Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Kiinan varhaiset dynastiat

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kulttuuripiiri: Itä-Aasian kulttuurit

Ajankohta: noin 1800 - 250 eaa. Kiinan ensimmäinna varma dynastia oli Shang-dynastia, jonka kuninkaat elivät loisteliasta elämää. Mutta Shang-dynastian kukisti Zhou-dynastia. Zhou-dynastia hajaantui ajan kuluessa, koska kuninkaan läähinherrat perustivat omia valtioitaan. Tämä tapahtui Kevään ja syksyn aikakaudella. Taistelevien valtioiden aika loi täyden sekasorron ja hajaannuksen. Sodat toivat paljon kuolemaa ja tuhoa. Mutta toisaalta hajaannuksen kaudella tapahtui kehitystä mm rauta tuli yleiseen käyttöön. Kauppa ja filosofia kukoistivat. Qin-dynastia valtasi noin 350-226 eaa koko Kiinan.

(kesken)

Shang-dynastia noin 1800-1000 eaa[muokkaa]

Shang dynastian sijainti ja tärkeimmät kaupungit

Dynastian ajoitus ei ole aivan täydellinen. Eräät tutkijat ajoittavat sen alun vasta 1300-luvulle eaa ja toisinaan se ajoitetaan päättymään jo 1100-luvulla eaa. Shang dynastian loppupuoli tunnetaan myös Yin-dynastiana. Aikautta koskevat historiankirjoitukset on kirjoitettu vasta seuraavan Zhou-dynastian ja huomattavasti myöhäisemmän Han-dynastian kaudella. Ajallisesta etäisyydestä johtuen niitä ei voida pitää luotettavina, vaan niiden tiedot täytyy vahvistaa esimerkiksi arkkeologisin löydöin.

Pronssinen astia

Shang-dynastian kaudelta ovat kuitenkin säilyneet myös vanhimmat kirjoitetut tekstit, ns. oraakkelikirjoitukset. Ne kuten myös arkkeologiset löydöt lähinnä Henanin laaksossa kertovat aikakauden elämästä. Ihmiset elivät Shang-kaudella lähinnä maanviljelyksestä, mutta harjoittivat myös metsästystä ja karjankasvatusta. Tällä aikakaudella kehittyi teollinen pronssinvalanta. Pronssia käytettiin enemminkin taiteeseen kuin aseihin. Aikaudelta onkin säilynyt upeita pronssiesineitä. Keramiikankin valmistus kehittyi.

Shang dynastian kaudella sen hallitsija hallitsivat niin sanottua Varsinais-Kiinaa lähinnä Keltaisen joen laaksossa. Valtakunta kattoi ison osan nykyistä Pohjois-Kiinaa. Hallitsijat asuivat ylellisissä palatseissa ja sotivat ympäröivien kansojen kanssa. Aseistus oli sekä kivestä että pronssista ja nopeat valjakkoyksiköt olivat pelottavia. Myöhäisemmät historiankirjoitukset ovat väittäneet, että aatelissukujen kilpailun vuoksi pääkaupunki olisi vaihtanut paikkaa tällä kaudella useampaan kertaan, mutta arkeologia ei ole tukenut näitä väitteitä. Kuninkaalliset toimi ylimpänä papistona, joka palvoi henkiolentoja, korkeinpana Taivaan Keisari. Shang dynastia päättyi, kun sen viimeinen keisari teki itsemurhan jouduttuaan Zhou-kansojen valloittamaksi.

Zhou-dynastia noin 1100-250 eaa[muokkaa]

Pronssi ja hopeastia myöhäiseltä Zhou-kaudelta

Zhou dynastia hallitsi Kiinassa 1066 - 221 eaa. Zhou dynastia alkoi, kun Shang-dynastian läntisillä rajoilla asustanut Zhou-heimo kukisti Shang-dynastian viimeisen keisarin. Laajimmillaan se oli niin sanotun Läntisen Zhoun kaudella, jollon se hallitsi merkittävää osaa Pohjois-Kiinaa. Kausi päättyi, kun aateliset murhauttivat kuninkaan barbaarien avulla 771 eaa. Uusi pääkaupunki perustettiin itään. Maa hajosi itsenäisiin feodaalivaltioihin ja hajaantui. Itäisen Zhoun ajanjaksoa leimasivatkin maakuntien väliset sodat

Zhou hallitsijat ottivat oikeudekseen hallita taivaallisella oikeutuksella eli mandaatilla. Tällä kaudella kiinalainen filosoofia kehittyi monilta osin, mm. konfutsealaisuus ja taolaisuus syntyivät tällä kaudella. Hallitsevana oli lainkäyttöön ja laillisuuteen liittyvät ajattelijat. Monet pitävät aikakautta pronssinkäytön kultakautena, vaikka raudankäytöntaito saapuikin jo Kiinaan. Kirjoitustaito kehittyi muinaisista muodoista lähelle nykykirjoitusta. Paikallishallinnon asema oli vahva, mutta keskushallinto pyrki kuitenkin pitämään sen kurissa.

Läntinen Zhou[muokkaa]

Läntinen Zhou ja pääkaupunki Hao

Shang-dynastian valloitus oli Zhou-kansan itään levittäytymisen seurausta, mutta tapahtui Shang-kuninkaiden kannalta melko yllättäen. Pääkaupungin siirtymisestä vallanvaihdon yhteydessä on arkeologisia todisteita. Zhou siirtyi Wei-joen laaksoon noin 1150 eaa. Hallitusvalta ei ollut vakaa Shang-dynastian kukistumisen jälkeen, vaan ensimmäisen kuninkaan Wu:n veljet haastoivat hänen valta-asemansa. Vasta perheensä kukistettuaan hän saattoi laajentaa valtiota Shang-dynastian rajojen ulkopuolelle. Hänen velipuolensa sivistyksen perustajana pidetty herttua Dan sekä herttua Shi auttoivat hänen poikaansa hallitsemaan isänsä kuoleman jälkeen.

Pronssinen rituaaliastia

Yhteiskunta muuttui vallan vaihdon yhteydessä. Paikallishallinto erityisesti lähellä pääkaupunkia annettiin luotettavina pidettyjen sukulaisten käsiin. Byrokratia kasvoi ja kirjuritoimistosta tuli tärkeä. Uusien sukupolvien myötä paikallishallitsijat olivat yhä kaukaisempaa sukua kuninkaalle ja he itsenäistyivät. Zhou-dynastiaa haittasivat barbaarien hyökkäykset. Näiden rastujoukot olivat nopeita ja vastaiskut heitä vastaan epäonnistuivat. Sotilaallisesti he olivatkin ylivertaisia maataviljeleviin kiinalaisiin verrattuna.

Kulttuurillisesti Zhou-dynastia omaksui paljon Shang-kulttuurin piirteitä. Kilpikonnanluulla ennustaminen, hautajaisriitit ja astioiden perinteinen koristely säilyivät dynastian vaihtuessa. Uusi dynastia kehitti kuitenkin myös omanlaisensa koristelua, joka poikkesi aiemmasta. Historia kirjattiin bambuliuskoille, joita ei kuitenkaan ole säilynyt. Iso osa teksteistä on kuitenkin kopiotu ja edelleen luettavissa. Niistä on tullut konfutsealaisuuden klassikoita. Tärkeitä ovat Arvostetut dokumentit, Laulujen kirja ja Muutosten kirja, joka käsittelee siperiankärsämöllä ennustamista.

Kirjallisuudessa siirryttiin uskonnollisista kirjoituksista maailmankuvaan, joka kiinnostui ihmisestä ja luonnosta. Taide-esineet muuttuivat käytännöllisemmiksi. Taivas nähtiin vain hyväksyvänä tai tuomitsevana tahona, joka kuritti luonnonvoimilla. Rakennuksista ja hallintobyrokratiasta muodostui osa perinnettä. Valtio toimi mallina myöhemmille suurvalloille nähden erilaisuudessa yhtenäväisyyttä.

Itäinen Zhou[muokkaa]

Itäisen Zhoun aikana Zhoun valta mureni. Taistelevien läänitysvaltioiden kaudella kuninkaiden valta hupeni olemattomiin, minkä vuoksi muutamia viimeisiä vuosia ei enää pidetä lainkaan siihten kuuluvana.

Itäisen Zhoun aikana syntyi monia uusia filosofioita lähinnä virkamieskunnan piirissä ja siitä käytetäänkin nimeä "sata koulukuntaa". Tunnetuimpia olivat kunfutselaisuus ja taolaisuus. Aikakaudelta on peräisin suurin osa Kiinan kirjallisuuden klassikoista. Rakennettiin suuria julkisia hankkeita kuten tulvavalleja, kanavia ja turvamuureja pohjoisrajalle. Levottomuuksista huolimatta kauppa kukoisti.

Kevään ja Syksyn aikakausi 770-476 eaa.[muokkaa]

Kevään ja syksyn kauden alue

Aikakausi on saanut nimensä Lu-valtion aikakirjoista, joissa tapahtumavuosien lisäksi mainittiin tapahtuman vuodenaika. Tällä kaudella hallitsijoiden valta ulottui käytännössä vain pienelle alueelle ja maata hallitsivat lääninherrat, jotka käytännössä johtivat omia pikku valtioitaan.

Virkoja alettiin jakaa koulutetulle virkamiesluokalle perheenjäsenten sijasta. Virkamiehiä ohjasivat erityisesti qi-valtiossa tarkat säännökset. Yhteiskunta jakautui ammattiryhmien mukaan. Paikallisruhtinaat lähettivät alaisiaan uusille alueille, joilla nämä sitten aikanaan itsenäistyivät. Kausi päättyi valtioiden välisten erimielisyyksien lisääntyessä melko rauhallisen kauden jälkeen. Tällöin Kiina hajosi keskenään taisteleviin valtioihin.

Viljelmillä otettiin käyttöön viljelykierto, joka mahdollisti yhä useampien maiden viljelykäytön ja ruuantuotanto kasvoi. Rautaiset aurat yleistyivät 400-luvulla eaa. Rautaa pidettiin kuitenkin alempiarvoisena metallina ja siitä varmistettiin vain työkaluja, muttei aseita. Teollinen keramikkan ja pronssin tuotanto yleistyi. Valtioiden välillä käytiin sotien lisäksi myös kauppaa, mikä vaati yhdenmukaisia kolikkoja. Alettiin kerätä maanviljelystä kymmenysveroa. Vaihtoehtoisesti 1/9 pellon tuotto tuli luovuttaa lääninherralle.

Kunfutselaisuus[muokkaa]
Konfutsen patsas

Filosofia on saanut nimensä perustajansa Kunfutsen (551–479 eaa) mukaan, jonka elinaikana yhteiskunta rappeuitui niin moraalisesti kuin taloudellisesti. Vaikkei oppi puhukaan jumalista, sitä pidetään kuitenkin uskontona. Kunfutse ryhtyi jo nuorena opettajaksi ja hänen maineensa levisi laajalle. Viisikymmen vuotiaana hänestä tuli erään kaupungin käskynhaltija ja kaupungissa hänen filosofiansa luoma rauha näkyi. Hän yleni pian apulaisministeriksi, mutta erosi kuninkaan kieltäydyttyä kuuntelemasta neuvoja. Kunfutse päätti etsiä itsensä arvoisen hallitsijan, muttei saanutkaan paikkaa. Hän omisti loppuelämänsä pyhän kirjan Viiden klassikon kirjoittamiselle.

Kunfutselaisuuden perusteena on viisi tärkeää suhdetta. Niitä ovat hallitsijan hyväntahtoisuus ja alamaisten uskollisuus, isän hyvyys ja pojan vanhempainrakkaus, aviomiehen oikeamielisyys ja vaimon kuuliaisuus, vanhemman veljen jalous ja nuoremman nöyryys sekä vanhemman ystävän huolenpito ja nuoremman kunnioitus. Vaikka oppia pidetäänkin uskontona, Kunfutse perusti sen toisten huomionottamista opettaakseen. Hän ei kuitenkaan kyseenalaistunut Taivaan asemaan. Inhimillisyys ja vastavuoroisuus ovat tärkeimmät opetukset. Kaikki on vuorovaikutuksessa ja ihmisen tulee jalostua hyödyttääkseen muita. Tällä opilla on ollut merkittävä vaikutus Kiinan yhteiskuntaan.

Taistelevien valtioiden aikakausi 476-221 eaa.[muokkaa]

Keskenään taistelevat valtiot.

Kiinalainen sivistys jakautui lukuisiin keskenään taisteleviin valtioihin. Dynastia oli menettänyt käytännössä kaiken valtansa oman kanta-alueensa ulkopuolella. Kauden lopulla uudet hallitsijat julistautuivat virallisestikin kuninkaiksi. Vahvoja valtioita olivat Chu ja kauden lopulla Qin. Muut viisi läänitysvaltiota olivat Wei, Han, Zhao, Yan ja Qi. Sota oli normaali asioidentila kunnes Qin-valtion kuningas Ying Zheng lopulta kukisti muut ja julistautui keisariksi 221 eaa.

Pronssikypärä Yan-valtiosta

Ajan myötä sodankäynti muuttui ammattimaisemmaksi ja sodat pitenivät. Rauta omaksuttiin myös aseistukseen. Keksittiin uusia aseita, kuten keihään ja taistelukirveen yhdistelmä hilpari ja nuolia pitkien matkojen päähän singautteleva väkeävä varsijousi. Jalkaväki suojattiin panssarein ja rautakypärin. Heillä oli tukenaan vaunujoukot ja jousiampujat. Perustettiin varuskuntia ja rakennettiin muureja sekä suunniteltiin taktiikoita vihollisten päänmenoksi.

Filosofiat kukoistivat poliittisen hajanaisuuden piirissä. Taolaisuus on peräisin tältä kaudelta. Keskeistä siinä oli vetäytyminen maailmasta, itsensä kehittäminen ja luonnonlakien seuraaminen. Virkamiesluokka kasvoi edelleen. Hallinto ja sodänkäynti tehostuivat. Kehittyi ajatusta laeista, jotka olivat puolueettomia, julkisia ja kaikkien yläpuolella. Erityisen paljon uudistuksia tehtiin eristyneessä ja köyhässä Qin-valtiossa. Väestö ja talous kasvoivat sodista huolimatta ja valuraudan käytti synnytti teollisen tuotannon. Kolikoista tuli yleisiä maksuvälineitä. Köyhät viljelivät velkaantuivat ja velkaorjien määrä kasvoi. Maattomat viljelijät päätyivät teollisuuden palvelukseen tai uusille maa-alueille.

Sanasto[muokkaa]

arkeologia = tiede, joka tutkii historiaa menneisyydestä säilyneiden konkreettisten (eli "käsin kosketeltavien") jäänteiden perusteella. Arkkeologien työmenetelmiä ovat mm. kaivaukset ja syväsukellukset (esimerkiksi vedenalaisiin hylkyihin).

barbaarit = vähemmän sivistyneinä pidetyt ulkopuoliset ja vieraat kansat

dynastia = saman hallitsijasuvun valtakausi

eaa = ennen ajanlaskun alkua

filosofia = oppi tai käsitys elämästä, maailmasta tai siitä kuinka pitäisi elää; yleensä filosofia on ei uskonnollista. Sana on alunperin kreikkaa ja tarkoittaa viisauden rakastamista.

moraali = käsitys siitä, mikä on oikein

varuskunta = sotiaiden majoitus ja koulutus paikka

virkamies = hallinnon tai valtion asiamies, joka toimittaa valtion hoidolle tarpeellisia tehtäviä ja avustaa maan hallinnassa pienessä tai suuremmassakin määrin