S3 Keskiaika/Varhaiskeskiajalla ihmiset muuttivat pois kaupungeista

S3 Keskiaika – Sisällysluettelo

Mikä ihmeen keskiaika? Euroopan keskiaika alkaa antiikin päättymisestä Elämää keskiajalla Varhaiskeskiajalla ihmiset muuttivat pois kaupungeista

Varhaisella keskiajalla ihmiset lähtivät pois kaupungeista

Antiikin Rooman kaupungin väkiluvun kehitys. Miten väkiluku muuttui keskiajan alkaessa? Mistä tämä johtui?

Länsi-Rooman tuhouduttua Roomaan kuuluneet alueet itsenäistyivät omiksi valtakunnikseen. Nykyisenkaltaisia valtioita ei vielä ollut, mutta valtakuntia johtivat kuninkaat. Kuninkaat eivät kuitenkaan kyenneet suojelemaan valtakuntaansa tai pitämään yllä järjestystä, koska heillä ei ollut apunaan tarvittavia suuria armeijoita, jollaisia Roomalla oli ollut. Kaupungit kävivät pikkuhiljaa epämukaviksi ja vaarallisiksikin asuinpaikoiksi. Roomalaisaikaan kaupunkeihin oli kertynyt rikkauksia, jotka houkuttelivat ryöstelijöitä. Kun kukaan ei enää pitänyt huolta teistä, silloista ja vesijohdoista, ne hajosivat ja elämä alkoi käydä jatkuvasti vaikeammaksi. Kulkutaudit sairastuttivat ihmisiä kaupungeissa ja ruuan hinta nousi jatkuvasti. Näistä syistä ihmisiä alkoi muuttaa enemmän ja enemmän pois kaupungeista asumaan maaseudulle. Kaupunkien väkiluku laski.

Ihmiset muuttivat maaseudulle asumaan suurten kartanoiden läheisyyteen, koska kartanoiden pelloilla oli heille töitä. He kasvattivat oman ruokansa, valmistivat omat vaatteensa ja kävivät vaihtokauppaa toistensa kanssa. Rahalla ei ollut enää merkitystä, koska rahaa enemmän ihmiset tarvitsivat ruokaa ja vaatteita, joita saatiin vaihtokaupalla. Rahan käyttö väheni. Sitä käytettiin vain harvoin, lähinnä silloin, kun kylään saapui kauppias, jolta saattoi ostaa jotain sellaista, mitä ei itse voinut valmistaa. Tällaisia tuotteita olivat esimerkiksi suola ja sepän valmistamat metalliesineet.

Koska kaupankäynti kaukana toisistaan olevien alueiden välillä väheni, ihmiset eivät enää saaneet entiseen tapaan vaikutteita, tietoja ja oppeja toisiltaan.

	Pohdi tässä välissä!
	Mikä merkittävä muutos yhteiskunnassa tapahtui keskiajan alkupuoliskolla? Miksi tämä muutos tapahtui?

Läänityslaitos ja sääty-yhteiskunta syntyy

Keskiajan kuninkailla oli ongelma. He tarvitsivat ratsusotilaita eli ritareita joukkoonsa sekä luotettavia henkilöitä pitämään yllä järjestystä valtakunnassaan mutta kuninkailla ei ollut varaa palkata sotilaita. Maa-alueet saattoivat olla myös laajoja, minkä vuoksi hallitsijan oli vaikeaa hallita omasta asuinpaikastaan koko aluetta. Niinpä kuninkaat sopivat luotettavien ja kuninkaalle uskollisten sukujen kanssa järjestelystä, jossa kuningas jakoi uskollisille suvuille maa-alueita eli läänityksiä ja antoi näille luvan kerätä omalla alueellaan talonpojilta veroja. Vastapalvelukseksi uskolliset suvut lupasivat toimittaa kuninkaalle ratsusotilaita eli ritareita sekä suojella alamaisia ja valvoa lakia ja järjestystä sekä kuninkaan tahdon toteutumista alueellaan. Näitä kuninkaan luotettuja henkilöitä kutsuttiin lääninherroiksi. Lääninherrat saattoivat itsekin jakaa omaa läänitystään pienempiin osiin ja antaa näitä osia luotetuille henkilöille. Heitä kutsuttiin vasalleiksi. Myös vasallit saivat kerätä veroja alueeltaan, ja vastapalveluksena he toteuttivat korkeamman lääninherran tahtoa. Tällaista järjestelmää, jossa kuningas jakoi maata lääninherroille, jotka jakoivat aluettaan puolestaan pienempiin osiin, kutsutaan läänityslaitokseksi eli feodalismiksi.

Kuva keskiaikaisesta maalauksesta kuvaa maaorjia työssään ja lääninherraa valvomassa.

Lääninherrojen ei itse tarvinnut maksaa veroja. Aluksi verovapaus sekä kuninkaan ja lääninherran välinen sopimus oli henkilökohtainen. Ajan myötä sopimukset alkoivat kuitenkin periytyä, ja läänityksiä saaneet suvut alkoivat verovapauden sekä veronkeruuoikeuden vuoksi rikastua. Näin syntyi etuoikeutettujen ihmisten ryhmä, jota alettiin kutsua aatelissäädyksi. Aatelisilla oli paljon valtaa ja etuoikeuksia. Joskus valta saattoi kasvaa jopa niin suureksi, että he saattoivat nousta itse kuninkaita vastaan. Siksi kuninkaiden oli tärkeää pitää aateliset tyytyväisinä.

Säädyt olivat yhteiskuntaluokkia, jotka olivat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa. Eri säädyillä oli erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Aatelisten lisäksi keskiajan alkupuoliskolla muita säätyjä olivat papisto ja erityisesti Pohjoismaissa talonpojat. Myöhemmin keskiajalla kaupunkien jälleen vilkastuessa käsityöläiset ja kauppiaat muodostivat neljännen säädyn, jota alettiin kutsua nimityksellä porvarit.

Kaikkein heikoimmassa asemassa sääty-yhteiskunnassa olivat maaorjan asemassa olevat maanviljelijät. He eivät omistaneet omaa viljelymaataan, vaan sen omisti rikkaampi maanomistaja. He saivat viljellä sitä, mutta joutuivat maksamaan siitä tekemällä töitä myös maanomistajan pelloilla. He eivät myöskään saaneet muuttaa pois alueelta ilman maanomistajan lupaa. He olivat siis käytännössä maanomistajan omaisuutta. Maanomistajaa tai aatelisia vastaan oli myös vaikeaa nousta, sillä lakia valvovat aateliset pitivät toistensa puolia.

	Pohdi tässä välissä!
	Mitä säädyt olivat? Miten läänityslaitos syntyi ja toimi? Mikä teki aatelissäädystä etuoikeutetun ja yhteiskunnasta epätasa-arvoisen? Vertaile keskiaikaista ja nykyaikaista yhteiskuntaa? Mitä yhteneväisyyksiä ja eroja löydät?