Wikijunior Historia/Venäjän-Ukrainan sota 2022

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sodan tuhoja Zytomyrissä

Venäjän-Ukrainan sota 2022 alkoi, kun Venäjä lähetti armeijansa Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta 2022. Sodan ajateltiin olevan pian ohi, mutta se venyi pian ainakin parin kuukauden mittaiseksi. Sota aiheutti tuhansien sotilaiden ja siviilien kuoleman. Idän ja lännen välit kiristyivät entisestään.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenosoittajat ajoivat vuodesta 2013 Ukrainan liittymistä Eu:n vapaakauppaan. Tätä ei Venäjä halunnut, kriisi alkoi.

Venäjällä ovat monet isänmaalliset ajatelleet Ukrainan olevan historiallisesti osa Venäjää tai tälle muuten läheinen. Ukrainalaiset kun ovat venäläisten tavoin slaavilaista kansaa. Venäjän presidentti Vladimir Putin on pitänyt Neuvostoliiton hajoamista suurena vahinkona. Ukraina oli osa Neuvostoliittoa. Venäjän mielestä lännen vaikutusvallan laajeneminen entisen Neuvostoliiton alueella oli uhka Venäjälle ja petosta. Ukrainassa on paljon arvokkaita kaivannaisia, joista myös Venäjä on kiinnostunut.

Ukraina pyrki vuonna 2013 solmimaan vapaakauppasopimuksen Eu:n kanssa. Venäjä vastusti sitä. Sen sijaan Venäjä halusi Ukrainan toiseen kauppaliittoon, Euraasian unioniin. Venäjä pisti ukrainalaiset tuotteet tuontikieltoon elokuussa 2013. Presidentti Janukovitsin hallitus peruutti EU-sopimuksen vuoden 2013 lopuilla. Syynä tähän oli Kremlin painostus.

EU-sopimuksen kannattajat aloittivat mielenosoitukset, jotka äityivät väkivaltaisiksi. Protestoijien mielestä EU-sopimuksesta olisi ollut ukrainaisille hyötyä.

Mielenosoitukset syöksivät presidentin vallasta. Presidentti pakeni Venäjälle.

Venäjä piti protesteja lännen tukemina tai aiheuttamina.

Ukrainan parlamentti kaatoi kumouksen jälkeen venäjän kieltä tukeneen lain. Venäjänkieliset pelkäsivät tämän vievän heidän oikeuksiaan. Presidentti lopulta peruuttikin lain, mutta se oli liian myöhäistä. Maassa puhkesi venäläismielisten mielenosoituksia. Oli myös mellakoita ukrainalais- ja venäläismielisten välillä jo ennen Janukovitsin kaatumista.

Odessassa kuoli kymmeniä venäläismielisiä mellakoijien saartamaan palavaan rakennukseen.

Venäläismieliset separatistit nostivat kapinan Itä-Ukrainassa vallaten hallintorakennuksia. Separatistien ja ukrainalaisten välillä puhkesi taisteluja. Alussa kapinalliset etenivät. Sotaonni kääntyi pian. Kapinalliset pitivät asemansa, kun Venäjä lähetti elokuussa 2014 separatistien kansantasavalloille tukea. Suurin osa taisteluista päättyi keväällä 2015, jolloin solmittiin Minskin sopimukset. Mutta tämä ei ratkaissut yhteenottoa. Ainakin ajoittaista tulitusta esiintyi seuraavina vuosina. Venäjä kiisti osuutensa Itä-Ukrainan taisteluihin. Mutta somesta saatiin tietoa, että Venäjän sopimussotilaita oli Itä-Ukrainassa.

Ukraina päätti vuonna 2018 liittyä Natoon. Venäjä vastusti tätä. Se aloitti suuren sotilasoperaation 24. helmikuuta 2022.

Venäläisiä joukkoja

Syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä pyrki operaatiollaan estämään Ukrainan tulevan liittymisen Natoon. Venäjä sanoi Ukrainan Nato-jäsenyyden uhkaavan turvallisuuttaan. Venäjä myös syytti itse Ukrainaa yrityksestä hankkia joukkotuhoaseita. Venäjän mukaan Ukraina kohteli venäläisiä kaltoin Itä-Ukrainassa. Se syytti Ukrainan hallitusta natsismista ja Ukrainan venäjänkielisten kansanmurhasta.

Ukraina oli ollut tsaarin ja Neuvostoliiton aikaan Pietarista tai Moskovasta johdetun hallituksen valvonnassa.

Ulkomailla väitettiin usein, että Venäjä pyrki valtaamaan Ukrainasta alueita, ja/tai vaihtamaan hallituksen venäläismieliseksi. Jälkimmäinen tavoite epäonnistui. Tämän takia Venäjä pyrki valtaamaan alueita Itä-Ukrainasta: ainakin Donbass, mahdollisesti koko Novorossijaksi kutsuttu alue.

Esivaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän armeija piti vuonna 2021 suuren sotaharjoituksen lännessä. Venäjä alkoi viimeistään marraskuussa keskittää joukkojaan Ukrainan rajalle. Sodan uhka oli tiedossa etukäteen. Joulukuussa Venäjä vaati itselleen turvatakuita: Ukraina ei saa liittyä Natoon, kun Nato ei saa laajeta itään. Länsimaat eivät kuitenkaan luvanneet Venäjälle mitään.

Venäjä väitti ukrainalaisten tulittaneen aluettaan ja valmistellen pommi-iskuja Itä-Ukrainassa.

Hieman ennen operaation alkua Venäjä tunnusti Donetskin ja Luhanskin venäläismieliset tasavallat ja lähetti niihin joukkoja.

Pari-kuome päivää myöhemmin Venäjän joukot ylittivät Ukrainan rajan.

Tuhottu venäläinen panssari Mariupolissa.

Taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hyökkäys eteni alussa vauhdilla. Ukrainalaiset eivät reagoineet alussa kyllin, koska joukkoja ei oltu pantu liikkeelle.

Mutta Venäjän armeijan hidastui merkittävästi pohjoisessa ja idässä noin viikon sisään. Venäläisillä oli huolto-ongelmia. Johtaminen oli sekavaa. Joukkojen halu taistella oli vähäinen. Toisaalta ukrainalaiset taistelivat lujasti. Hyökkäävät kärkiyksiköt kärsivät suuriakin tappioita. Länsi tuki Ukrainaa lähettämällä aseita ja muuta apua. Ukrainalla oli hyviä panssarintorjunta-aseita. Lyhyeksi aiottu sota pitkittyi. Venäjä iski ilmasta, ohjuksin ja tykistöllä sotilas- ja siviilikohteisiinkin. Näin tuli suurta tuhoa. Täsmäaseilla tuli monesti huteja. Venäjä kykeni merkittävästi lamauttamaan mm Ukrainan aseteollisuutta.

Noin kuukauden päästä sodan alusta venäläiset kaivautuivat joissain paikoissa puolustusasemiin. Ukrainalaiset tekivät maaliskuun lopussa paikoin vastahyökkäyksiä. Venäjä veti joukkonsa pois Pohjois-Ukrainasta.

Se pyrki nyt valtaamaan mahdollisimman suuren osan Etelä-Ukrainasta. Syyriassa olleita venäläisiä johtanut kokenut kenraali asetettiin joukkojen johtoon. Ukrainan armeijaa vaivasi ammuspula. Venäjän suurhyökkäys eteni alussa melko hitaasti. Ainostaan Izjumin alueella oli suurta menestystä. Venäjän armeija pyrki saartamaan Ukrainan armeijaa Itä-Ukrainaan. Venäjä pyrki venäläistämään vallattua alueita väestön pakkosiirroin, propagandalla jne. Venäjä valtasi Mariupolin Azovstalin terästehtaan noin 20. toukokuuta 2022.

Venäjän joukot etenivät Itä-Ukrainassa toukokuun lopussa vuonna 2022. Maan armeija oli parantanut taistelutaktiikkaansa. Molemmat osapuolet kärsivät yhä tarvikepulasta, mutta aloite säilyi Venäjän joukoilla. Kesäkuussa Venäjä valtasi Severodonetskin kaupungin kuukausia kestäneiden taistelujen jälkeen. Venäläiset tekivät läpimurron

noin 20. kesäkuuta Luhanskin alueella, ja koko Luhanskin alueen odotetiin päätyvän venäläisten haltuun.

Tappio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi ja Ukraina syyttivät Venäjää siviilikohteiden pommituksista. Venäjä puolestaan syytti tästä Ukrainaa. Ihmisiä jäi loukkuun saarrettuihin kaupunkeihin. Ainakin satoja, jopa tuhansia siviilejä kuoli sodan takia muutaman ensimmäisen viikon aikana. Kuolleissa oli yli sata lasta. Sotilaiden tappiot puolin ja toisin olivat varovaisestikin arvioiden yli tuhat. Venäjä myönsi huhtikuun alussa armeijansa kärsineen merkittäviä tappioita Ukrainan operaatiossa. Myös Ukrainan armeijalla oli isot tappiot. Miljoonia ukrainalaisia pakeni sotaa maan sisällä ja ulkomaille.

Ihmisoikeusrikkomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän joukkojen kerrottiin tehneen Ukrainassa monia vakavia rikkomuksia. Venäjän hhallitus kiisti ne. Ukraina sanoi Venäjän sotilaiden tappaneen Kiovan lähellä Butshassa kymmeniä aseistamattomia siviilejä. Ihmisiä ammuttiin autoihinsa. Erään tutkijan mukaan venäläiset pyrkivät näin kukistamaan siviilien vastarintahalut. Sotilaat myös ryöstelivät ruokaa ja polttopuita, koska heillä oli pula niistä. Venäjä väitti Butshan siviilien kuolleen, kun ukrainalaiset sodan alussa vetäytyessään tulittivat kaupunkia. Myöhemmin Venäjä sanoi kyseessä olevan Ukrainan tekemä lavastus. Ukrainan antamien tietojen mukaan samanlaisia rikkomuksia tapahtui monissa muissakin paikoissa.

Molempien osapuolten kerrottiin tappaneen joskus sotavankejaan.

Onnistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän virallinen tiedotus väitti taistelujen aina etenevän suunnitelman mukaan. Mutta läntisten arvioiden mukaan Kiovan olisi pitänyt saartaa nopeasti ja Harkovan olisi pitänyt kukistua tunneissa. Venäjän erikoisjoukot eivät onnistuneet tappamaan Ukrainan presidenttiä, joka nousi vastarinnan johtoon. Ukrainan voimakas vastarinta ajoi sodan parissa viikossa lähelle tasapeliä. Monet Ukrainan venäjänkieliset esimerkiksi Harkovassa vastustivat hyökkäystä. Venäjän johto oli arvioinut Ukrainan tilanteen monin tavoin väärin: Ukraina ei antautunut helposti, kansa ei suhtautunut miehittäjiin myönteisesti, länsi pisti kovia pakotteita, länsimaat olivat melko yhtenäisesti Ukrainan puolella.

Myöskään Ukrainan armeijan kyky puolustaa maataan ei ollut niin hyvä kuin väitettiin. Kymmeniä ukrainalaisia sotilaita kuoli kasarmeihin, jotka olisi pitänyt tyhjentää sodan alettua. Ukraina ei myöskään pysäyttänyt kyllin nopeasti alkanutta venäläisten hyökkäystä.

Länsimaat eivät tajunneet, etteivät pakotteet niin hyvin pure Venäjään kuin olivat ajatelleet.

Venäjällä sotaa tuettiin Z-tunnuksella. Kuvassa Z on taiteltu Venäjällä isänmaallisesta Pyhän Yrjön nauhasta.

Tiedotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hallitus rajoitti merkittävästi sodasta kertomista televisiossa, lehdissä ja internetissä. Ei esimerkiksi saanut tiedotuksessa käyttää sanoja "hyökkäys" ja "sota" vaan puhua pelkästä sotilasoperaatioista. Ukraina pyrki taas ehkä liioittelemaan venäläisten tappioita, ja pyysi lentokieltoa, vaikka se oli mahdotonta.

Venäjän tiedotus sodasta oli monesti Ukrainaa ja länttä syyttelevää propagandaa, joka joskus oli hyvinkin kaukana totuudesta.

Vapaa tiedonvälitys hävisi Venäjällä lähes täysin sodan kestäessä. Venäjä pyrki innostamaan kansaansa isänmaalliseen sotaan muun muassa Z-tunnuksin. Venäjällä oli valtiollisten tutkimusten mukaan melko laajaa sodan kannatusta. Mutta toisaalta esimerkiksi jotkut liikemiehet vastustivat sitä näkyvästi. Venäjän hallitus piti sodan vastustajia isänmaan pettureina.

Venäjällä hallitus pyrki kitkemään sodan vastustuksen pois muun muassa pidätyksin.

Mielenosoitukset sotaa vastaan hiipuivatkin.

Venäjältä pakeni sotaa vastustavia ja mm talouspakotteiden seurauksia kammoavia. Sodan edetessä venäläinen eliitti näytti kääntyvän sodan kannalle. Se katsoi lännen asettavan pakotteita joka tapauksessa.

Kansainvälinen reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä ilmoitti jatkavansa operaatiotaan niin kauan, kunnes sen vaatimuksiin suostutaan. Näitä olivat muun muassa puolueeton Ukraina ja se, että Ukraina tunnustaa Krimin Venäjän osaksi.

Myös Ukraina ilmoitti jatkavansa sotaa voittoon asti.

Länsimaat tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen. Kiina pitkälti tuki Venäjää, osin piti sotaa pahana.

YK:n yleiskokous vastusti sotaa. Venäjä tyrmäsi veto-oikeudellaan turvallisuusneuvoston päätöslauselmat. Kiina äänesti tyhjää.

Länsi asetti Venäjälle kovia talouspakotteita ja asetti boikotteja. Venäjä vastasi omilla pakotteillaan ja boikoteilla. Venäjän johto ilmoitti, etteivät pakotteet vaikuta sen päätöksiin.

Yritykset neuvotella sodan kestäessä rauhaa epäonnistuivat, ja päättyivät toukokuussa molemminpuoliseen syyttelyyn. Osapuolet ajoivat eri asioita. Yhteistä säveltä ei löytynyt.

Länsi ja Venäjä jatkoivat jo vuonna 2014 alkanutta toistensa syyttelyä. Luottamus idän ja lännen välillä oli vähäinen. Venäjän toimet muuttivat kansainvälistä asetelmaa. Sodan pelättiin laajenevan muihin maihin, käynnistävän jopa maailmansodan. Maailmalla osoitettiin mieltä sotaa vastaan.

Suomi tuomitsi jyrkästi Venäjän sotilasoperaation, ja asettui länsimaiden puolelle tukien Ukrainaa aseavullakin. Ukrainan sota aiheutti Suomessa ja Ruotsissa epäluuloa Venäjää kohtaan. Näin nämä maat aikoivat hakea Natoon. Turkki jarrutti Suomen Nato-aikeita, koska katsoi Suomen tukeneen kapinoivia kurdeja mm. asevientikiellolla.

Sodan suorat vaikutukset Ukrainan viljanvientiin ja pakotteet aiheuttivat maailmanlaajuista hintojen nousua.