S1 Minä ihmisenä/Keuhkojen toiminta

Keuhkoilla otamme happea ja poistamme hiilidioksidia

Hengityselimistö. Keuhkojen pinnalla on satoja miljoonia pieniä rakkuloita eli alveoleja. Niiden yhteispinta-ala tekee keuhkojen pinta-alasta hyvin suuren.

Ihminen ottaa normaalisti hengittäessään keuhkoihin noin puoli litraa ilmaa. Ilmassa, jota hengitämme, on kaikille ihmisen soluille elintärkeää happea. Jotta elimistö pystyisi käyttämään hapen, on sen päästävä keuhkoista verenkierron mukana kaikkialle elimistöön.

Ilma kulkee nenästä ja suusta henkitorvea pitkin keuhkoputkiin, jotka jakautuvat pienemmiksi keuhkoputkiksi. Pienimpien keuhkoputkien päissä keuhkojen pinnalla on lähes 300 miljoonaa pienen pientä keuhkorakkulaa eli alveolia. Keuhkorakkuloita puolestaan ympäröi ohuiden hiusverisuonten verkosto. Rakkuloiden ja hiussuonten välissä on vain hyvin ohut kalvo, jonka happi läpäiseen helposti. Näin happi on päässyt verenkiertoon, jossa veren punasolut kuljettavat happea ympäri kehoa.

Keuhkoverenkierrossa vereen tulee happea ja hiilidioksidi poistuu verenkierrosta.

Keuhkoista hapekas veri kulkee sydämen vasempaan eteiseen ja sydän pumppaa sen vasemmasta kammiosta ympäri kehoa meneviin valtimoverisuoniin. Näin keho saa hapekasta verta. Kehon solut käyttävät hapen tapahtumassa, jota kutsutaan soluhengitykseksi.

Soluhengityksessä syntyy hiilidioksidia, joka on haitallista elimistölle. Siksi se on saatava pois elimistöstä. Hiilidioksidi menee veren punasoluihin, joiden mukana se jatkaa matkaa kohti sydäntä. Sydämeen palaava veri saapuu sydämen oikeaan eteiseen. Sieltä sydän pumppaa sen oikean kammion kautta takaisin keuhkoihin. Keuhkoissa veren punasolujen kyydissä oleva hiilidioksidi läpäisee keuhkorakkuloiden ohuen pinnan ja poistuu uloshengityksessä. Sisäänhengityksessä otamme jälleen uutta happea, joka lähtee veren mukaan.