Viisautta virtuaalimaailmoihin ja lisättyyn todellisuuteen/Kokemuksia virtuaalimaailmojen käytöstä

Kohteesta Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tänne voi kirjoittaa omia tai muilta kuultuja kokemuksia virtuaalimaailmojen käytöstä. Kirjoituksessa voi mainita esimerkiksi, mihin virtuaalimaailmaa käytettiin, millaisia haasteita havaittiin ja miten ne ratkaistiin, mille alustalle virtuaalimaailma oli toteutettu (esim. Second Life, realXtend...) ja millainen kokemus on ollut.

Case: Second Life Lohjan saari – tulevaisuuden ammattilaisten oppimista virtuaalimaailmassa[muokkaa]

Laurea-ammattikorkeakoulun Lohjan yksikkö on hankkinut oman saaren Second Life-virtuaalimaailmasta. Sinne on rakennettu pienoisyhdyskunta, kylä, joka luo puitteet monimuotoisille oppimiskokemuksille yrityksineen ja palveluineen. Saarella teemoina ovat välittäminen, onnellinen elämä ja sosiaalinen vastuullisuus, mitkä sopivat molemmille Lohjan yksikön koulutusaloille, liiketaloudelle sekä sosiaali- ja terveysalalle.

Tässä Lohjan saaren yrittäjyyspolun rasti, jossa pohditaan tosiesimerkkien avulla yrittäjien hyvinvointia ja jaksamista

Saarta suunniteltaessa mietittiin, kuinka voisi parhaiten hyödyntää Second Lifen visuaalisuutta ja toiminnallisuutta oppimisympäristönä. Tavoitteena oli rakentaa luova ja pelimäinen tila, joka palvelee opiskelijoiden kansainvälistymistä ja on oppimiseen inspiroiva. Opiskelijat ovat olleet vahvasti mukana saaren suunnittelussa. Saaren rakentamisessa mahdollisuutena ja myös haasteena oli yhdistää visuaalinen ja pedagoginen näkökulma mielekkääksi kokonaisuudeksi niin, että oppimisympäristö olisi mahdollisimman selkeä ja helppokäyttöinen. Esimerkiksi saarella olevia objekteja päätettiin yksinkertaistaa, jotta siellä liikkuminen rasittaisi mahdollisimman vähän käyttäjän konetta.

Village Hospital Saarelle on rakennettu sairaanhoitajaksi opiskeleville Village Hospital, potilasvastaanotto ja erilaisia erityistiloja ”Haven” sekä toimintoja, joissa opiskelijat simuloivat autenttisia tilanteita potilas–casien avulla. Saarella asuu Pärjääjä-Pate (entinen yrittäjä, nykyinen laitapuolen kulkija) ja eläkeläinen Siiri-mummo. (Pärjääjä-Pate ja Siiri ovat avatar-hahmoja, joita opettajat voivat käyttää.) Sairaanhoitajaopiskelijat hoitavat saaren ikäihmisiä hoitamalla ja suunnittelemalla heidän arjen terveyttään ja hyvinvointiaan. Liiketalouden opiskelijat tarkastelevat puolestaan Siiri-mummoa asiakkaana ja miettivät, kuinka senioriteetti tulee huomioida palvelujen suunnittelussa sekä asiakaspalvelussa. Opiskelijalle on rakennettu oppijan polku, jossa he tekevät itsenäisesti ja ryhmässä simulaatiotehtäviä ja toimintoja. Lisäksi Havenissa pidetään hyvinvointi- ja terveystreffejä, vertaistukiryhmiä valituille ryhmille.

Bisneksen tekoa, yrittäjyyttä ja asiakaspalvelua Saaren yrittäjyyskylä on rakennettu niin, että siellä opiskelija voi avatarensa välityksellä tutustua yrittäjyyteen, yrityksen johtamisen perusteisiin, yrittäjän arkeen sekä innovaatiotoimintaan. Yrittäjyyden eri muodot näyttäytyvät niin ikään kolmiulotteisesti. Avatar voi kävellä tietokoneen ruudusta verkkokauppaan sisään, tutustua perheyrittäjyyden haasteisiin sekä yksin yrittäjänä toimimisen arkeen. Yrittäjyyskylässä toimii virtuaaliyritys ”The Shoe House”, joka perehdyttää vierailijan yrityksen eri toimintoihin. Alueen kauppakeskuksessa kenkäkaupan avatar-myyjä pystyy antamaan osaavaa palvelua paikalle tupsahtavalle asiakkaalle - hyvä paikka harjoitella mm. asiakaspalvelutilanteita eri kielillä. Lohjan Laurean saari ei ole pelkästään oppimisympäristö. Sen tavoitteena on myös auttaa alueen toimijoita saamaan globaalia näkyvyyttä. Ensimmäinen ”real-life” – yritys saarella on Aamumaa, joka markkinoi ekologisesti valmistettua saippuaa. Lohjalainen nähtävyys, Tytyrin kaivos, on rakennettu saarelle yhteistyössä Lohjan matkailupalvelukeskuksen ja Tytyrin kaivosmuseon kanssa.

Case: Virtual Finnish for immigrants[muokkaa]

Kansainvälisen osaamisen palvelut -ESR projekti (2012-2014) keskittyy työperäisen maahanmuuton palveluiden kehittämiseen Pirkanmaalla. Osatoteuttajana Tampereen Aikuiskoulutuskeskus testaa uutta opetusteknologiaa aikuisten maahanmuuttajien kielen oppimisessa (lue lisää blogista). Pelillisyyden, BYOD-ajattelun yleistymisen ja blended learning -ideologian kautta päädyttiin kokeilemaan RealXtend -ympäristöä funktionaalisen kielitaidon edistämiseen: voidaanko, ja miten tarkalleen ottaen, kielen oppimista tehostaa monikanavaisella virtuaalikurssilla?

Ensimmäisessä vaiheessa syksyllä 2012 toteutettiin neljän viikon kurssi, joka sisälsi neljä päivää opetusta heterogeeniselle työllistymisen kynnyksellä olevalle viidentoista maahanmuuttajan ryhmälle. Toisessa vaiheessa, keväällä 2013, toteutui akateemisten, pitkään maassa olleiden kielen oppijoiden ryhmä. Kolmantena (syksy 2013) pilotoidaan vuorovaikutus- ja työelämäpainotteinen kurssi ulkomaalaisten sairaanhoitajien ryhmälle. Näin saadaan monipuolinen ensikäden kokemus siitä, missä käytössä virtuaalikurssi on mielekkäin: työelämään orientoituvan "sekaryhmän", akateemisen teknologiasuuntautuneen vai Suomessa hoitoalan työssä olevan ryhmän kielen edistämisessä?

Ensimmäisen pilottiryhmän kanssa etäopiskelu oli rajallista ja virtuaaliympäristön hyödyntäminen kotoa vähäistä. Syitä oli monia: aikatauluongelmat, laitteiden riittämätön teho ja internet-yhteyden heikkous sekä henkilökohtainen haluttomuus. Perehdytys vei runsaasti aikaa, mutta kun käyttö oli saatu sujuvaksi, leimasi tehtävien tekoa innostuksen ja uteliaisuuden ilmapiiri. Elinkeinoelämään liitetyt osatehtävät linkitettiin paritehtäviin, joita koottiin koko kurssin ajan. Valmiita verkkomateriaaleja hyödynnettiin selaimen kautta ja välineitä kuten EtherPadia ja ThingLinkiä ja moodlea hyödynnettiin soveltuvin osin. Suurimpia hyötyjä opiskelijoiden mukaan olivat puhelinkeskustelun tyyppinen puhumisen ja kuullun ymmärtämisen harjoitteleminen, yhteinen tekstin tuottaminen ja sen valmistelussa käytetyt neuvottelutaidot, sekä työelämän sanasto viestintätilanteissa sovellettuna. Kokemus osoitti, että motivoituneelle ryhmälle sopii virtuaalimaailman demokraattinen, tutkiva ote ja itseohjautuvuuden mahdollistama, vapaa etenemistahti.

Maahanmuuttajakoulutuksessa pätevät samat lainalaisuudet kuin muussakin etä- ja verkko-opetuksessa: suunnittelu, ohjeistus ja pedagoginen mielekkyys tulee huomioida ennen tekniikan mukaan ottamista. Kaksi erityistä piirrettä liittyy kuitenkin kohderyhmään siinä määrin, että ne kannattaa huomioida virtuaaliopetuksessa, etenkin jos opetus tehdään täysin etänä. Ensimmäinen huomiotava asia on ryhmille tyypillinen heterogeenisyys, joka poikkeaa totutusta opiskelijaryhmästä: opetus on erilaista, kun ryhmässä on erilaisten persoonien lisäksi suuria eroja kulttuurisissa oppimis- ja opettajakäsityksissä, tiedon käsittelytavoissa ja valmiuksissa reflektoida omaa toimintaa ja oppimisprosessin dynamiikkaa. Toinen huomion arvoinen asia on kognitiivinen kuormitus. Valmiudet käyttää tekniikkaa ja kestää siihen liittyviä haasteita ovat erilaisia. Tekniikan tulisi kuitenkin olla vain väline, silta opiskeltavan asian/ aineiston äärelle, jonne oppijan tiedonkäsittelyn tulisi suuntautua. Kun näiden molempien ohjeistukseen käytetään suomen kieltä (joka on headsetin kautta erityisen haastavaa ymmärtää), on kuormitus pahimmillaan kolminkertainen luokkatilanteeseen verrattuna. Huolimattomalla suunnittelulla tai riittämättömällä resurssoinnilla voi tulla pedanneeksi pettymyksiä ja epäonnistumisen kokemusta. Kääntäen taas, virtuaaliopinnoissa onnistuminen voi olla voimaannuttava kokemus. Aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnan täysivaltaisen jäsenyyden tavoitetta edistetään myös ympäristössä olevien tehtävien avulla.

Pelillisyys ja strateginen suunnittelu ovat suuri osa virtuaalikurssin ennakkovalmistelua. Näistä tinkimällä riskinä on päätyä ympäristöön, joka on lopulta vain kokoelma linkkejä perinteisiin selainmateriaaleihin. Pelillisyys lisää sosiaalisuutta ja viestintää, esimerkiksi pari- ja ryhmätehtävien avulla, ja sosiaalinen paine osallistumiseen voi sitouttaa tehokkaasti esimerkiksi kokonaan etänä tehtävään kurssiin. Pelillisyyden tuleekin olla haastavaa mutta palkitsevaa. Hyvää lopputulosta edesauttaa, jos suunnitteluvaiheessa mukana on teknisen ja S2-koulutuksen asiantuntijan lisäksi pelillisyyden asiantuntija tai muu strategisesti ja pedagogisesti taitava verkko-opettaja. Tähän päädyimme kevään akataamisten testijaksolla; tässä reflektiota sen toteutuksesta verrattuna ensimmäiseen opetusjaksoon.

Kiinnostus kevään ilmaiselle Virtual Finnish! -kurssille oli suurta, valitut 10 opiskelijaa edustivat vain vajaata neljännestä kiinnostuneista. Kielitaito testattiin tasoille A2.2-B1.1, viestinnällisten taitojen painottuessa. Tavoitteena oli edistää vuorovaikutustaitoja, ei niinkään kielen rakenteiden hallintaa. Osallistujista valtaosa oli Tampereen Yliopistojen kansainvälistä henkilökuntaa (8/10), ja motivaation ja teknisen osaamisen ollessa riittävä kurssi voitiin toteutettaa kokonaan etänä. Pelillisyyden otimme mukaan anonyymin avattaren kautta, jolle piti keksiä taustatiedot, tavoitteet jne. Avatar-persoonat saivat parit, jonka kanssa työskenneltiin opettajan tuntien (1,5h/vk) välissä ns. välitehtävien tiimoilta omilla saarilla. Nämä tehtävät ja muu tarpeellinen materiaali jaettiin Moodlessa. Välitehtävät pohjustivat opettajantunnin sisältöjä (asiointi, puhelinkeskustelu, harratukset, ajanvaraus jne) ja opettajantunneilla sovellettiin fraaseja, sanastoa ja reagointia kysymyksiin. Ehkä vielä paritehtävää paremmin ympäristöön sopivat ryhmätehtävät, joissa annettiin ongelma ja ryhmän tuli ratkaista se vain pienellä opettajan tuella. Yllättäen parityö ei sitouttanut opiskelijoita siinä määrin kuin olimme olettaneet, ja välitehtäviä muokattiin niin, että ne saattoi tehdä myös itsenäisesti. Akateeminen (tutkija)tausta monilla saattoi vaikuttaa siihen, että itsenäinen tehtävään tarttuminen oli helpompaa kuin ryhmätyön organisointi ja siihen heittäytyminen. Viikottaiset tehtävät suorittamalla sai osan koodista: 5 osaa kokoamalla kurssin lopussa sai koodin kurssin loppujuhlaan joka oli fyysinen tapaaminen.

Auditiiviset kuuntelutehtävät, yhdessä muokattavat dokumentit (GoogleDocs ja EtherPad) ja viestintä headsetillä opettajan kanssa olivat palautteen mukaan tehokkainta ja perinteisestä opetuksesta poikkeavaa. Anonymiteetin kautta sai luvan epäonnistua, olla epävarma, ja epäformaali suhde muihin, myös opettajiin, loi tilaisuuksia ihmettelylle ja oivallukselle. Kuten eräs tutkija kirjoitti hakemuksessaan, on epämiellyttävää kommunikoida suomeksi kuin 3-vuotias lapsi, kun on substanssialallaan professorin roolissa. Tähän Virtual Finnish! antoi välineitä, ja jatkomahdollisuuksille olisi ollut tilausta alun teknisistä ongelmista huolimatta. Yksi haaste onkin se, kuka tuotteistaa (ja millä määreillä) virtuaaliopetuksen johon sisältyy paljon liikkuvia osia, ennakoimattomia muutoksia ja etätyötä, jolle on vaikea laittaa hintalappua?

Hintalapun lisäksi virtuaaliopetukseen liittyy muitakin haasteita vaikka lähdettäisiin oletuksesta että tekniikka toimii moitteettomasti, mikä ei ole vielä keväällä 2013 itsestäänselvää. Kuka omistaa mitkäkin ympäristön fasiliteetit myöhemmin, jos niitä luodaan yli organisaatiorajojen kuten teemme syksyllä 2013? Mitkä ovat mahdollisuudet itseopiskelun jatkamiseen virtuaaliympäristöissä, kun kuka tahansa voi muokata niitä? Missä määrin virtuaaliympäristössä opettaminen on vapaata, kun se kuitenkin edellyttää opettajan läsnäoloa, jonkinlaista aikataulutusta ja organisointia? Paljon kysymyksiä on vielä auki, mutta niiden selvittäminen tuntuu enemmän kiinnostavalta kuin lannistavalta. Autenttinen käyttäjäkokemus on ollut huomattavan positiivista ja uskomme, että aikuisten kielen oppimisessa virtuaaliopetuksella on saavutettavissa paljon sellaista, mihin ei aiemmin ole ollut välineitä. Mutta taustalla on ehdottomasti oltava hyvät oppimisvalmiudet ja määrätietoinen motivaatio itseopiskeluun. Kevään akateemisten kokemuksista voi lukea lisää toukokuun 2013 postauksesta blogissa.. Englanninkielinen kooste palautteesta on saatavissa pyynnöstä kirjoittajalta.--KrisseKemi (keskustelu) 10. kesäkuuta 2013 kello 07.21 (UTC)

Kolmas ja viimeinen Realxtend-kokeilu Kansainvälisen osaamisen palvelut ESR-projektissa oli myös kuusiviikkoinen. Espanjasta EURESin kanssa rekrytoiduille, huikean motivoituneille sairaanhoitajille opetettiin ammattisuomea myös blogin avulla. Toisinaan avuksi tarvittiin skype, kun Realxtendin ääniongelmat jatkuivat entistä pahempina. Yhteistyökumppani Adusal oy (AVO2) teki parhaansa, mutta jälleen käyttäjä- ja asiakaskokemus jäivät heikoiksi. Osana teknisten ongelmien ehkäisyä hanke tarjosi opiskelijoille tehokkaat kannettavat, headsetit ja nettiyhteydet, ja se olikin yksi rimaa hipoen onnistuneen kurssin avainasioista.

Virtuaaliseen terveyskeskukseen oli koodattu aula ja 4 teemahuonetta (kanslia, potilashuone, lääkehuone ja kahvi/taukotila). Audiota ja jaettuja dokumentteja käytettiin paljon, ja alalle suuntautuneen opettajan ylläpitämä blogi toi paljon tarpeellista struktuuria ja itseopiskelumahdollisuuksia opetussessioihin ja niiden väliin. Kotitehtävien kanssa ei ollut teknisiä tai motivaatio-ongelmia, ja puolen päivän perehdytys kurssiin ja Realxtendiin koettiin riittäväksi. Kurssilla oli 4 opiskelijaa, ja se oli heikon kielitaidon (keskimäärin A1.2) ja ääniongelmien kanssa maksimimäärä pelkällä etäopetuksella toteutettavaksi. Kurssin juonena olivat huoneita mukailevat viikkoteemat, ja painotus oli viestinnässä. Kuudes kurssitunti oli palautekeskustelu, jossa kaikki olivat läsnä, ja sen merkitys koettiin myös tärkeäksi. Toimivista sähköisistä välineistä huolimatta oikean ihmisen tapaaminen ja kuuleminen on tärkeää, eikä tekniikka voi sitä kokonaan korvata.

Kirjoitus-, puhe- ja ryhmätyöharjoitukset vuorottelivat nettilinkkien (kotisuomessa.fi, hoitoalan materiaalit) kanssa. Blogissa oli aina tehtäväksianto myös kirjallisena, ja se toimi kenties edelliskerran Moodlea dynaamisempana työkaluna opettajalle. Lisäksi terveyskeskuksen ulkopuolella oli teleportin takana ylimäääräisiä sanaselityspelejä "pilven" päällä, ja bonuksena koodattu labyrinttisuunnistus oli suosittu tehtävä kurssin puolivälissä: kymmeneen alan kysymykseen oikein vastaamalla pääsi labyrintin reitin läpi. Suurin positiivinen yllätys oli opiskelijoiden nopea tietotekninen perehtyminen eri välineisiin ja sukkulointi niiden välillä. Kolikon kääntöpuolena taas yksi vähemmän sujuva opiskelija menetettiin toisinaan yhteydestä fyysisen opetustilan puuttuessa. Koordinaattori järjesti yhden lähituen työpaikalla, ja se paransikin käyttökokemusta huomattavasti.

Kolmen kurssin kokemuksella voidaan sanoa, että Realxtend ei vielä sovellu aikuisten maahanmuuttajien kielenopiskeluun, ainakaan yksinään. Liian suuria riskejä sisältyy etäopetukseen erityisesti alkeistasolla, huonoilla laitteilla tai/ja tvt-osaamisella. Työläitä muuttujia on koherentin sisältöopetuksen tuottamisen kannalta liikaa, ja energia suuntautuu muuhun kuin opettamiseen (opettajalla) tai oppimiseen (oppilaalla). Kenelle tahansa harmittava seikka tulee alleviivatuksi tällä kohderyhmällä koska audio korostuu, eikä kielitaidon korvaavaa mediaa voi etäopetuksessa näyttää (esim älytaululle kirjoittaminen, piirtäminen, näytteleminen). Oppimisympäristönä virtuaaliset 3d-ympäristöt vaikuttavat toimiessaan äärimmaisen kiinnostaville ja potentiaalisille. Auditiivisuus, anonymiteetti ja pelillisyyden käyttö yhdistyvät virtuaalisessa ympäristössä tavalla, jota verkossa toimivia, irrallisia välineitä yhdistämällä ei saavuteta. Jäämme odottamaan toiminnallisia parannuksia ja panostusta käyttäjäkokemukseen, ja kuka tietää: ehkäpä vielä tulee aivan uusiakin ratkaisuja toimivan virtuaaliopetuksen järjestämiseksi.