Wikijunior Historia/Venäjän-Ukrainan sota 2022

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sodan tuhoja Zytomyrissä

Venäjän-Ukrainan sota 2022 alkoi, kun Venäjä lähetti armeijansa Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta 2022.

Venäläisten operaation tarkoitus oli auttaa Ukrainan venäläismielisiä, vallata maahansa aiemmin kuuluneita alueita takaisin ja estää Ukraina liittymästä Natoon. Venäjä katsoi Ukrainan tulevan liittymisen Natoon uhkaavan turvallisuuttaan. Venäjä päätti tehdä ennalta ehkäisevän operaation Ukrainana. Venäjä suunnitteli lyhyttä, voittoisaa "salamasotaa".

Venäjän johto uskoi Ukrainan vastarinnan olevan vähäistä ja useimpien ukrainalaisten suhtautuvan myönteisesti Venäjään. Mutta Ukraina torjui lännen tukemana venäläisten hyökkäykset. Venäjän tiedustelu meni pieleen. Venäjän joukkoja oli liian vähän. Lisäksi venäläisten joukot olivat pääosin huonosti johdettuja, varustettuja, huollettuja ja koulutettuja. Tällöin joukkojen taisteluinto oli vähäinen. Etulinjan joukkojen tappiot olivat valtavia alusta asti. Myös ukrainalaisilla oli vaikeuksia alussa: kalustopulaa ja armeijan liikkeelle lähtö hidasta. Mutta ukrainalaisia auttoivat oma-aloitteiset erikoisjoukot ja lännen aseet.

Ukrainalaisten taistelutahtoa lisäsi sekin, että Venäjä pommitti kaikenlaisin raskain asein monia kaupunkeja. Sotilaat ryöstelivät ja tappoivat siviilejä summittaisesti. Tällöin monet venäjänkieliset ukrainalaisetkaan eivät tukeneet sotilasoperaatiota. Toki ukrainalaistenkin piiristä myös Venäjää tukeneita löytyi.

Venäjän armeija ei kyennyt valtaamaan Kiovaa vaan vetäytyi pohjoisessa. Sitten rintama lähes pysähtyi. Venäläiset pyrkivät nyt väsyttämään vihollisensa. Venäjä etenikin hitaasti Luhanskin alueella. Syyskuussa Venäjä kärsi murskatappion Harkovan lähellä. Lokakuussa tuli pienempiä takaiskuja Hersonin alueella. Näin Venäjän operaatio ajautui umpikujaan. Venäjä julisti valtaamansa Ukrainan alueet itseensä liitetyksi. Venäjä hyökkäsi taas Donetskin alueella lokakuussa. Venäjä aloitti nyt laajat hyökkäykset Ukrainan sähköverkkoa vastaan. Venäjä ja Ukraina molemmat pyrkivät yhä jatkamaan sotaa niin pitkälle kuin mahdollista, saavuttaakseen tavoitteensa. Sota oli muuttunut ensimmäistä maailmansotaa muistuttavaksi näännytyssodaksi.

Sodassa oli myös uskonsodan piirteitä. Venäläiset poliitikot julistivat sotivansa Saatanaa vastaan.

Molemmat sotijaosapuolet kärsivät suuret tappiot. Sota aiheutti kymmenien tuhansien sotilaiden ja siviilien kuoleman. Aineelliset tuhot olivat valtavat. Moni lähti Ukrainasta sotaa pakoon maan sisällä ja ulkomaille. Idän ja lännen välit kiristyivät entisestään. Lisäpakotteet huononsivat monien maiden taloutta. Sodan pelättiin leviävän. Sen myös pelättiin johtavan ydinaseiden käyttöön, jopa maailmanloppumaiseen ydinaseilla käytävään maailmansotaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenosoittajat ajoivat vuodesta 2013 Ukrainan liittymistä Eu:n vapaakauppaan. Tätä ei Venäjä halunnut, kriisi alkoi.

Ensimmäinen Venäjä oli Ukrainan alueella: Kiovan Venäjä, jonne ortodoksinen usko tuli. Ukraina oli ollut Venäjän tsaarin ja Neuvostoliiton aikaan Pietarista tai Moskovasta johdetun hallituksen valvonnassa. Ukrainalaiset ovat slaaveja niin kuin venäläiset. Näin Venäjällä kansallismieliset ajattelevat Ukrainan olevan kiinteän osan Venäjää, joka on otettu siitä pois. Venäjällä on kansallismielinen virtaus, jossa puhutaan Venäjän suuruuden palauttamisesta. Venäjän kansallismielisten mukaan ukrainalaiset ja venäläiset ovat samaa kansaa.

Ukrainalaisten ja venäläisten välinen kitka näkyi Neuvostoliitossa. Vallankumouuksen aikoihin Ukraina oli vähän aikaa itsenäinen. Neuvostoliiton aikoina Stalin tapatti ukrainalaisia nälkään, kun pyrki kukistamaan kansojen itsenäisyyshalun. Toisen maailmansodan aikoina jotkut Ukrainan nationalistit tutkivat Natsi-Saksaa.

Ukraina oli merkittävä osa Neuvostoliittoa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on pitänyt Neuvostoliiton hajoamista suurena vahinkona. Eurasianismia kannattavilla kovan linjan Suur-Venäjä-kansallismielisillä on väitetty olleen vaikutusta Venäjän johtoonkin, vaikka nämä ovat olleet oppositiossa. Ukraina pyrki 2020-luvulla lähentymään länttä. Venäjän mielestä lännen vaikutusvallan laajeneminen entisen Neuvostoliiton alueella oli uhka Venäjälle ja petosta. Ukrainassa on paljon viljaa ja arvokkaita kaivannaisia, joista myös Venäjä on kiinnostunut. Näin historia, Venäjän poliittiset ja taloudelliset edut tukivat hyökkäystä Ukrainaan.

Konfliktin alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukraina pyrki vuonna 2013 solmimaan vapaakauppasopimuksen Eu:n kanssa. Venäjä vastusti sitä. Sen sijaan Venäjä halusi Ukrainan toiseen kauppaliittoon, Euraasian unioniin. Venäjä pisti ukrainalaiset tuotteet tuontikieltoon elokuussa 2013. Presidentti Janukovitsin hallitus peruutti EU-sopimuksen vuoden 2013 lopuilla. Syynä tähän oli Kremlin painostus.

EU-sopimuksen kannattajat aloittivat mielenosoitukset, jotka äityivät väkivaltaisiksi. Protestoijien mielestä EU-sopimuksesta olisi ollut ukrainaisille hyötyä.

Mielenosoitukset syöksivät presidentin vallasta. Presidentti pakeni Venäjälle. Venäjä piti protesteja lännen vahvasti tukemina tai aiheuttamina.

Ukrainan parlamentti kaatoi kumouksen jälkeen venäjän kieltä tukeneen lain. Venäjänkieliset pelkäsivät tämän vievän heidän oikeuksiaan. Presidentti lopulta peruuttikin lain, mutta se oli liian myöhäistä. Maassa puhkesi venäläismielisten mielenosoituksia. Oli myös mellakoita ukrainalais- ja venäläismielisten välillä jo ennen Janukovitsin kaatumista.

Odessassa kuoli kymmeniä venäläismielisiä mellakoijien saartamaan palavaan rakennukseen.

Venäläismieliset separatistit nostivat kapinan Itä-Ukrainassa vallaten hallintorakennuksia. Separatistien ja ukrainalaisten välillä puhkesi taisteluja. Alussa kapinalliset etenivät. Sotaonni kääntyi pian. Kapinalliset pitivät asemansa, kun Venäjä lähetti elokuussa 2014 separatistien kansantasavalloille tukea. Suurin osa taisteluista päättyi keväällä 2015, jolloin solmittiin Minskin sopimukset. Mutta tämä ei ratkaissut yhteenottoa. Ainakin ajoittaista tulitusta esiintyi seuraavina vuosina. Venäjä kiisti osuutensa Itä-Ukrainan taisteluihin. Mutta somesta saatiin tietoa, että Venäjän sopimussotilaita oli Itä-Ukrainassa.

Ukraina päätti vuonna 2018 liittyä Natoon. Venäjä vastusti tätä. Venäjä aloitti suuren sotilasoperaation Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta 2022.

Venäläisiä joukkoja

Venäjän ilmoittama syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä pyrki operaatiollaan estämään Ukrainan tulevan liittymisen Natoon. Venäjä sanoi Ukrainan Nato-jäsenyyden uhkaavan turvallisuuttaan. Venäjä myös syytti itse Ukrainaa yrityksestä hankkia joukkotuhoaseita. Venäjän mukaan Ukraina kohteli venäläisiä kaltoin Itä-Ukrainassa. Se syytti Ukrainan hallitusta natsismista ja Ukrainan venäjänkielisten kansanmurhasta. Näin Venäjä pyrki auttamaan Ukrainan venäläismielistä ja lopettamaan vuonna 2014 alkaneen konfliktin kukistamalla Ukrainan sotilasoperaatiolla.

Ulkomailla väitettiin usein, että Venäjä pyrki valtaamaan Ukrainasta alueita, ja/tai vaihtamaan hallituksen venäläismieliseksi. Jälkimmäinen tavoite epäonnistui. Tämän takia Venäjä pyrki valtaamaan alueita Itä-Ukrainasta: ainakin Donbass, mahdollisesti koko Novorossijaksi kutsuttu alue.

Esivaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän armeija piti vuonna 2021 suuren sotaharjoituksen lännessä. Putin oli ilmeisesti kesällä 2021 päättänyt aloittavansa operaation Ukrainaa vastaan. Sodasta päätti pieni Venäjää johtava turvallisuuspalvelutaustainen sisärengas. Edes ulkoministeri Lavrov ei tiennyt sodatsa kuin vatsa muutamaa päivää enen sen alkua. Venäjä alkoi viimeistään marraskuussa keskittää joukkojaan Ukrainan rajalle. Sodan uhka oli tiedossa etukäteen. Joulukuussa Venäjä vaati itselleen turvatakuita: Ukraina ei saa liittyä Natoon, kun Nato ei saa laajeta itään. Länsimaat eivät kuitenkaan luvanneet Venäjälle mitään.

Venäjä väitti ukrainalaisten tulittaneen aluettaan ja valmistelleen pommi-iskuja Itä-Ukrainassa.

Hieman ennen operaation alkua Venäjä tunnusti Donetskin ja Luhanskin venäläismieliset tasavallat ja lähetti niihin joukkoja.

Pari-kolme päivää myöhemmin Venäjän joukot ylittivät Ukrainan rajan.

Tuhottu venäläinen panssari Mariupolissa.

Taistelujen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hyökkäys eteni alussa vauhdilla. Ukrainalaiset eivät reagoineet alussa kyllin, koska joukkoja ei oltu pantu liikkeelle. Näin, koska Ukraina ei ollut halunnut ärsyttää Venäjää.

Mutta Venäjän armeijan hidastui merkittävästi pohjoisessa ja idässä noin viikon sisään. Venäläisillä oli huolto-ongelmia. Johtaminen oli sekavaa. Joukkojen halu taistella oli vähäinen. Toisaalta ukrainalaiset taistelivat lujasti. Hyökkäävät kärkiyksiköt kärsivät suuriakin tappioita. Länsi tuki Ukrainaa lähettämällä aseita ja muuta apua. Ukrainalla oli hyviä panssarintorjunta-aseita. Erikoisjoukot olivat tehokkaita. Lyhyeksi aiottu sota pitkittyi. Venäjä iski ilmasta, ohjuksin ja tykistöllä sotilas- ja siviilikohteisiinkin. Näin tuli suurta tuhoa. Täsmäaseilla tuli monesti huteja. Venäjä kykeni merkittävästi lamauttamaan mm Ukrainan aseteollisuutta. Venäjän armeijan joukkojen mukana Itä-Ukrainassa toimi muun muassa venäläisen sotilasyrityksen "Ryhmä Wagnerin" joukkoja. Nämä tunnettiin ulkomailla raakoina "likaisen työn" tekijöinä.

Jotkut ukrainalaiset pitivät venäläisten puolta auttaen näitä.

Ukrainaliset viivyttivät menestyksellä venäläisten lopulta tekemää lentokentän valtausta. Näin Ukraina sai lisäaikaa puolustuksen järjestämisen Kiovan suohjelemiseski.

Venäläisten ensimmäinen suuri tappio sodassa oli se, kun harvalukuiset ukrainalaiset sissit pysäyttivät Kiovaan matkalla olleen jättimäisen sotilaskolonnan etenemisen. Venäläisten etenemistä haittasi ilmeisesti myös polttoainepula ja motivaation puute.

Näin pelättyä Kiovan taistelua ei tullut. Idenpänä noin puolen miljoonan Mariupol joutui saarroksiin. Venäläiset pommittivat kaupunkia taukoamatta raskain asein. Siviiliuhrien määrä nousi piirityksen sulkeutuessa lopulta Ukrainan mukaan yli 20 000 henkeen. Mariupolia puolusti lähinnä äärioikeistolainen Azovin pataljoona. Venäjän armeija myönsi Mariupolin siviilien huonon tilanteen, mutta syytti kaupungin puolustajia siviilien pitämisestä ansassa.

Noin kuukauden päästä sodan alusta venäläiset kaivautuivat joissain paikoissa puolustusasemiin. Ukrainalaiset tekivät maaliskuun lopussa paikoin vastahyökkäyksiä. Venäjä veti joukkonsa pois Pohjois-Ukrainasta.

Sotilasoperaation toinen vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä pyrki nyt valtaamaan mahdollisimman suuren osan Etelä-Ukrainasta. Syyriassa olleita venäläisiä johtanut kokenut kenraali asetettiin joukkojen johtoon. Ukrainan armeijaa vaivasi ammuspula. Venäjän suurhyökkäys eteni alussa melko hitaasti. Ainostaan Izjumin alueella oli suurta menestystä. Venäjän armeija pyrki saartamaan Ukrainan armeijaa Itä-Ukrainaan. Venäjä pyrki venäläistämään vallattua alueita väestön pakkosiirroin, propagandalla jne. Venäjä valtasi Mariupolin Azovstalin terästehtaan noin 20. toukokuuta 2022.

Venäjän joukot etenivät Itä-Ukrainassa toukokuun lopussa vuonna 2022. Maan armeija oli parantanut taistelutaktiikkaansa. Molemmat osapuolet kärsivät yhä tarvikepulasta, mutta aloite säilyi Venäjän joukoilla. Kesäkuussa Venäjä valtasi Severodonetskin kaupungin kuukausia kestäneiden taistelujen jälkeen. Venäläiset tekivät läpimurron noin 20. kesäkuuta Luhanskin alueella, ja koko Luhanskin alueen odotettiin päätyvän venäläisten haltuun. Länsi pyrki aseistamaan Ukrainaa muun muassa modernein raketinheittimin. Venäjä pyrki lisäämään sotilaallista painetta ja väsyttämään Ukrainan.

Ukrainan vastahyökkäyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan joukot ajavat miehistönkuljetusvaunulla Ukrainan tekemässä syyskuun 2022 Harkovan seudun hyökkäyksessä.

Heinäkuussa Ukraina valmisteli vastahyökkäystä etelässä. Venäjän armeijan eteneminen oli elokuun alkupuolella hidastunut huomattavasti. Syynä oli se, että länsi oli toimittanut Ukrainalle HIMARS-raketinheittimiä, jotka tuhosivat venäläisten ammusvarastoja. Näin Venäjän armeijan tulivoima heikkeni.

Mutta elokuussa myöskään ukrainalaisten ei uskottu onnistuvan vastahyökkäyksessään kovin hyvin. Ukraina teki ohjus- ja muita iskuja Krimille elokuussa 2022. Ukrainan partisaanit toimivat Venäjän miehittämillä alueilla mm pommi-iskuja tehden: iskujen kohteina olivat myös venäläisiä auttavat ukrainalaiset. Wagner-ryhmän päämajaan kohdistunut isku johtui siitä, että venäläinen propagandisti paljasti videolla vahingossa ryhmän päämajan sijainnin.

Ukraina aloitti vastahyökkäyksensä 1. syyskuuta. Sen oli tarkoitus vallata Herson. Mutta tämä oli epävarmaa. Venäjä osti lehtitietojen mukaan aseita muun muassa Pohjois-Koreasta.

Syyskuussa 2022 Ukrainan armeija hyökkäsi hieman menestyen etelässä. Ukraina harhautti: todellinen painopiste oli Harkovan suunnalla. Ukrainalaiset mursivat 5 - 11. syyskuuta siellä venäläisten rintamalinjat. Venäjän joukot pakenivat Izjumin seudulla epäjärjestyksessä ja paniikissa. He hylkäsivät aseitaan. Jotkut vaihtoivat siviilivaatteet ja varastivat ukrainalaisilta polkupyörän pakoa varten. Venäläiset menettivät satoja ajoneuvoja, yli puolet ehjinä. Venäjän armeija vetäytyi lopulta koko Harkovan alueelta. Mutta Venäjä pommitti mm Harkovaa. Tarkkailijoiden mukaan Ukraina oli saanut alueellisen voiton. Ei ollut kuitenkaan varmaa, miten kauan Ukrainan voittokulku jatkuisi. Putin ilmoitti syyskuussa Venäjän jatkavan erikoisoperaatiotaan.

Yleisemminkin Venäjän asejoukoissa näkyi merkkejä huonosta kurista. Sotilaat saattoivat juopotella palvelusaikana. Tästä tiedetään syntyneen tulitaistelu sotilaiden ja FSB:n miesten välillä eräässä Hersonin ravintolassa. Eri asejooukkojen välillä oli riitelyjä laajemminkin.

Venäjä pani osan armeijastaan liikkeelle 21. syyskuuta 2022. Tämän uskottiin vaikuttavan sotaan vasta viiveellä ja ehkä vähäisesti.

Lännessä pelättiin taas Venäjän turvautuvan ydinaseisiin. Venäjän johto liitti 30. syyskuuta valtaamansa Ukrainan alueet Venäjään. Ukrainan armeija eteni lokakuun alussa Hersonin ja Luhanskin alueilla. Ukrainan menestys perustui muun muassa venäläisen armeijan huonoon tilaan sekä omaan taitavaan taktiikkaan. Ukrainan etenemisen olettiin silti pysähtyvän melko pian.

Ukrainalaiset räjäyttivät kuorma-autopommin Kertsinsalmen sillalla.Tämä katkaisi autoliikenteen, muttei junaliikennettä. Venäjä kosti ilmeisesti Ukrainan tekemän terroriteon lukuisin ohjusiskuin mm Kiovaan. Venäjän armeija eteni Bahmutin alueella Donetskissa lokakuun puolivälissä.

Venäjä pommitti Ukrainan sähkövoimaloita lokakuun lopussa. Tämänkään ei uskottu kukistavan Ukrainan vastarintahaluja. Venäjän joukot vetäytyivät Hersonista ja lähialueelta 11. marraskuuta 2022. Vetäytyminen onnistui melko hyvin.

Venäjän joukot olivat nyt Harsonin seudulla helpommin puolustettavalla joen rannalla. Ukrainan uskottiin nyt hyökkäävän Zaporizzhian seudulla. Itä-Ukrainan taistelut jatkuivat kovina. Venäjä eteni Marraskuussa jonkin verran Itä-Ukrainassa, mutta kovin tappioin.

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi ja Ukraina syyttivät Venäjää siviilikohteiden pommituksista. Venäjä puolestaan syytti tästä Ukrainaa. Ihmisiä jäi loukkuun saarrettuihin kaupunkeihin. Ainakin satoja, jopa tuhansia siviilejä kuoli sodan takia muutaman ensimmäisen viikon aikana. Kuolleissa oli yli sata lasta. Sotilaiden tappiot puolin ja toisin olivat varovaisestikin arvioiden yli tuhat. Heinäkuussa Venäjän armeijan tappiot kuolleina olivat varovaistenkin arvioiden mukaan noin 4500 kuollutta, mutta ulkomaiden mukaan ainakin 15000. Lokakuussa kuolleiden ja pysyvästi haavoittuneiden yhteisluvuksi arvoitiin jopa 90 000. Ukraina tappiot olivat maan itsensä mukaan noin 10000 sotilasta, venäjän mukaan 22000 tai yli. Siviilejä oli lähinnä Ukrainan puolella kuollut noin 9000-30000 tai enemmän. Noin puolen vuoden kuluttua noin 1000 ukrainalaislasta oli kuollut tai haavoittunut. Noin 3 miljoonaa lasta oli pakolaisina ulkomailla, saman verran pakolaisna Ukrainassa.

Venäjä myönsi huhtikuun alussa armeijansa kärsineen merkittäviä tappioita Ukrainan operaatiossa. Monet kaatuneista ja haavoittuneista olivat Venäjän vähemmistökansalaisia. Myös Ukrainan armeijalla oli isot tappiot. Miljoonia ukrainalaisia pakeni sotaa maan sisällä ja ulkomaille.

Ihmisoikeusrikkomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän joukkojen kerrottiin tehneen Ukrainassa monia vakavia rikkomuksia. Näitä olivat mm siviilien murhat, kidutukset ja ryöstely.

Venäjän hallitus kiisti ne. Ukraina sanoi Venäjän sotilaiden tappaneen Kiovan lähellä Butshassa kymmeniä aseistamattomia siviilejä. Ihmisiä ammuttiin autoihinsa. Sotilaat kiertelivät taloissa etsien aseita, mutat myös ryöstelivät mm elektroniikkaa. Tarkka-ampujat napsivat summamutikassa ihmisä kaduilta. Erään tutkijan mukaan venäläiset pyrkivät näin kukistamaan siviilien vastarintahalut. Sotilaat myös ryöstelivät ruokaa ja polttopuita, koska heillä oli pula niistä. Venäjä väitti Butshan siviilien kuolleen, kun ukrainalaiset sodan alussa vetäytyessään tulittivat kaupunkia. Myöhemmin Venäjä sanoi kyseessä olevan Ukrainan tekemä lavastus. Ukrainan antamien tietojen mukaan samanlaisia rikkomuksia tapahtui monissa muissakin paikoissa.

Syyskuussa paljastui Izjumista joukkohauta, joissa oli satoja ruumiita. Venäjä väitti tähänkin liittyviä murha- ja kidutussyytöksiä lavastuksiksi.

Molempien osapuolten kerrottiin tappaneen joskus sotavankejaan. Netissä levisi myös tietoja raa'oista sotavankien kidutuksista ja surmista.

Venäläiset pyrkivät venäläistämään valtaamansa alueet. Venäläiset siirsivät jopa 1.6 miljoonaa ukrainalaista Venäjälle kesäkuun loppuun mennessä. Näistä 250 000 oli lapsia. Niin sanotuissa suodatusleireissä kidutettiin varsinkin Ukrainan asevoimien edustajia.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty julkisti elokuussa 2022 raportin, jossa se väitti Ukrainan sijoittavan joukkojaan tarkoituksella siviilikohteisin. Monet ulkopuoliset tuomitsivat raportin laajasti yksipuoliseksi. Amnesty yllättyi raportin saamasta vihasta.

Eräs Venäjän television juontaja puhui siitä miten Neuvostoliitosta eroamaan halunneen ukrainalaiset olisi pitänyt hukuttaa ja muutenkin esitti vihapropagandaksi tulkittavaa viestiä televisiossa. kanavan johto hyllytti hänet. Muta toisaalta vastaavaa viestintää oliVenäjän mediassa ollut aiemminkin.

Venäjä ei tähdännyt ukrainalaisten joukkotuhontaan. Silti venäläiset sovelsivat laajaa terroria siviiliväestöön pyrkimyksenään häivyttää ukrainalaisten kansallisuus.

Onnistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä pyrki "salamasotaan", jossa Kiovan hallitus olisi kukistunut nopeasti.

Venäjän virallinen tiedotus väitti kuukausia taistelujen aina etenevän suunnitelman mukaan. Mutta aikaa myöten myös venäläiselle "sotapuolueelle" kävi selväksi, että se mitä taistelukentällä tapahtui ei voinut olla Venäjän johdon tarkoitus.

Mutta läntisten arvioiden mukaan Kiovan olisi pitänyt saartaa nopeasti ja Harkovan olisi pitänyt kukistua tunneissa. Venäjän erikoisjoukot eivät onnistuneet tappamaan Ukrainan presidenttiä, joka nousi vastarinnan johtoon. Ukrainan voimakas vastarinta ajoi sodan parissa viikossa lähelle tasapeliä. Ukrainan itäosissa oli perinteisesti suhtauduttu kriittisesti Kiovaan. Mutta monet Ukrainan venäjänkieliset esimerkiksi Harkovassa vastustivat hyökkäystä. Venäjän raskaat aseet kun jauhoivat Harkovaa murskaksi. Venäjän johto oli arvioinut Ukrainan tilanteen monin tavoin väärin: Ukraina ei antautunut helposti, kansa ei suhtautunut miehittäjiin myönteisesti, länsi pisti kovia pakotteita, länsimaat olivat melko yhtenäisesti Ukrainan puolella.

Myöskään Ukrainan armeijan kyky puolustaa maataan ei ollut niin hyvä kuin väitettiin. Kymmeniä ukrainalaisia sotilaita kuoli kasarmeihin, jotka olisi pitänyt tyhjentää sodan alettua. Ukraina ei myöskään pysäyttänyt kyllin nopeasti alkanutta venäläisten hyökkäystä. Ukrainan armeijaa vaivasi kalustopula.

Länsimaat eivät tajunneet, etteivät pakotteet niin hyvin pure Venäjään kuin olivat ajatelleet.

Venäjän armeijan lähes kastarofaaliseksi muuttunut tilanne alkoi näkyä syys-lokakuussa 2022. Armeija vetäytyi monilla sektoreilla ja kärsi suuria tappioita. Myös ukrainalaisten menestykset Hersonin alueella olivat melko kovat.

Venäjällä sotaa tuettiin Z-tunnuksella. Kuvassa Z on taiteltu Venäjällä isänmaallisesta Pyhän Yrjön nauhasta.

Tiedotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hallitus rajoitti merkittävästi sodasta kertomista televisiossa, lehdissä ja internetissä. Ei esimerkiksi saanut tiedotuksessa käyttää sanoja "hyökkäys" ja "sota" vaan puhua pelkästä sotilasoperaatioista. Ukraina pyrki taas ehkä liioittelemaan venäläisten tappioita, ja pyysi lentokieltoa, vaikka se oli mahdotonta.

Venäjän tiedotus sodasta oli monesti Ukrainaa ja länttä syyttelevää propagandaa, joka joskus oli hyvinkin kaukana totuudesta.

Vapaa tiedonvälitys hävisi Venäjällä lähes täysin sodan kestäessä. Venäjä pyrki innostamaan kansaansa isänmaalliseen sotaan muun muassa Z-tunnuksin. Venäjällä oli valtiollisten tutkimusten mukaan melko laajaa sodan kannatusta. Mutta toisaalta esimerkiksi jotkut liikemiehet vastustivat sitä näkyvästi. Venäjän hallitus piti sodan vastustajia isänmaan pettureina.

Venäjällä hallitus pyrki kitkemään sodan vastustuksen pois muun muassa pidätyksin.

Mielenosoitukset sotaa vastaan hiipuivatkin.

Venäjältä pakeni sotaa vastustavia ja mm talouspakotteiden seurauksia kammoavia. Sodan edetessä venäläinen eliitti näytti kääntyvän sodan kannalle. Se katsoi lännen asettavan pakotteita joka tapauksessa.

Sodan jatkuttua kuukausia Suur-Venäjää ajaneet Igor Girkinin tyyppiset nationalistit arvostelivat maan sodankäyntitapaa tehottomaksi.

Tämän opposition "sotapuolueen" kannattajat syyttivät "venäläisiä pettureita" "selkäänpuukotuksesta".

Kun Ukraina onnistui alueellisessa vastahyökkäyksessään Harkovan seudulla syyskuussa 2022, Venäjän tiedotukseen ilmestyi todenmukaisempia, kriittisempiä sävyjä kuin aiemmin. Kyseltiin, pitäisikö Venäjän tehdä liikekannallepano tai rauha. Hallitus lienee pitänyt tappiota armeijan syynä. Tämä taas johtui huonoista armeijan saamista tiedoista.

Kov Venäjän hallitus julisti osittaisen liikekannallepanon, se lisäsi Venäjältä pakenemishaluja. Putinin kannatus laski hieman, mutta pysyi yhä korkeana. Putinin puhuessa Ukrainalta vallattujen alueiden liittämistilaisuudessa väsymys näkyi muutamien eliitin jäsenten kasvoilla.

Tappioiden kasvaessa lokakuun alussa erikoisoperaation kritiikki kasvoi: Hersonin alueen johtajan kerrottiin kehottaneen puolustusministeri Shoigun ampumaan itsensä. Duumassa eräs kenraali vaati korkeita virkamiehiä lopettamaan sodasta valehtelun.

Rauhanneuvottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritykset neuvotella sodan kestäessä rauhaa epäonnistuivat, ja päättyivät toukokuussa molemminpuoliseen syyttelyyn. Osapuolet ajoivat eri asioita. Yhteistä säveltä ei löytynyt. Syksyllä Venäjä väitti, ettei Ukraina halua neuvotella. Ukraina vatasi, että neuvottelujen ehto on että Venäjä vetäytyy Ukrainasta. Ukraina julkaisi 15.11.2022 kymmenen kohtaa, joiden perusteella tulisi rauha. Venäjälle tämä ei käynyt, koska Ukraina vaati Venäjän vetäytymistä. Yhdysvallat ja Venäjä kävivät samoihin aikoihin suljettuja neuvotteluja Turkissa. Kreml ilmoitti marraaskuussa, ettei maa pyrkinyt vaihtamaan Ukrainan hallitusta.

Kansainvälinen reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä ilmoitti jatkavansa operaatiotaan niin kauan, kunnes sen vaatimuksiin suostutaan. Näitä olivat muun muassa puolueeton Ukraina ja se, että Ukraina tunnustaa Krimin Venäjän osaksi.

Myös Ukraina ilmoitti jatkavansa sotaa voittoon asti.

Länsimaat tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen. Kiina pitkälti tuki Venäjää, osin piti sotaa pahana. Intia oli melko puolueeton, mutta ilmoitti syyskuussa suhtautuvansa sotaan kielteisesti.

YK:n yleiskokous vastusti sotaa alusta asti. Venäjä tyrmäsi veto-oikeudellaan turvallisuusneuvoston päätöslauselmat. Kiina äänesti tyhjää. Syksyllä kun Venäjä liitti valtaamansa alueet itseensä, suurin enemmistö YK:sta vastusti Venäjän tekemää yksipuolista rajanmuutosta. Valko-Venäjä ja neljä muuta maata kannatti Venäjän lisäksi. 34 maata äänesti tyhjää, näiden joukossa Intia ja Kiina.

Useimmissa länsimaissa laaja kansalaismielipide piti Venäjää enemmän syyllisenä sotaan. Päinvastaisiakin kantoja esiintyi paljon esimerkiksi Italiassa.

Sodan edetessä kävi selväksi, että monet Neuvostoliitosta Moskovan vallasta vuonna 1991 irtautuneet maat suhtautuivat

sotaan ja Venäjään epäillen. Näitä olivat muun muassa Tadzikistan, Armenia ja myös Kazakstan.

Länsi asetti Venäjälle kovia talouspakotteita ja asetti boikotteja. Venäjä vastasi omilla pakotteillaan ja boikoteilla. Venäjän johto ilmoitti, etteivät pakotteet vaikuta sen päätöksiin. Pakotteet huononsivat Venäjän taloutta. Länsi asetti syksyllä lisäpakotteita.

Länsi ja Venäjä jatkoivat jo vuonna 2014 alkanutta toistensa syyttelyä. Luottamus idän ja lännen välillä oli vähäinen. Venäjän toimet muuttivat kansainvälistä asetelmaa. Sodan pelättiin laajenevan muihin maihin, käynnistävän jopa maailmansodan. Maailmalla osoitettiin mieltä sotaa vastaan.

Suomi tuomitsi jyrkästi Venäjän sotilasoperaation, ja asettui länsimaiden puolelle tukien Ukrainaa aseavullakin. Ukrainan sota aiheutti Suomessa ja Ruotsissa epäluuloa Venäjää kohtaan. Näin nämä maat aikoivat hakea Natoon. Turkki jarrutti Suomen Nato-aikeita, koska katsoi Suomen tukeneen kapinoivia kurdeja mm. asevientikiellolla. Myös Unkari vitkutteli, koska EU:ssa oli kiistaa Unkarille annettavista EU-avustusrahoista.

Sodan suorat vaikutukset Ukrainan viljanvientiin ja pakotteet aiheuttivat maailmanlaajuista hintojen nousua.

Sodan pelättiin laajenevan seurannaisvaikutuksien takia muihin maihin. Sen pelättiin vievän mahdollisten laajnemisten kautta jopa maailmanlaajuiseen ydintuhoon.