S3 Yhteiselämän perusteita/Kuinka erottaa oikea ja väärä teko

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Etiikassa pohditaan oikean ja väärän eroa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Ihmiset ovat nykyään entistä kiinnostuneempia eettisesti valmistetuista tuotteista."
"Eettiseltä kannalta ajateltuna näiden tuotteiden ostaminen on oikein."

Miksi kokeessa lunttaaminen on väärin?
Miksi kokeessa lunttaaminen on väärin?

Yllä olevissa lainauksissa toistuu käsite eettinen, jonka pohjana on sana etiikka. Etiikka kuuluu tieteenalaan nimeltä filosofia. Etiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan eroa. Pienenä lapsena tuntuu, että oikea ja väärä sekä hyvä ja paha on helppo erottaa toisistaan, mutta mitä vanhemmaksi kasvat, sitä enemmän huomaat näiden rajan hämärtyvän. Asiat eivät olekaan aina mustavalkoisia, vaan sama teko saattaa toisessa tilanteessa olla oikein ja toisessa väärin.

Eettinen hyvä ja oikea eivät liity makuasioihin tai faktoihin. Etiikassa ei siis pohdita, onko lasku 2+2=4 oikein vai väärin, tai ovatko banaanit maultaan hyviä vai pahoja. Ensimmäinen on matemaattinen fakta, jälkimmäisen vastaus riippuu puolestaan vastaajan mieltymyksistä ja mausta. Etiikassa hyvän ja oikean pohdinta liittyy sen sijaan kysymyksiin

  • Mitä hyvä ja paha, oikea ja väärä ovat?
  • Miten meidän tulisi elää?
    • Mitä saamme tehdä?
    • Mitä meidän tulisi tehdä?
    • Mitä emme saa tehdä?

Banaaneja voi pohtia makuasioina, mutta niiden syömisestä saa aikaiseksi myös eettisen pohdinnan: jos banaanit on tuotettu oloissa, jossa työntekijät eivät saa kunnollista palkkaa, onko banaanien syöminen eettisesti oikein vai väärin? Kun kappaleen alussa puhuttiin eettisesti valmistetuista tuotteista tai ostosten arvioimista eettiseltä kannalta, tarkoitettiin siis tuotteita ja ostoksia, jotka ovat jollain tapaa eettisesti hyvänä pidettäviä.

Eettinen valintatilanne ja moraalidilemma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitäisikö koulun sääntöjä noudattaa? Saako toisen ilkeyden kostaa? Saako kokeessa luntata, jos sillä saa paremman arvosanan? Onko valehteleminen sallittu? Täytyykö aikuisia totella? Onko kouluun tultava? Kohtaamme arkipäivässä paljonkin eettisiä valintatilanteita. Sellaiseksi kutsutaan valintatilannetta, jossa

  • valinta liittyy jollakin tapaa eettiseen hyvään ja pahaan tai oikeaan ja väärään
  • olemme vapaita valitsemaan kummin tahansa

Suurinta osaa näistä valintatilanteista emme suuremmin pohdi, mutta välillä joudumme pysähtymään pohtimaan valintojamme. Joskus törmäämme tilanteeseen, jossa kaikki valittavana olevat vaihtoehdot ovat huonoja. Tällaisessa tilanteessa tuntuu, että valitsetpa minkä vaihtoehdon tahansa, teet jotain väärin. Mikäli tällainen valinta liittyy etiikkaan, kutsutaan sitä moraalidilemmaksi. Sana moraali tulee latinan sanasta mores, joka tarkoittaa tapoja tai tottumuksia [1]. Moraali ja etiikka liittyvät toisiinsa ja niitä käytetään usein sekaisinkin. Moraalilla tarkoitetaan usein enemmän ihmisen toimintaa, kun taas etiikka on teoreettisempaa pohdintaa hyvästä ja pahasta. Kun pohdimme tekojen moraalista arvoa, pohdimme nimenomaan sitä, onko teko oikein vai väärin tai hyvä vai paha.


Chat bubbles.svg
Keskusteltavaksi

Tunnetuimpia moraalidilemmoja on ns. Heinzin dilemma.

Heinz oli mies, jonka vaimo oli vakavasti sairas ja siksi kuolemassa hyvin pian. Kylän apteekkari onnistui ainoana maailmassa kehittämään lääkkeen, jolla vaimo pelastuisi, mutta vaati siitä erittäin kovaa hintaa. Heinzilla ei ikinä olisi varaa ostaa lääkettä, eikä liioin aikaa odotella. Heinzin vaihtoehdot olivat vähissä: antaako vaimon kuolla vai varastaako lääke?

Molemmat ratkaisut ovat tavallaan "väärin". Miten Heinzin mielestäsi pitäisi toimia? Pohtikaa tilanteen erilaisia eettisiä ulottuvuuksia (Heinzin oikeudet ja velvollisuudet, apteekkarin oikeudet ja velvollisuudet, vaimon oikeudet ja velvollisuudet).

Kuuluisa dilemma on myös ns. junavaunuongelma.

Seisot junaradan vieressä ja näet, kuinka toimintahäiriön saanut veturi on lähtenyt syöksymään pitkin rataa. Hullu filosofi on sitonut radalle viisi henkilöä. Sinulla on mahdollisuus pelastaa nämä viisi henkilöä varmalta kuolemalta vetämällä vieressäsi olevasta kahvasta. Tällöin veturi ajautuu toiselle raiteelle, mutta tällä raiteella on sidottuna 1 henkilö, joka kuolee varmasti.

Pitäisikö sinun vetää kahvasta?

Chat bubbles.svg
Keskusteltavaksi

Pohtikaa yhdessä arkipäiväisiä tilanteita, joissa joudutte valitsemaan ja kaikki vaihtoehdot tuntuvat jollain tavaa väärältä.


Eettisen pohdinnan ja moraalivalintojen perustaksi on kehitelty erilaisia moraaliteorioita, joihin seuraavaksi tutustut. Mikään näistä ei ole oikeampi kuin toinen, ja eri ihmiset kannattavat eri teorioita. Jokaisessa teoriassa on hyvät puolensa mutta myös huonoja puolia. Voit itse valita, mikä mielestäsi kuulostaa parhaalta. Monia tilanteita voi myös pohtia käyttäen eri teorioita.

Hyve-etiikassa kiinnitetään huomio tekijään itseensä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehellisyyttä (honesty) pidetään yleisesti hyveenä eli hyvän ihmisen ominaisuutena.
Rehellisyyttä (honesty) pidetään yleisesti hyveenä eli hyvän ihmisen ominaisuutena.

Hyve-etiikka on tässä esitellyistä moraaliteorioista vanhin. Sen juuret ovat parin tuhannen vuoden takana antiikin Kreikassa. Hyve-etiikassa etsitään vastausta kysymykseen, mitkä ominaisuudet ovat hyveitä eli millainen ihmisen tulisi olla, jotta hän eläisi hyvin. Hyve-etiikassa ajatellaan, että on olemassa hyveitä eli tiettyjä toivottavia, hyvänä pidettäviä ominaisuuksia, joita ihminen voi itsessään harjoittaa. Ihminen, jolla hyveitä on, on hyveellinen ihminen. Hyveen vastakohta eli ei-toivottava ominaisuus on pahe. Hyve-etiikassa ajatellaan myös, että liiallinen hyve on pahe. Esimerkiksi rehellisyyden hyve löytyy jostain aina valehtelemisen ja aina kaikissa tilanteissa totuudenpuhumisen välistä, eli "kultaiselta keskitieltä".

Hyve-etiikka eroaa seuraavana esiteltävistä velvollisuus- ja seurausetiikasta siinä, että tässä ei arvioida lainkaan teon syitä tai sen seurauksia vaan teon tekijän ominaisuuksia. Ajatus on, että hyveellinen ihminen osaa valita eettisessä valintatilanteessa oikein, koska hänellä on taipumus toimia hyveidensä mukaisesti. Jos ihmisellä on esimerkiksi rehellisyyden hyve, hän toimii valintatilanteissa rehellisesti. Ihminen, jolla on oikeudenmukaisuuden hyve, toimii puolestaan oikeudenmukaisesti. Samalla ihmisellä voi tietysti olla useampiakin hyveitä. Antiikin Kreikassa filosofit määrittelivät niin kutsutut klassiset hyveet. Näitä ovat oikeamielisyys (eli oikeudenmukaisuus), rohkeus, käytännöllinen viisaus sekä kohtuullisuus. Myös anteliaisuus, ystävällisyys ja rehellisyys ovat esimerkkejä yleisesti hyveinä pidettävistä asioista.

Nykyään elämän eri alueilla erilaisia hyveitä pidetään arvokkaina. Esimerkiksi palomiehelle tai poliisille voidaan ajatella erilaisia hyveitä (tavoiteltavia ominaisuuksia) kuin vaikkapa opettajalla, urheilijalla tai lääkärillä.

Hyve-etiikan ongelma on siinä, että hyveet ovat kulttuurisidonnaisia. Eri kulttuureissa arvostetaan erilaisia asioita, jolloin hyveetkin vaihtelevat eri kulttuureissa.

Chat bubbles.svg
Keskusteltavaksi
  1. Rehellisyys, ystävällisyys ja kohtuullisuus ovat hyveitä. Kuvittele, että luokkakaverisi on pitkän jännittämisen jälkeen uskaltautunut laulamaan koko koulun edessä, mutta ei ole oikein onnistunut. Nyt hän kysyy, mitä mieltä olit esityksestä. Jos sinulla on edellä mainitut hyveet, pitäisikö sinun kertoa totuus?
  2. Tehkää lista seuraavien henkilöiden hyveistä, eli toivottavista piirteistä.
  • oppilas
  • poliisi
  • palomies
  • urheilija
  • kaikki maailman ihmiset

Lukekaa toistenne listat. Perustelkaa omat valintanne ja yrittäkää löytää jokaiselle henkilölle 3 tärkeintä hyvettä.

Velvollisuusetiikassa arvioidaan teon taustalla vaikuttavaa syytä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Immanuel Kant oli saksalainen filosofi, joka kehitti kategoriseksi imperatiiviksi kutsutun elämänohjeen.
Immanuel Kant oli saksalainen filosofi, joka kehitti kategoriseksi imperatiiviksi kutsutun elämänohjeen.

Velvollisuus tarkoittaa jotain sellaista, mitä ihmisen on pakko tehdä. Velvollisuusetiikka lähtee ajatuksesta, että on olemassa velvollisuuksia, yleisiä periaatteita ja sääntöjä, joiden mukaan ihmisen on toimittava huolimatta seurauksista. Teon oikeutta tai vääryyttä arvioidessa ei tule arvioida tekijän ominaisuuksia tai seurauksia, vaan itse tekoa[2]. Velvollisuusetiikassa teko on oikein, jos se on velvollisuuden tai oikean säännön mukaista[3]. Teko on oikein, jos se noudattaa ihmisellä olevaa velvollisuutta vaikka seuraukset eivät välttämättä olisikaan millään tavalla hyviä. Siitä, mikä ominaisuus tekee toiminnasta oikean tai väärän, eli mitä ne ihmisen velvollisuudet ovat, on velvollisuusetiikan parissa esitetty erilaisia näkemyksiä.

Tunnetuimpia velvollisuusetiikan kannattajia on 1700-luvulla elänyt saksalainen Immanuel Kant, joka oli sitä mieltä, että ihminen pystyy järjen avulla päättelemään oikean toiminnan periaatteet ja yleispätevät ohjeet. Hän kehitti kategoriseksi imperatiiviksi kutsutun yleispätevän säännön. Kategorisen imperatiivin voisi suomentaa esimerkiksi "kaikkialla ja aina voimassa olevaksi käskyksi". Kategorinen imperatiivi kuuluu seuraavasti "Toimi aina niin, että tekosi noudattama sääntö voi tulla yleiseksi moraalilaiksi." Toisin sanoen, meidän tulisi valita aina niin, että sääntöä, jota seurataen valintamme teemme, voidaan noudattaa aina ja kaikissa tilanteissa ilman poikkeuksia ja ehtoja. Kant lisäsi tähän vielä, että ihmistä täytyy aina kohdella päämääränä, ei koskaan pelkästään välineenä. Kant oli esimerkiksi sitä mieltä, että "puhu totta" on tällainen ehdoton sääntö ja velvollisuus, jota tulee noudattaa seurauksista välittämättä, vaikka valehteleminen pelastaisi ihmishenkiä.

Kant itse ja Kantin jälkeiset velvollisuuseetikot ovat esittäneet, että teon hyvyyden määrää teon motiivi tai tarkoitus[4]. Teon oikeutta ja vääryyttä, eli sen moraalista arvoa ei pidä arvioida sen seurausten, ihmisen hyveiden tai tunteiden perusteella. Teko on oikein vain silloin, jos se tehdään, koska se kuuluu tehdä. Esimerkiksi sääli on tunne, ja säälistä köyhän auttaminen tai vaikkapa koulun pihalla tapahtuvaan kiusaamiseen väliin meneminen ei ole velvollisuuseetikon mielestä moraalisesti oikein. Sen sijaan, jos autat köyhää tai lopetat kiusaamisen, koska ihmisen velvollisuus on auttaa hädässä olevia, teet velvollisuuseetikon mielestä moraalisesti oikein. Hyvä teko voikin siis olla moraalisesti väärä, jos se on tehty vääristä syistä. Tämä voi tuntua hassulta, sillä lopputuloshan on kuitenkin sama. Myös totuuden puhuminen olisi muuten oikein, mutta teon tarkoituksen valossa ajatellen, jos puhut totta aiheuttaaksesi kaverillesi harmia, teet väärin. Toinen näkökulma on, että ihmisen velvollisuuksien tulisi perustua ihmisen perusoikeuksiin. Tämän mukaan meidän tulisi siis toimia niin, että emme loukkaa toisten ihmisten perusoikeuksia.

Kant oli sitä mieltä, että ihmisellä on järki, ja siksi ihminen voi järjen avulla päätellä ne velvollisuudet, johon moraali täytyy perustaa. Esimerkiksi on helppo perustella järjellä, miksi elämää täytyy suojella, eli toista ei saa tappaa. On myös esitetty, että ihmisen moraaliset velvollisuudet voisivat perustua esimerkiksi ihmisten perusoikeuksiin[2]. Jokaisen ihmisen velvollisuus olisi siis kunnioittaa ihmisen perusoikeuksia. Kielsihän Kantkin ihmisen käyttämisen välineenä.

Ongelmallista on, jos kaksi velvollisuutta ovatkin ristiriidassa. Jos esimerkiksi valehtelulla voi pelastaa ihmishengen, ovat velvollisuudet "puhu totta" ja "suojele elämää" ristiriidassa.

Mielenkiintoista on, että Kantin kategorisen imperatiivin kaltainen ohje on ollut olemassa monissa maailman uskonnoissa jo tuhansia vuosia ennen Kantia. Monissa uskonnoissa se tunnetaan nimellä "kultainen sääntö".


Information

Kultainen sääntö eri uskonnoissa

  • Kungfutselaisuus: “Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi.”
  • Juutalaisuus: “Älä tee sellaista kanssaihmisillesi, joka on itsellesikin vastenmielistä.”
  • Kristinusko: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
  • Islam: “Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen.”
  • Brahmalaisuus: “Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.”
  • Buddhalaisuus: “Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea.”
  • Hindulaisuus: “Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.”
  • Taolaisuus: “Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi.”
  • Zarathustralaisuus: “Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.”


Chat bubbles.svg
Keskusteltavaksi
  1. Tehkää lista (ainakin 5 kohtaa) ihmisiä sitovista velvollisuuksista. Esitelkää listanne toisillenne. Perustelkaa valintanne ja yrittäkää päästä yhteisymmärrykseen kolmesta tärkeimmästä.
  2. Mitä mieltä olette Kantin ajatuksesta toden puhumisesta, vaikka valehteleminen pelastaisi ihmishenkiä?
  3. Mitä mieltä olette yllä esitellystä "kultaisesta säännöstä"? Toimiiko se yleispätevänä elämänohjeena?
  4. Vanha sanonta kuuluu: "Tarkoitus pyhittää keinot." Tällä tarkoitetaan, että jos tarkoitus on hyvä, saa käyttää "vääriä" keinojakin, esimerkiksi huijata. Velvollisuusetiikassa tekoa voidaan arvioida sen perustella, mikä on ollut teon tarkoitus. Mitä mieltä itse olette, pyhittääkö tarkoitus keinot?

Seurausetiikassa arvioidaan teon seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurausetiikassa ajatellaan, että teko on moraalisesti oikein tai väärin sen perusteella, mitä siitä seuraa. Mikäli teosta seuraa enemmän hyvää kuin pahaa se on oikein. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä olemmeko yksimielisiä siitä mitä se hyvä ja paha sitten on. Esimerkiksi jonossa etuilemisesta seuraa etuilijalle hyvää mutta ohitetuille huonoa. Sen lisäksi täytyy ratkaista, mitä hyvällä tarkoitetaan. Näiden ongelmien lisäksi seurausetiikan ongelmana on pidetty myös sitä, että emme koskaan voi ennalta tietää kaikkia tekojemme seurauksia.

Seurausetiikassa "hyvä seuraus" määritellään hyödyn ja haitan kautta. Meidän tulisi siis toimia niin, että tekojemme seurausten kokonaishyöty on mahdollisimma suuri verrattuna kokonaishaittoihin[5].

Chat bubbles.svg
Keskusteltavaksi
  1. Keskustelkaa, kenelle teoista tulisi mielestänne seurata hyvää.
  2. Seurausetiikassa hyvällä tarkoitetaan hyötyä. Miten itse ymmärrät sanan hyöty?
Onko teko oikein, jos se lisää onnellisuutta?
Onko teko oikein, jos se lisää onnellisuutta? Mitä onnellisuus on?

Seurausetiikassa on aikojen saatossa esitetty erilaisia käsityksiä siitä, millaiset seuraukset ovat hyviä ja pahoja, eli mitä hyödyllä ja haitalla tarkoitetaan. Vaikutusvaltaisimpia seurausetiikan muotoja on utilitarismiksi nimitetty ajattelutapa (vertaa englannin sanaan utility eli hyöty, hyödyke). Utilitaristisen ajatuksen mukaan hyöty tarkoittaa hyvinvointia tai onnellisuutta[5]. Jos hyöty ajatellaan tällä tavalla hyvinvointina tai onnellisuutena, tulisi ihmisen toimia aina niin, että hänen tekojensa seurauksena on mahdollisimman paljon hyvinvointia ja onnellisuutta mahdollisimman monelle. Kuten varmaan arvaatkin, on paljon erilaisia näkemyksiä siitäkin, mitä hyvinvointi ja onnellisuus ovat. Hyödyn määritelmänä voidaan käyttää hyvinvoinnin ja onnellisuuden sijasta muutakin, esimerkiksi tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta[5].

Seurausetiikaan ja utilitarismiin läheisesti liittyviä termejä ovat eettinen altruismi ja eettinen egoisimi. Altruismilla tarkoitetaan ajatusta että moraalivalinnoissa pitäisi ajatella toisten ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Altruismi tarkoittaa siis jotakuinkin samaa kuin epäitsekkyys. Altruismin vastakohta on egoisimi, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin itsekkyys. Egoisti valitsee eettisissä valintatilanteissa sen vaihtoehdon, josta seuraa suurin mahdollinen hyöty (hyvinvointi ja onnellisuus) itselle. Utilitarismin lähtökohta on, että teon seurauksia (hyötyjä ja haittoja) pohtiessa tulisi ottaa huomioon kaikki ne, keneen teko vaikuttaa.

Seurausetiikkaa voidaan kritisoida esimerkiksi siitä, että siinä ei oteta huomioon keinoja, joilla hyvät seuraukset saavutetaan. Ajatellaanpa esimerkiksi, että yhdellä oppilaalla on pussi karkkia, jonka hän on itse ostanut. Jos hänet määrätään antamaan karkkia kaikille luokassa, saadaan mahdollisimman monen hyvinvointia lisättyä, mutta onko siltikään oikein pakottaa hänet antamaan karkkia kaikille? Onko siis oikein laittaa yksi kärsimään, jotta monet hyötyvät?

Chat bubbles.svg
Keskusteltavaksi
  1. Keskustelkaa, mitä hyvinvointi ja onnellisuus teille tarkoittavat.
  2. Pohtikaa seurausetiikan ongelmaa, eli sitä, onko oikein laittaa yksi kärsimään, jos yhden kärsiymyksestä vaikkapa sadan henkilön hyvinvointi lisääntyy.
Note icon.svg
Tärkeää muistaa!
  • Etiikka on filosofian osa-alue, jossa pohitaan oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan eroa.
  • Moraali tarkoittaa ihmisen toimintaa ja ihmisen omia käsityksiä oikeasta ja väärästä.
  • Moraalidilemma on eettinen valintatilanne, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja.
  • Hyve-etiikka, velvollisuusetiikka ja seurausetiikka ovat moraaliteorioita, jotka pyrkivät määrittelemään mikä on hyvää ja oikein.
  • Hyve-etiikassa pohditaan, millainen on hyvä ihminen ja ajatellaan, että hyvä ihminen toimii luonnostaan oikein.
  • Velvollisuusetiikassa ajatellaan, että teko on moraalisesti oikein, jos se noudattaa ihmisen velvollisuutta ja on tehty oikeista syistä.
  • Seurausetiikassa ajatellaan, että teko on moraalisesti oikein, jos sen seuraukset ovat enemmän hyviä kuin pahoja.

Tehtäviä ja pohdittavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Voiko sama teko olla yhdessä tilanteessa oikein ja toisessa tilanteessa väärin? Pohtikaa esimerkkejä.

Lue lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Filosofia:etiikka – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 28.2.2019.
  2. 2,0 2,1 Etiikka | Filosofia.fi www.filosofia.fi. Viitattu 7.3.2019.
  3. https://etiikka.fi/teoria/oikean-ja-vaaran-teoriat/ (Viitattu 28.2.2019)
  4. Etiikka | Filosofia.fi www.filosofia.fi. Viitattu 28.3.2019.
  5. 5,0 5,1 5,2 Filosofia:seurausetiikka – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 13.3.2019.