Wikijunior Aurinkokunta/Titan

Wikikirjastosta
Titan on udun peitossa.

Titan on Saturnus-planeetan suurin kuu. Se on kylmä, jäinen planeettaa muistuttava taivaankappale.

Titanin pinnalla on aavikoita, järviä ja muita piirteitä, joita ei esiinny muissa Saturnuksen kuissa.

Titanin pinnalla on hyvin kylmä. Tällöin vesi ja ammoniakki jäätyvät ja toimittavat kiven virkaa. Hiilivetyjä on taas pilvissä ja nesteenä järvissä niin kuin vesi Maassa.

Yleistä nippelitietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titanin läpimitta on 5150 km. Titanin massa on 1/40 maan Massaa. Se on Saturnuksen ja koko Aurinkokunnan ainoa kuu, jolla on tiheä kaasukehä. Titan on Auriknokunnan toiseksi suurin kuu. Titanin pinta-ala on peräti 83 miljoonaa neliökilometriä. Se on

Titan infrapunakuvassa. Infrapuna läpäisee udun.

hieman yli kaksi kertaa niin suuri kuin Maan Kuun pinta-ala.

Kaasukehä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tinaiin kaasukehästä 98% on typpeä. Etaani ja asetyleeni tekevät kaasukehästä utuisen ja kellertävän. Titanin pinnalla on noin 1,5 ilmakehän paine ja lämpötila noin −180 °C. Kaasukehän tiheys yli 4 kertaa niin iso kuin Maan kaasukehän tiheys. Kaasukehän alin kerros on noin 45 km paksu. Siinä tapahtuvat sääilmiöt. Ylemmät kerrokset ulottuvat ainakin 600 km korkeuteen. Metaani tai etaani tiivistyy nesteeksi ja sataa alas.

Titanin pinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titanin pinta on jääkivien peitossa.
Titanin pinnan kivikkoa.

Titanin pinta eroaa melko paljon muista Saturnuksen kuista, joita peittävät meteoriittikraaterit. Titanin pinnalla on hiilivetyjärviä, joenuomia, repeämälaaksoja, tuliperäisiä alueita ja aavikoita. Kraatterit ovat harvinaisia. Niinpä Titanin voitaisiin ajatella olevan planeetta, jollei se kiertäisi Saturnusta. Titanin kaasukehän koostumus on typpivoittoinen, sillä siinä on typpeä peräti 95%.

Pinnalla on kylmää, −180 °C. Titanissa vesi on jäätä, ja toimii ikään kuin kivenä. Oikeata kiveäkin on Titanin pintakerroksessa hiekkana ja pölynä.

Metaani on yleensä neste.

Päiväntassajan lähellä on monia aavikoita, dyynikenttiä. Ne näkyvät lämpökuvissa tummina.

Järviä on lähinnä napojen välillä.

Titanin kaasukehässä leijuu metaani- ja etaanikiteistä koostuvia pilviä. Ne peittävät noin 1/10 pinnasta. Pinnalla on pölymyrskyjä.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titanin tiheys on noin 1,9 veden tiheyttä.Tämä viittaa siihen, että Tirtanista on suuri osa vettä tai jäätä.

Titanin rakenteesta on esitety arvioita. Niiden mukaan jäisen kuoren alla on meri. Se vastaa Maan laavaa, on veden ja ammoniakin seosta. Meri on syntynyt vuorovesivoimien kitkakuumennuksesta. Meren alla on tiheästä jäästä koostuva vaippa.

Vaipan sisällä on kivien ydin. Se käsittää ehkä puolet Titanin massasta.

Löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkakuvassa Ligeia Mare. Se on on suuri metaanijärvi Titanin pinnalla.

Titainin löysi Christiaan Huygens vuonna 1655. Ihminen on siis tuntenut Titanin melko kauan. Mutta sen kaasukehä löydettiin vasta vuonna 1944. 1980-luvulla Voyager-luotaimet ottivat kuvia Titanista kaukaa. 1990-luvulla Titania havaittiin infapunakaukoputkella. 2000-luvulla Cassini/Hyugens-luotain tutki planeetan pintaa muun muassa tutkalla. Huygens-kapseli laskeutui Titanin pinnalle. Se kuvasi Titanin pintakivikkoa. Titanin pinnasta on tarkkaan kartoitettu vain pieni osa, koska Cassini-luotaimen keila oli kapea ja pystyi kuivaamaan vain pienen suikaleen pinnasta kerrallaan.

Titanissa elämää?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titanin pinnan piirteistä monet muistuttavat Maan aavikoiden tai Marsin pinnan muotoja.

Se onko Titanissa elämää on avoin kysymys.

Titanin on väitetty muistuttavan alkuaikojen Maata. Mutta se on alku-Maata kylmempi ja happiköyhempi.

Jotkut tutkijat ovat joskus arvelleet, että Titanissa voisi olla elämää, jollainen ei perustu Maan tyyppiseen kemiaan.

Toisaalta Titanin vetisessä sisäkerroksessa voisi teoriassa olla Maan tyyppistä bakteerielämää.