S3 Yhteiselämän perusteita/Yhdenvertaisuus

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhdenvertaisuus tarkoittaa kaikkien samanlaista kohtelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai mistään muustakaan henkilöön liittyvästä syystä.[1] Tämän vuoksi kaikkia samassa tilanteessa olevia on kohdeltava samalla tavalla.

Jos kaikkia ei kohdella samanarvoisesti, syyllistytään syrjintään. Syrjintä voi olla välitöntä tai välillistä syrjintää. Välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilöä kohdellaan jonkin laissa kielletyn syrjintäperusteen perusteella huonommin, kuin toista samanlaisessa tilanteessa olevaa kohdellaan, kohdeltaisiin tai on kohdeltu. Esimerkiksi koulun jalkapallojoukkueeseen ei valita taitavaa pelaajaa siksi, että hän on tyttö. Välillisellä syrjinnällä puolestaan tarkoitetaan toimintamalleja, sääntöjä ja rakenteita, jotka asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan.

Mikäli henkilöitä kohdellaan eri tavalla, erilaisen kohtelun on aina perustuttava lakiin. Syrjintää ei esimerkiksi ole se, että opettajan työhön valitaan opettajan tutkinnon suorittanut kouluja käymättömän sijaan, koska laki määrää, että opettajalla on oltava pätevyys. Mutta jos valintaperusteena käytetään esimerkiksi sukupuolta, seksuaalista suuntaumusta, ihonväriä tai etnistä taustaa, syyllistytään syrjintään. Ihonväriin, rotuun tai etniseen taustaan perustuva syrjintää kutsutaan rasismiksi.

Yhdenvertaisuuden vaatimus on velvoittava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdenvertaisuuden periaate ja vaatimus on kirjattu myös kansainvälisiin sopimuksiin sekä Suomen lakiin. Se ei siis ole asia, jonka noudattamisen voi valita, vaan yhdenvertaisuuden periaatetta noudattamatta jättävä voi syyllistyä rikokseen.

Jokaisen oikeutta olla joutumatta syrjityksi pidetään yhtenä keskeisimmistä ihmisoikeuksista[2]. Se onkin kirjattu heti Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen alkuun. Tässä mainittujen Suomen lakipykälien lisäksi yhdenvertaisuuden vaatimus löytyy monista muistakin Suomen laista ja asetuksista.

Information

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

1. artikla.

"'Kaikki ihmiset' syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

2. artikla.

"Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta."

Information

Suomen perustuslaki, 6. pykälä

"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Information

Yhdenvertaisuuslaki, 8. pykälä

"Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."


Positiivien erityiskohtelu on sallittu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emblem-question-yellow.svg
Pohdi tässä välissä!

Tutki ensin alla olevasta linkistä avautuvaa kuvaa. Miten se kuvastaa samanlaisen kohtelun ja yhdenvertaisuuden eroa? Millaisia ongelmia kaikkien samanlainen kohtelu aiheuttaa?

http://culturalorganizing.org/wp-content/uploads/2016/10/IISC_EqualityEquity.jpg

Kaikki ihmiset eivät ole lähtökohdiltaan yhdenvertaisessa tilanteessa. Niitä, joiden lähtökohdat ovat toisia heikommat, voidaan kohdella positiivisesti eri tavalla. Tällaista mahdollisuuksien parantamiseen ja tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen tähtäävää erityiskohtelua kutsutaan positiiviseksi erityiskohteluksi ja sellainen on lain mukaan sallittua[3]. Esimerkkejä tällaisesta positiivisesta erityiskohtelusta ovat esimerkiksi vain invalideille tarkoitetut parkkipaikat sekä tavallisia WC-tiloja suuremmat inva-WC:t. Myös koulussa esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista kärsivä oppilas voi saada avustajan lukemaan koetehtävät ja kirjoittamaan vastaukset, jotta oppilas pystyisi osoittamaan osaamisensa oppiaineen sisällöissä.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]