niitä ylläpitävän Suomen Radioturvayhdistyksen (SRT) hallitseva, ja ylivoimaisesti suurin kuluerä. Radioturvayhdistys ei kykene laajentamaan kansalaisten välttämättömimpiä viestiyhteyksiä varmistavaa turvatoistinverkkoaan nykyistä pääosin Itä-Suomen alueen kattavaa viittä toistinta suuremmaksi, koska niiden radiolupamaksut ylittäisivät yhdistyksen jäsenmaksutulot. Halukkuutta vapaaehtoiseen kansallisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin varautumiseen vähentää merkittävästi, että siihen osallistumisesta joutuu maksamaan hinnakkaiden radiolupien muodossa.

Radiolupien taajuuksien puute puolestaan haittaa turvatoistinten varsinaista tarkoitusta toimia kaikkien lupavapaiden kanavien radionkäyttäjien kriisi- ja turvaviestintätukena, koska radioluvat rajoittavat turvatoistinten käytön vain yksittäisille radiotaajuuksille. Lisätaajuuksista edellytetään maksettavaksi lisähintaa jo ennestään varsin kalliin radiolupamaksun päälle. Radioluvat on tähän mennessä tarkoitettu perinteisille dupleksitoistimille, jotka edellyttävät varattuja yksittäisiä taajuuksia. Radioluvat eivät nykyisellään huomioi turvatoistimia, jotka ovat tyypillisesti tavallisia, taajuuksiaan joustavasti vaihtavia lupavapaiden kanavien simpleksiradiopuhelimia.

Jos aloitteen mukaisesti kaikki lupavapaat taajuudet sallitaan turvatoistimille, niiden ylläpitäjät pystyvät vaihtamaan toistimensa kulloinkin tarkoituksenmukaisimmille vapaille, viestitukea pyytävien käyttäjien suosimille radiokanaville, sekä väistämään jo varattuja taajuuksia, tai taajuuksia, joilla esiintyy häiriöitä tai häirintää. Turvatoistimet voivat toteuttaa tehtävänsä silloin, kun niiden sallitaan toimia viestitukena kaikille lupavapaita radiotaajuuksia käyttäville viestituen tarvitsijoille. Radiolupakäytäntö on nykyisin tälle esteenä.

Radiolupien hakumenettely turvatoistimille on nykyään työläs ja aikaavievä, koska Traficomin radiolupien hakujärjestelmä on tarkoitettu vanhanaikaisille, kiinteiden taajuuksien varaamista edellyttäville kaupallisille dupleksitoistimille. Esimerkiksi ensimmäisen Radioturvayhdistyksen turvatoistimen radioluvan hakuprosessi vv. 2015 - 2016 kesti yhdeksän kuukautta. Pitkä radioluvan hakemusaika on kovin hankala pyrittäessä varautumaan viestitueksi luonnontuhoihin, koska ne eivät ilmoita ennakkoon tapahtuma-aikaa eivätkä paikkaa.

Nykyaikaiset turvaviestintätoistimet puolestaan ovat tavallisia, yleisesti saatavia, edullisia ja helppokäyttöisiä lupavapaiden radiokanavien mobiili- ja kotiradiopuhelimia, jotka soveltuvat radioharrastajien käyttöön, ja joissa on simpleksitoistinominaisuus, tai jotka ovat liitettävissä nettiin turvaviestintäsovelluksen kautta välittämään yhteys muiden vastaaville turvatoistimille. Tällaiset uudenlaiset, lupavapaita taajuuksiaan kulloisenkin viestitukitarpeen mukaan joustavasti vaihtavat turvatoistimet eivät enää edellytä aikaisempien dupleksitoistinten tapaan kiinteiden taajuuksien varaamista itselleen.

Turvaviestintähankkeella "Kansalaisten välttämättömimpien viestiyhteyksien varmistaminen" on mm. Sisäministeriön pelastusosaston ja Kuntaliiton puoltolausunnot. Hankkeen wikisivu on täällä: https://fi.wikibooks.org/wiki/Radiotaajuuskirja/Turvallisuusviestint%C3%A4

Esitys oikeuksiksi lupavapaille turvaviestintätoistimille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdotamme, että vapaaehtoiseti ylläpidettävien, yleisesti käytettävien radiopuhelinten tukiasemina toimivien turvatoistinten lupavapaa käyttö sallittaisiin kaikilla RHA68-, PMR446-, DPMR446- ja CB27-taajuuksilla, jotka ovat jo lupavapaita. Näiden ohella myös muilla taajuuksilla, joille toistinten ylläpitäjillä on käyttöoikeus. Turvatoistimet välittävät yhteyksiä lupavapaiden radiotaajuuksien kesken, sekä lupavapaiden radiopuhelinten ja kansalaisten kännyköiden turvaviestintäkäyttöön soveltuvien sovellutusten kesken.

Lupavapauden ehdoiksi esitämme, että turvatoistinten tulee toimia niin, etteivät ne varaa käyttämäänsä taajuutta yksinomaiseen käyttöönsä, vaan toimivat niillä muiden käyttäjien kanssa yhtäläisin oikeuksin, sallien ihmisten yhteisessä käytössä olevien taajuuksien käytön tavanomaisiin tarkoituksiin. Turvatoistinten taajuuksien tulee myös olla toistimen ylläpitäjän tai valvojan helposti ja nopeasti vaihdettavissa kulloinkin viestitukitarpeeseen sopivimmalle sallitulle vapaalle taajuudelle.

Vaatimus sellaisista turvatoistimista, jotka toimivat yhteisesti käytetyillä radiotaajuuksilla muuta radioliikennettä estämättä, on jo SRT:n Savo-Karjalan turvaviestintäverkon kokemusten mukaan havaittu toteutuvan käyttämällä simpleksitoistimia, jotka eivät käytä taajuutta varaavaa päälle jäävää kantoaaltoa, ja joiden taajuus on helposti vaihdettavissa kulloinkin viestitukea tarvitsevien käyttäjien radiokanavalle. Kullakin turvatoistimella on oltava sen toiminnasta vastaava valvoja. Turvatoistimiksi suoraan soveltuvia lupavapaita radiopuhelimia on nykyään saatavissa valmiina varsin edulliseen hintaan.

Turvallisuusaukko radiolupien irtisanomiskäytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen käytäntö vaatia turvaviestintäyhdistyksiltä radioluvat turvatoistimille asettaa ne myös alttiiksi tarkoitukselliselle haitanteolle, näiden kansallista varautumista palvelevien viestiyhteyksien pitkäaikaiseksi halvaannuttamiseksi.

Yhdistyksillä ei ole resursseja eikä oikeuksia tehdä vastuuhenkilöistään turvallisuusselvityksiä. Siksi viestivarautumista ylläpitäviin yhdistyksiin on mahdollista päästä sellaisia jäseniä, jotka voivat käyttää vastuuasemaansa henkilökohtaisten etujensa hyväksi, tai haitantekoon yhdistysten kansalliseen varautumiseen liittyville toimintatarkoituksille. Tämä avaa yhdistysten ja lupaviranomaisten välille turvallisuusaukon yleiseen turvallisuuteen liittyvien varautumisviestijärjestelmien radiolupien väärille irtisanomisille.

Traficomin radiolupaviranomaisten oikeuksien laajentaminen kesällä 2020 tapahtuneen kaltaisten turvatoistinten radiolupien väärien irtisanomisten estämiseksi saattaa olla vaikeaa, koska viranomaisten oikeudet ja rajoitukset on tarkoin laissa määrätty ja rajattu. Tarkistusoikeuksien ja -käytäntöjen puuttuminen lupaviranomaiselta irtisanojan valtuuksien tarkistamiseksi pitää nyt tapahtuneen kaltaisen turvallisuusaukon auki varautumisviestijärjestelmien radiolupien irtisanomisille tekaistuin perustein.

Tässä tapauksessa irtisanoja oli käyttänyt paikkansapitämätöntä perustetta yhdistyksen toiminnan lopettamisesta. Yhdistysrekisteri vahvistaa, että yhdistys oli ja on toiminnassa, mutta tätä tai muita dokumentteja irtisanomisen perusteista ei lupaviranomaisen Traficomin käytännön mukaan tarkisteta. Väärästä radiolupien irtisanomistapauksesta vastanneen esimiehen Petri Peuteren mukaan virasto ei tarkista myöskään tarkista yhdistyksen päätöksiä irtisanomisesta, eikä kuule radiolupiin merkittyjä yhdistyksen valtuuttamia radiolupa-asioiden hoitajia eikä toistinten vastuullisia valvojia ennen lupien irtisanomista, ei kerro irtisanomisviestinvaihdon sisällöstä luvanhaltijayhdistykselle, ei tutki väärennetyiksi ilmoitettuja irtisanomisia, eikä neuvo luvanhaltijayhdistystä, keneen tai mihin voisi vedota vilpillisesti irtisanottujen radiolupien palauttamiseksi.

Turvallisuusviestijärjestelmien radiolupien väärien irtisanomisten kaltainen turvallisuusaukko on mahdollista sulkea muullakin tavalla, kuin radiolupaviranomaisen oikeudellisia valtuuksia laajentamalla. Suomen Radioturvayhdistys onkin jo aikaisemmin esittänyt Traficomille aloitteen kansalaisten välttämättömimpien viestiyhteyksien varmistamiseen soveltuvien, lupavapaiden radiopuhelinten kanavilla toimivien turvaviestintätoistinten vapauttamiseksi radioluvista. Toistaiseksi aloite ei ole edennyt virastossa.

Pyydämme harkitsemaan tätä aloitettamme vapauttaa radioluvista vapaaehtoisesti ylläpidettävät yleishyödylliset turvaviestintätoistimet.

Tämän avoimen kansalaisaloitteen allekirjoittajina on sekä turvaviestinnän harrastajia, että Suomen Radioturva ry:n ja Suomen Kylät ry:n jäseniä.  

Turvaviestintäaiheisia linkkejä: [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvaverkkokokeista on koottu mittausselostuksia ja -raportteja vuosien ajalta, joista esimerkkejä allaolevissa linkeissä turvaviestintäaiheisille tietosivuille, foorumeille ja artikkeleihin. 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikibooks.org/w/index.php?title=Radiotaajuuskirja/Turvallisuusviestintä&oldid=129314”