Sienikirja/Tulostettava versio/Vahverot ja torvisienet
Vahverot ja torvisienet kuuluvat kääväkkäisiin. Niiden maanpäällinen osa (itiöemä) on lähes aina trumpettimainen, lakin yläpinnasta sileä ja reunastaan sisäänpäin kiertynyt. Lajien itiöpöly on joko valkoista tai keltaista. Heltat ovat yleensä johteiset. Kaikki vahverot ja torvisienet ovat mykrotoosisieniä, vaikka suppilovahveroa on ainakin osittain epäilty lahottajaksi.
Vahverot ja torvisienet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantarelli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantarelli eli keltavahvero (Cantharellus cibarius) (puhekielessä myös kanttarelli) on erinomainen ruokasieni, jota ei tarvitse esikäsitellä.
Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väriltään kantarelli on munankeltainen, vanhemmiten haalistuva. Kantarellin lakki on yläpuolelta sileä ja keltainen ja alapuolelta johteinen ja haarainen ja lakin yläosanvärinen. Jalka on alaosastaan usein vaaleampi. Malto on lähes valkoista, kiinteätä ja miellyttävän tuoksuista. Kantarellin itiöpöly on kellertävää. Kantarellin lakki on yleensä noin 3-12 cm leveä. Kanttarellista tunnetaan myös albiinomuoto.
Kantarellin kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantarellit kasvavat yleensä ryhmissä, vuodesta toiseen samoissa koivuvaltaisissa metsissä, mutta toisinaan myös mäntykankailla ja lehdoissa. Kasvupaikka on yleensä aika valoisa. Kantarellit ilmestyvät metsiin usein juhannuksen jälkeen, mutta yleisemmin heinäkuun puolestavälistä aina myöhäissyksyyn asti.
Säilöntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantarellin voi säilöä monella tavalla. Yksi tapa on pakastaminen nuorien kantarellien lakit voi myös kuivata sienikuivurilla. Kantarellissa on harvoin matoja. Vanhat kantarellit voivat olla sitkeitä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tässä on kerrottu sivun lähteet.
Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 297
- Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 225
- WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivu 191
Internet-lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustatorvisieni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustatorvisieni (Craterellus cornucopioides) on erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä.
Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musta torvisienen lakki on 3-9 cm leveä, 5-12 cm korkea, torvimaisia ja heltattomia. Niiden sisäpinta on lähes musta ja hienosuomuinen. Mustatorvisienen alapinta on vähän poimuinen harmaa tai siniharmaa. Sen jalka on ontto jatke joka maatuu sienen vanhetessa. Malto on hyvin ohutta, kiinteää, hyvän makuista ja tummaa. Mustatorvisienen itiöpölyn kellertävää.
Mustatorvisienen kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustatorvisieni kasvaa yleisenä tuppaina tai pieninä ryhminä tuoreissa sekametsissä. lehdoissa ja lehtomaisessa kuusikossa. Sieni esiintyy usein sammaleisilla aukioilla ja puuttomilla kohdilla. Sieni kasvaa Kainuuseen saakka pohjoisessa ja on yleinen paikoittain. Kasvuaika on elo-lokakuu.
Säilöntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustatorvisieni ei tarvitse esikäsitellä mutta sen jalka osa poistetaan useimmiten sen karvauden takia. Se on hyvä keitossa, muhennoksessa, paistettuna tai sekasienenä missä sitä käytetään usein suppilovahveron kanssa. Mustatorvisieni sopii ohuen maltonsa ttakia kuivattavaksi. Mustatorvisientä kuivattuna voi murentaa liottamatta mausteeksi ruokiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tässä on kerrottu sivun lähteet.
Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 298
- Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 220
- WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivut 190 ja 191
Internet-sivusto lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suppilovahvero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suppilolovahvero (Cantharellus tubaeformis) on erinomainen torvimainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä. Suppilovahverosta tavataan myös täysin keltaista värimutoa. Suppilovahveron ainut ero nuhruvahveroon on malto, joka on nuhruvahverolla mustuvaa.
Tunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suppilovahvero on suppilomainen sieni. Suppilovahveron lakin yläpinta on nuorena kellanruskea ja vanhempana harmaanruskea. Lakki on 2-8 cm leveä. Lakin pinta on pienisuomuinen ja lakin keskellä on kuoppa. Lakin alapinnan poimut ovat nuorena ketleruskeaa ja vanhenpana harmaata. Suppilovahveron jalka on on 4-8 cm pitkä ja puoli senttiä paksu usein litteä tai pyöreä. Jalka on nuorena keltainen ja vanhana harmaan- tai ruskeankeltainen. Suppilovahveron malto on hyvin ohutta, kiinteää, vaaleaa.
Suppilovahveron kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suppilovahvero on paikkauskollinen sieni, joka kasvaa sammalikoissa suurena ryhmänä. Sieni viihtyy erityisesti mustikkatyypin metsässä. Sieni on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Suppilovahvero on ruokasienistä myöhäisimpiä ja sen parhaat satokuukaudet ovat syys- ja lokakuu, mutta niitä voi löytää vielä marraskuussakin.
Säilöntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäätyminen ei pilaa itiöemiä, vaan niitä voi kerätä lumen altakin syötäväksi.Suppilovahvero voidaan säilöä pakastamalla tai kuivaamalla ja se sopii paistettavaksi, kuivattavaksi ja on mainio keittoihin. Maku on mieto ja lievästi makea, jalkaosa on sitkeä. Sieni on lähes aina toukaton.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tässä on kerrottu sivun lähteet.
Kirjalähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 298
- Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 222
- WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivut 190 ja 191