Wikijunior Historia/Syyrian sisällissota

Syyrian sisällissota.

Syyrian sisällissota on maassa yhä jatkuva vuonna 2011 alkanut hallituksen ja eri kapinallisryhmien välinen yhteenotto. Niin sanotun Arabikevään mielenosoitukset ja mellakat levisivät Syyriaan keväällä 2011. Bashar Assadin johtama hallitus vastasi näihin väkivaltaa käyttämällä. Armeijasta erosi joukkoja kapinallisiksi. Vuonna 2012 kapinalliset etenivät monilla alueilla ja uhkasivat pääkaupunki Damaskosta. Vuonna 2013 iranilaiset tulivat Syyrian hallituksen avuksi ja sotaonni kääntyi. Hallitus saartoi ja pommitti ankarasti kapinallisalueita. Myös kapinalliset sotivat keskenään. Eri kapinallisryhmät myös sotivat keskenään. Ääri-islam nousi kapinallisten piirissä johtavaan asemaan. Vuonna 2014 nousi merkittävään osaan Isis-järjestö. Kun Isis eteni vuona 2015, Venäjä tuli ilmavoimineen Syyrian hallituksen avuksi. Seuraavina vuosina Isisin ja kapinallisten alue kutistui merkittävästi.

Sodan kaikki osapuolet rikkoivat ihmisoikeuksia törkeästi. Noin puoli miljoonaa ihmistä kuoli, miljoonia haavoittui. Maasta pakeni miljoonia. Sota aiheutti mittavat aineelliset tuhot. Syyrian talous kutistui huomattavasti.

Sodan syyt

Sodan yksi syy on valtaa pitävien alaviittien ja kansan enemmistönä olevien sunnien vastakkaisasettelu.

Alaviittijohtoinen hallitus suosi alaviitteja ensiimistönä olevien sunnien kustannuksella. Presidentti Assadin suku omisti eniten Syyriassa. Se suosi tukijoitaan ja kukisti armotta vastustuksen.

Sunnien ja alaviittien välillä on ollut Syyriassa yhteenottoja ajoittain 60-luvulta lähtien. Syyria oli ennen sotaa virallisesti poikkeustilassa vuodesta 1970.

Korruptio, markkinatalousuudistus ja kuivuus lisäsivät ennen sotaa eriarvoisuutta ja köyhemmän kansanosan tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan. Ennen sotaa muun muassa rikollisuus lisääntyi.Tuomareita saattoi lahjoa. Irakista tuli pakolaisia maahan.

Kapinallisten puolelta jyrkän linjan islam on ollut yksi sotaa ylläpitävä tekijä.

Kipinän Syyrian ruutitynnyriin toi Tunisiassa alkanut kapinaliikehdintä, "arabikevät".

Mielenosoitukset

Hallituksen vastainen mielsnoitus Banijasissa keväällä 2011

Syyrian armeijan sotilaita.

Eräs mies teki helmikuussa polttoitsemurhan Hasakassa. Salainen poliisi pidätti Daraassa lapsia, jotka olivat televisiossa nähneet hallituksen vastaisia iskulauseita. He olivat pilailumielessä maalanenet niitä seinään esim "Kansa haluaa kaata hallituksen" "Sinun vuorosi, Bashar", tarkoittaen Syyrian presidenttiä. Lasten katoaminen sai lasten sukulaiset osoittamaan mieltään. Mielenosoitukset ja mellakat levisivät maaliskuussa 2011 koko Syyriaan. Daraassa maaliskuussa 2011 protestoijat polttivat hallitsevan baath-puolueen paikallisen päämajan. Hallitus vastasi tähän tulittamalla protestoijia aseilla. Se käytti myös "aaveiksi" kutsuttuja puolisotilaallisia murhamiehiä apunaan. Mutta se yritti myös erilaisin lupauksin saada protestointia hiljenemään. Hallitus muun muassa vapautti pidätetyt lapset. Mutta kun näitä oli hakattu ja kidutettu, mikä lisäsi protestoijien raivoa. Syyrian armeija hyökkäsi Daraan protestoijia vastaan panssarein.

Taistelut

Myös protestoijien joukosta oli ammuttu hajanaisesti jo maaliskuussa 2011. Syyrian armeijasta karkasi väkeä protestoijien puolelle. Näin syntyi kapinallisjoukkioita. Kapinalliset käyttivät ensi kertaa merkittävästi voimaansa kesäkuun alussa 2011. Näin Syyria liukui kesäkuun alkuun mennessä sisällissotaan. Kapinallisten joukko oli riitainen, heikko ja hajanainen. He saattoivat sotia keskenäänkin. Mutta kapinalliset etenivät nopeasti vuonna 2012. Tällöin islamistit nousivat merkittäväksi tekijäksi. Merkittävin islamistinen kapinaryhmä oli tuolloin al-Nusran rintama. Elokuussa 2012 Aleppon kuuluisa basaari tuhoutui taisteluissa.

Hallitus pommitti muun muassa Aleppoa helikoptereista pudotetuin tynnyripommein. Ne osuivat useammin siviili- kuin sotilaskohteisiin. Hallitus pyrki järjestelmällisellä kapinallisalueiden tuhoamisella kukistamaan vastarinnan. Tarkoitus oli säästää näin hallituksen hupenevia joukkoja. Ne kun olivat suuressa vaarassa kaupungeissa käytävissä katutaisteluissa mm sala-ampujien tulelle.

Vuonna 2012 alkoi pitkään kestänyt Aleppon taistelu. Vuonna 2013 Iranin tukema Hizbollah tuli hallituksen joukkojen avuksi. Tämä käänsi sotaonnen hallitusta suosimaan.

Isis ja kurdit

Isis eteni kapinallisalueilla vuonna 2014. Se kävi taistelun kurdien kanssa muun muassa Kobanen kaupungista.

Isis ja muut kapinalliset etenivät vahvasti kesällä 2015. Damaskos oli uhattuna syksyllä. Venäjä alkoi näkyvästi tukea Syyrian hallitusta. Se lähetti maahan ilmavoimien koneita ja sotilaita. Myös venäläisten sotilasyritysten sotilaita toimi maassa. Syyrian armeija ja kurdit valtasivat isoimman osan Isisin alueista vuosina 2016-2017. Hallitus valtasi Aleppon islamilaisilta vuonna 2016. Syyrian ja Venäjän ilmavoimat pommittivat muun muassa sairaaloita. Tämä oli osa totaalista sotaa, pyrkimystä murtaa kapinallisten vastarinta kaikin käytettävissä olevin tavoin. Vuonna 2018 hallitus valtasi pääkaupunki Damaskoksen sitkeät kapinallismotit. Vuonna 2019 Turkki hyökkäsi Syyrian kurdien kimppuun. Yhdysvallat veti tällöin tukensa kurdeilta pois, ja aiemmin puolueettomat kurdit kääntyivät Syyrian hallituksen puoleen. Vuonna 2021 oli kapinallisten sissitoimintaa uudestaan Daraan kaupungissa. Sota jatkui yhä, vaikka hallitus valvoi suurinta osaa Syyriasta.

Ulkovaltojen suhtautuminen

Sodan alussa länsimaat kannattivat ajatusta Assadin hallituksen kaatamisesta. Venäjä ja Kiina puolestaan tukivat Assadin hallitusta. Länsimaat keräsivät vuonna 2013 suuren osan hallituksen kemiallisista aseista.

Länsivallat ovat tehneet maahan joitain ilmaiskuja ja läntisiä joukkoja on liikkunut myös Syyrian alueella. Mutta ne ovat olleet haluttomia puuttumaan suoraan sotaan. Turkki on tukenut Pohjois-Syyrian islamistikapinallisia. Iran ja sen tukema järjestö Hizbollah ovat olleet hallituksen puolella. Vuonna 2015 Ylänsimaat lievensivät Assadin vastaista kantaansa Isisin nousun takia. Samaan aikaan Venäjä lähetti joukkojaan maahan. Venäjä on ollut Syyriassa vahva ulkomainen pelaaja, koska sillä on ollut hyvät välit maan hallintoon. Mutta länsimaiden tuki kapinallisille on ollut horjuvaa osin siitäkin sysytä, etteivät islamistikapinallsiet kannata demokratiaa.