Siirry sisältöön

Wikijunior Historia/Fasismin historia

Wikikirjastosta
Italian Benito Mussolini brittifasisti Oswald Mosleyn kanssa.

Fasismin historia: Fasismi on aate, joka kannattaa itsevaltaisesti johdettua kansallisvaltiota. Se vastustaa mm sosialismin monia muotoja.

Fasismi vetoaa moniin ihmisiin: vahva johtaja pistää asiat järjestykseen. Fasismin hinta on mielipiteen vapauden väheneminen, kun "johtaja on aina oikeassa".

Fasismi ilmeni voimakkaimmin Benito Mussolinin johtamassa Italiassa. Hitlerin Saksan natsismin jotkut ovat nähneet fasismin äärimuotona, toiset eri aatteena. Sanaa fasisti käytetään nykyään monesti kielteiesssä mielessä, mustamaalaamaan vastustajaa.

Fasismin esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan keisari Louis Napoleon - Napoleon III oli Mussolinin fasistien eräs esikuva.

Fasismia muistuttavia aatteita ilmeni jo antiikin Kreikan Spartan hallintotavassa. Sotilaallisen kasvatuksen ja fyysisen voiman ihailua.

Monet myöhemmän fasismin perusaatteista muotoutuivat lähinnä Ranskassa 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Ranskan jakobiinien vallankumoushallinto 1700-luvun lopulla ajoi voimakasta, yhtenäistä valtiota. Se perustui pitkälti terroriin: kaikki liikeen vastustajiksi epäillyt tapettiin.

Ranskan Louis Napoleonin - Napoleon III:n kiistelty valtakausi 1852-1871 on katsottu fasismin esiasteeksi. Louis Napoleon kun lakkautti kansanedustuslaitoksen, heikensi parlamentin vallan olemattomiin, ajoi sosialistikerhot maanpakoon. Napolenin aikana Ranska myös paljon teollistui. Kaupan koulutusta parannettiin. Vaikutus ihmisten elintasoon oli kahtalainen: jotkut kansan osat vaurastuvat, toiset pysyivät köyhinä.

Enemmän myöhempää fasismia muistuttavia liikkeitä syntyi noin 1890-1914. Näitä oli vanhoillinen, kansallismielinen "Ranskalainen toiminta" AF. Varsinkin järjestön nuorisosiipi muistutti myöhempiä fasisteja.

AF vastusti tasavaltaa kun se piti sitä mätänä. Liike kannatti kuninkaan valtaa. Kuningas ei ollut itsetarkoitus, mutta tätä pidettiin välttämättömänä kanan yhtenäisyyden takaajana.

ensimmäinen maailmansota oli välitön laukaisija fasismin synnylle.

Benito Mussolinin fasistien valtaan nousi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fasistit marssivat Napolissa

Muuan italialainen Benito Mussolini luutty sosialisteihin vuonna 1912.

Vuonna 1914 hän riitautui rauhanaatetta kannattavan sosialistipuolueen kanssa. Näet syttyi ensimmäinen maailmansota, ja Mussolinikin meni rintamalle. Mussolini halusi, että italia liittää itseensä Itävalta-Unkarin italiankielisiä alueita. Mussolini perusti ensimmäisen vallankumousryhmänsä jo vuonna 1914.

Mussolini oli sodasta palatessaan kiivas sosialismin vastustaja. Hän halusi Italian diktaattoriksi. Sodan jälkeen mussolini perusti vuonna 1919 "Italian fasistien taisteluliiton", joka ajoi sotaintoisesti kansallismielisyyttä. Fasistien väkivaltaa käyttänyt toimintaryhmä "mustapaidat" pohjautui pitkälti sodan aikaisiin erikoisjoukkoihin.Fasistit vastustivat jyrkästi sosialismia. Tämä näkyikin heti: mustapaidat polttivat sosialistilehden toimituksen, neljä kuoli.

Fasistien keskuspaikka oli alussa pohjoisen Milano. Kanantuksen laajentaminen hidasta.

Fasistit jatkoivat terrori-iskujaan vihollisinaan pitämiään vastaan tappaen satoja. Fasistit vastustivat tässä vaiheessa myös kirkkoa ja kuningasvaltaa. Fasistit perustivat vuonna 1922 oman puolueensa PNF:n.

He marssivat lokakkuussa 2022 Roomaan pyrkien kaappaamaan vallan. Tämä onnistuikin helposti: kuningas taipui fasistien painostukseen. On kiistelty miksi. Ehkä kuningas halusi välttää maata uhanneen sisällissodan: armeija vastaan fasistit.

Italia oli sodan jälkeen pahassa kaaoksessa: työttömyys suurta, lakkoja, suuri valtionvelka, eri vasemmistoliikeet toimivat pyrkien kukistamaan vapaan talouden ja demokratian, luoden oman systeeminsä.

Fasistien suosio esim maatyöläisten ja keskiluokan parissa perustui kommunismin pelkoon: näiden kun pelättiin vievän keskiluokankin rahat. Kommunistien lakkoilu oli suuri rasite keskiluokkaan kuuluville työnantajille.

Italian fasismi edusti kolmatta tietä kapitalismin ja kommunismin lisäksi. Siinä talous perustui keskiajan ammattikiltoja muistuttaviin korporaatioihin. Korporaatiot olivat valtion valvomia. Fasismi vastusti ainakin virallisesti keinotteu-suurpääomia. Tarkoitus oli luoda yhtenäinen yhteiskunta.

Mussolini otti lokakuussa 1922 itselleen pääministerin viran ja myöhemmin myös monia muita ministerin salkkuja. Alussa muut puolueet saivat toimia. Mussolini kuitenkin mm lakeja muuttamalal järjesti puoleensa pysyvästi valtaan. Hän julisti itsensä diktaattoriksi vuonna 1925.

Fasistit vallassa: vapauksien rajoitusta ja talouden nousua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mussolini pyrki muuttamaan Italian yhteiskuntaa eri ohjelmilla. Hän lisäsi maataloustuotantoa kuivattamalla soita. Fasistit myös tekivät joitain parannuksia työoloihin, loivat jonkin verran sosiaaliturvaa jne. Ankara mafian vastainen operaatio heikensi Sisilian mafiaa tuntuvasti. Sanottiin, että "Mussolinin aikana junat kulkivat ajallaan".

Mussolini myös alkoi suosia katolista kirkkoa.

Mussolini kielsi sosialistien toiminnan ja lakot. Vuosista 1929–1935 käytetään Italiassa usein nimitystä ”yhteisymmärryksen vuodet”, sillä tuolloin Mussolinin hankkeet menestyivät ja hänen kannatuksensa vahvistui. Eniten lie keskiluokka hyötynyt Mussolinin uudistuksista. Monet keskiluokassa olivatkin itse fasisteja tai tiiviisti mukana näiden toiminnoissa.

Köyhät eivät liene niin paljon loppujen lopuksi hyötyneen Mussolinin uudistuksista. Mussolinin talousuudistuksia rasittivat mm kallis sota Etiopiassa.

Vaikka Mussolinin fasismi esiintyikin yhteiskunnan yhdistäjänä ja muuttajana, niin tämä ei ollut totta.

Loppujen lopuksi Mussolini suosi eniten rikkaita ja keskiluokkaa. Köyhempi työväki oli jäsenenä ammattikunnissa, korporaatioissa. Näillä ei ollut lakko-oikeutta. Näin työväestö tai muukaan yhteiskunnallinen ryhmittymä tai luokkaa ei kyennyt oma-alotteisesti muuttamaan olojaan.

Kansantuote henkeä kohti nousi Mussolinin aikana noin 30%. Mutta tämänlainen nousu olisi voinut tapahtua ilman fasismiakin. 10 % yksikköä tästä oli palautumista sota-ajan taantumasta. Talouskasvu fasistien aikana vuotat kohden oli pienempi kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Vuoden 1935 aikoihin Italian taloudessa oli selvä notkahdus mm Etiopiassa käytävän siirtomaasodan kustannusten takia.

Toisaalta Mussolini suosi tuhlailevaa, mahtipontista rakentamista. Mussolini esiintyi mahtipontisissa tilaisuukissa kuin Rooman keisari aikoinaan.

Mussolini ei myöskään alussa Hitlerin tavoin vainonnut juutalaisia. Mutta se muuttui 30-luvun loppupuolella.

Toinen maailmansota, sen lopussa Italian fasismin romahdus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Mussolinin Italia liittoutui Saksan kanssa akselivalloiksi. Mussolini lienee tajunnut jo vuonna 1942, että Italia häviää sodan.

Vuonna 1943 monet muut johtavat italian fasistit liittoutuivat Mussolinia vastaan. Liittoutuneet nousivat mahin Etelä-italiassa.

Kuningas erotti Musoslinin pääministerin virasta. Mussolini gangittiin. Mutta saksalaiset pelastivat Mussolinin. Hänestitä tuli Pohjois-Italian johtaja. Mussolini joutui kommunistipartisaanien vangiksi. Nämä tappoivat Mussolinin ja hänen rakastajattareksi. Mussolini päätyi roikkumaan ruumiina muutaman läheiesn kanssa huoltoaseman kattopalkkiin.