S4 Uuden ajan murrosvaihe/Itsevaltius

Hallitsijat keskittävät vallan itselleen

Aurinkokuningas Ludvig XIV oli Ranskan kuningas uuden ajan alussa. Hän on yksi tunnetuimmista esimerkeistä, kun puhutaan yksinvaltiaista.

Keskiajan hallitsijoiden ongelma oli ollut se, ettei heillä ollut varaa varustaa sotajoukkoja valtakuntansa puolustamiseen. Tämän vuoksi keskiajan hallitsijat antoivat eli läänittivät maata luottamilleen henkilöille. Tässä läänityslaitokseksi kutsutussa järjestelyssä lääninherrat saivat kerätä veroja omalta alueeltaan, jos lupasivat olla uskollisia hallitsijalle ja varustaa alueeltaan sotilaita hallitsijan tarpeisiin. Järjestelystä seurasi myös se, että lääninherrat rikastuivat ja syntyi aateliksi kutsuttu rikas ja etuoikeutettu yhteiskuntaluokka. Hallitsijat olivat tuolloin riippuvaisia aatelisista. Aateliset oli tärkeää pitää tyytyväisinä, jotteivat nämä kääntyisi hallitsijaa vastaan.

Renessanssiaikana Euroopasta lähdettiin löytöretkille (joita voi hyvällä syyllä kutsua myös ryöstöretkiksi). Retkiltä tuodut tuotteet, kuten mausteet ja kankaat vilkastuttivat kaupunkien kaupankäyntiä. Siksi kaupunkien porvarit, erityisesti kauppiaat ja pankkiirit rikastuivat. Koska hallitsijat verottivat porvareita kaupankäynnistä, myös hallitsijat rikastuivat. Hallitsijoiden rikastuessa he eivät enää olleet riippuvaisia aatelisista, sillä nyt he pystyivät varustamaan ja ylläpitämään itse omat armeijansa sekä maksamaan kulut sodista. Aiemmin aatelisilla ja hallitsijoilla ollut valta alkoi nyt joissakin Euroopan maissa, esimerkiksi Ranskassa, keskittyä hallitsijoille. Tällaisista hallitsijoista on käytetty nimitystä itsevaltias.

Itsevaltiaan valtaa ei rajoittanut periaatteessa mikään. Hän sai määrätä mitä lakeja valtakunnassa tuli noudattaa tänään, ja jos siltä tuntui, määrätä uusia lakeja, jotka kumosivat tämän päivän lait vaikka heti huomenna. Itsevaltiaalla oli myös oikeus tuomita rikoksentekijöitä. Jos sopivaa lakia henkilön tuomitsemiseen ei ollut, itsevaltias saattoi luoda sellaisen. Itsevaltiaan kanssa ei siis kannattanut joutua huonoihin väleihin. Hallitsijan uskottiin tuolloin myös saaneen valtansa jumalalta, eikä kansa siksikään voinut arvostella hallitsijaa.

	Pohdi tässä välissä!
	Pohtikaa, miksi on tärkeää, että sama henkilö ei voi määrätä lakeja ja tuomita niiden rikkomisesta.

Ranskan Ludvig XIV - Aurinkokuningas

Versaillesin palatsi ilmasta käsin. Etualalla puutarhoja.

Yksi tunnetuimmista itsevaltiaista oli Ranskan kuninkaaksi jo 4-vuotiaana noussut Ludvig XIV (neljästoista). Aurinkokuninkaanakin tunnettu Ludvig XIV hallitsi Ranskaa yli 70 vuotta. Hän haali lähes kaiken vallan Ranskassa itselleen ja eleli ylellistä ja tuhlailevaa elämää rakennuttamassaan Versaillesin palatsissa lähellä Pariisia. Versaillesin palatsissa oli valtavat koristeelliset puutarhat ja sen rakentaminen kesti 50 vuotta, vaikka rakentamassa oli peräti 36 000 miestä.

Versaillesin palatsin peilisali.

Palatsin rakennuskustannukset veivät valtavia määriä Ranskan valtion kassasta. Ylellisestä ulkonäöstään huolimatta palatsi oli nykystandardien mukaan melko huonosti varusteltu. Palatsissa ei esimerkiksi ollut kunnollista lämmitystä, joten se oli talvella melko kylmä. Palatsiin ei oltu myöskään rakennettu riittävästi vessoja, minkä vuoksi ihmiset tekivät tarpeitaan käytäville tai heittivät ulosteet ikkunasta ulos. Myös peseytymistilat olivat puutteelliset. Näistä syistä johtuen palatsissa haisi ja ylhäisetkin ihmiset kärsivät erilaisista syöpäläisistä. Nykyään tämä olisi hyvin erikoista, mutta tuohon aikaan se oli tavallista.

Hallitsija järjesti Versaillesin palatsissa monipäiväisiä juhlia, johon ylhäiset vieraat valmistivat kalliita asuja ja peruukkeja. Asut ja peruukit saattoivat maksaa moninkertaisesti tavallisen ranskalaisen vuosiansiot. Tuhlaileva elämäntyyli alkoikin hiljalleen ärsyttämään tavallista kansaa. Versailles oli kuitenkin esikuva monille muille Euroopan hallitsijoille ja sen tyyliä jäljiteltiin. Nykyään Versailles on avoinna turisteille.

	Tärkeää muistaa!
	Uuden ajan alussa löytöretket vilkastuttivat kaupankäyntiä, porvarit vaurastuivat ja kuninkaat rikastuivat verotulojen myötä. Kuninkaat eivät enää olleet riippuvaisia aatelisista. He keskittivät valtaa itselleen. Syntyi itsevaltiaita, kuten esimerkiksi Ranskan Ludvig XIV (Aurinkokuningas)