Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Maya kulttuuri

Wikikirjastosta

Kuuluu osana Esikolumbiaanisiin kulttuureihin.

Mayat pitivät guava-hedelmistä

Mayat ovat Etelä-Meksikossa ja lähistön valtioissa eläneitä intiaaneja, joilla oli vanhana ja keskiajalla kukoistavia kaupunkivaltioita. Vaikka mayojen perinne pohjautuikin aikaisempaan, se oli omaleimainen. Mayat olivat taitavia mm matematiikassa ja tähtitieteessä. Mutta huonoja puolia olivat ihmisuhrit, sotaisuus ja epätasa-arvo.

Kaupunkivaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa mayoista asui maaseudulla ja kaupungit olivat ylipappeina toimineiden kuninkaiden johtamia uskonnollisia keskuksia. Toisin kuin Egyptissä vain harvoihin Maya-pyramideihin on haudattu ketään. Sen sijaan ne toimivat temppeleinä. Temppelien lisäksi kaupungeissa oli kuninkaiden ja ylimystön palatseja.

Tyypillinen maya valtio oli hierarkkinen kaupunkivaltio, jonka johtajana oli perinnöllinen valtionjohtaja, jota mayat kutsuivat nimellä ajaw. Valtiot oli nimetty niiden hallitsija sukujen mukaan. Esimerkiksi Narajan arkeologinen kohde oli Saal-kuningassuvun kaupunki. Huolimatta jatkuvasta sodankäynnistä ja rajan siirroista kuningaskunnat pysyivät ennen 900-luvun romahdusta. Tässä mielessä maya-kuningaskunnat eivät muuttuneet paljoakaan siirryttäessä klassiselta kaudelta jälkiklassiselle.

Veriuhri: Jaguaari-kuningas pitelee soihtua kuningattaren vuodattaessa verta kielestään.

Hovi eli kuningashuone oli keskeisessä asemassa. Kaupungit olivat itsessään kuin suuri hovi seremonioineen ja hallintoineen. Ne olivat etuoikeutetun yläluokan ja pyhän kuninkuuden kohtaamispaikkoja. Siellä muodostuivat kulttuurin kauneusihanteet ja siellä käytettiin kauniit ja ylellisiä esineitä. Hovit olivat sosiaalisen, moraalisen ja maailmankaikkeuden järjestyksen itseoikeutettuja keskuksia. Kuningashuoneen tuhoutuminen saattoi johtaa koko yhteisön tuhoon.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnolla oli keskeinen asema maya kulttuurissa. Mayoilla oli kehämäinen aikakäsitys eli he ajattelivat ajan kiertävän kehää, eikä kulkevan vain eteenpäin, kuten me yleensä ajattelemme. Maya-pappien tehtävän oli ennustaa maallisten ja taivaallisten kehien kulkua. He tutkivat taivaalta milloin oli sopiva ajankohta suorittaa rituaaleja.

Mayat harjoittivat veriuhria. Joskus saatettiin uhrata ihmisiäkin, mutta tavallisemmin veriuhri kuitenkin tarkoitti vapaaehtoista verenluovutusta. Pappi saattoi esimerkiksi tehdä reiän kieleensä ja vetää sen läpi karkeaa köyttä vuodattaakseen sopivan määrän vertansa uhrausta varten (katso oheinen kuva).

Maailmankuva ja jumalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sateenjumala Chaac

Mayojen uskonnossa on vielä paljon tuntemattomia piirteitä. Heidän tiedetään kuitenkin uskoneen kolmitasoiseen maailmankaikkeuteen eli taivaaseen, maanpäälliseen maailmaan ja manalaan. Manalaa lähestyttiin Jukatanilla runsaiden luolien ja pallokentän kautta. Taivasta hallitsivat jumal-vanhukset Aurinko ja Itzamna. Yötaivasta pidettiin ikkunana yliluonnolliseen maailmaan. Mayat löysivät tähtitaivaalta jumalia ja paikkoja ja kertoivat jumaltarinoita vuosittaisen tähtitaivaan kierron mukaisesti.

Jumalat eivät olleet kreikkalaisten jumalien tapaan erillisiä persoonallisuuksia, vaan ne olivat yhteydessä toisiinsa. Yliluonnollisia olentoja oli valtavasti ja vain osa ilmeni säännöllisesti. Se mikä oli hyvää toisena vuodenaikana saattoi olla pahaa toisena, joten hyvä ja paha eivät olleet pysyviä ominaisuuksia. Keskeistä oli muutos ja vuodenkierto, joka punoutui maissin viljelykierron ympärille. Maissin jumalalla olikin klassisessa uskonnossa keskeinen asema ja hänen elämänsä oli klassisella kaudella hovielämän mallina.

Keskeisessä asemassa uskonnossa olivat kalenteri ja tähtitiede. He seurasivat kuunkiertoa ja Venuksen vaellusta taivaalla. Historia oli tärkeää sillä menneisyyden tunteminen auttaisi ymmärtämään nykyisyyden kiertoa. Ympyrää palvottiinkin täydellisyyden vertauskuvana, vaikka mayat näyttävätkin uskoneen litteään maahan ja kolmiulotteiseen maailmankaikkeuteen.

Muinaisten mayojen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseet ja työkalut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayojen kulttuuri oli korkeakulttuureista siitä erikoinen, etteivät mayat koskaan kehittäneet metallienkäyttötaitoa, mikä on yllättävää, kun tietää kuinka paljon sotia he kävivät keskenään.

Aseistukseksi ja työkaluiksi he valmistivat obsidiaanista tai piikivestä teräviä veitsiä, kirveitä, sirppejä (lähinnä maanviljelyyn) ja keihäänkärkiä. Heillä ei juurikaan ollut kypäriä, mutta kylläkin koristeellisia kilpiä. Lisäksi he pukeutuivat asuihin, joiden tarkoitus oli pelottaa vastustajia. Vähäisemmässä määrin käytettiin myös jousia ja nuolia.

Hienorouva Zac Kuk, Palenquen kuningatar, vuodelta 615. Kuvasta käy ilmi erikoinen pään muoto.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayanaiset ovat käyttäneet värikkäitä puuvillavaatteita vuosisatoja. Espanjalaiset ihmettelivätkin näitä vaatteita saapuessaan alueelle. Esi-kolumbiaanisista lähteistä on saatu selville, että jo paljon ennen espanjalaisten tuloa, kullakin kylällä oli oma pukeutumistyylinsä, josta sen asukkaat olivat tunnistettavissa.

Maya-ylimystöllä oli erikoinen tapa venyttää pääkallojaan. Lapsen päätä alettiin muotoilla sitomalla se kehtoon kiinnitettyyn lautaan jo vauvaiässä, jolloin pääkallon luut olivat vielä irti ja liikkuvat. Näin saatiin aikaan kaunis pitkänomainen kallonmuoto, joka oli Maya-ylimyksen merkki. Kenties se muistutti maissin tähkää. Venytyksen ei uskota vahingoittaneen aivoja.

Pääkallon venyttäminen oli ilmeisesti yllättävän suosittua myös alempien luokkien piirissä, sillä ilmeisesti yli 5/6 löydetyistä kalloista on ollut venytettyjä. Päitä alettiin venyttää jo esiklassisella kaudella ja venyttäminen yleistyi vielä hieman loppua kohden. Yläluokan päänmuoto oli kuitenkin hienostuneempi. Molempien sukupuolten päitä muokattiin yhtä lailla.

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayat metsästivät muun muassa tapiireja.

Keskeisessä asemassa mayojen ruokavaliossa olivat maissi, pavut ja kesäkurpitsat. Maissia liotettiin limemehu-vedessä, jauhettiin ja leivottiin pannukakkuja tai valmistettiin maissivelliä. Tämä liotustapa saa b-vitamiini niasiinin liikkeelle. Luonnostaan melko mauttomat pavut maustettiin chilillä.

Hunajaa käytettiin maissijuomien makeuttamiseen ja kaakao oli arvostettu ja pyhä herkku. Kaakaopavut kävivätkin maya-kulttuurissa rahasta. Myös suklaajuoma maustettiin chilillä. Muutoin chilin lisäksi mausteina käytettiin esimerkiksi vaniljaa, maustepippuria ja meksikolaista "oreganoa". Lisäksi ravintoon kuuluivat ainakin tomaatit, jamssi, avokado, guava-hedelmä, maniokki, jukka-palmu ja papaija. Osaa viljeltiin ja toisia kerättiin läheisistä metsistä.

Lihana oli usein villiä kalkkunaa minkä lisäksi hieman kanalta maistuvaa Iquana-liskoa ja liskon munia arvostettiin, mutta mayat söivät myös kaniineja, vyötiäisiä, apinoita, papukaijoja, manaatteja (eli merilehmiä), tapiireja ja monia muita eläimiä. Rannikolla syötiin mielellään myös kalaa ja muita vedeneläviä. Kalaa kuivattiin myös kauppatavaraksi. Johtuen kalkkikivi-kallion hauraudesta vesi virtaa kuitenkin Jukatanilla maan alaisissa onkaloissa, eikä joissa joista olisi voinut pyytää kalaa. Jopa hyönteisiä ja kotieläiminä pidettyjä koiria saatettiin syödä. Koirista oli jopa jalostettu erityisiä lihotusrotuja, jotka muistuttivat melko lailla porsaita.

Varhaisten lähetyssaarnaajien kuvausten mukaan mayat naiset leipoivat maissileipää kahdesti päivässä ja valmistivat patoja vihanneksista ja lihasta. Mayojen kaupankäynti ja ruokatalous olivat hyvin kehittyneet.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyajan vaakunassa on kuvattu kahdesti maissijumala Yum Kaax.

Maissinviljelyn aloittamisella on katsottu olleen keskeinen merkitys mayojen kulttuurin kehitykselle. Sitä ennen mayat olivat keräilijä-metsästäjiä. Järvien sedimenteistä löydetyistä siitepölyistä on päätelty, että maissia, auringonkukkaa, puuvillaa ja muitakin kasveja on viljelty alueella jo 2500 eaa.

Maatalouden teki ongelmalliseksi huono maanlaatu ja mineraalien puute, mikä teki tehokkaan viljelyn hankalaksi. Kuivalla ylänköalueilla jouduttiin myös tyytymään melko vähäiseen sademäärään ja ohueen maaperään. Kaikesta tästä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi mayat olivat taitavia viljelijöitä.

Kaskeamisen ohella käytettiin erityisesti viljelykiertoa ja sekä mayojen kehittämää milpa-viljelyä. Siinä eri lajeja kylvetään samaan peltoon, joko niin, että niitä kylvetään samaan koloon tai vuoro riveihin. Mikäli viljely on liian tehostettua, milpa-viljelmä voi joutua epätasapainoon. Viljelmiä pengerrettiin tarvittaessa ja niille johdettiin vettä kanavien avulla. Kalkkikivi oli kuitenkin haurasta ja pengermät helposti murtuvia.

Kaupankäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jade oli arvokasta kauppatavaraa.

Pienet maatilat olivat pääosin omavaraisia. Kuitenkin nekin joutuivat ostamaan tarvikkeita, joita eivät itse kyenneet tuottamaan kuten suolaa, saviastioita ja työkaluja. Käsityöläiset puolestaan vaihtoivat tuotteitaan ruokaan. Koska raaka-aineita oli suhteellisen hyvin saatavilla ei pikkukaupunkejenkaan tarvinnut välttämättä käydä kauppaa kaukaisien kohteiden kanssa.

Kun kaupunkien koko kasvoi, samoin kasvoi kaupan tarve. Tikalin kokoisen kaupungin (60 000 - 120 000 asukasta) täytyi hankkia ruokaa ja muita tuotteita yli 100 kilometrin säteeltä. Samalla kasvoivat vaan myös aiemmin eristyksessä olleet kylät ja pienet kaupungit kauppareittien varrella. Tutkimuksissa on todettu, että monenlaiset tuotteet kulkivat pitkiä matkoja.

Maya-kulttuurin varhaiskaudella käytettiin lähinnä tuotteita, joita voitiin tuottaa itse tai joita oli saatavana lähialueella. Kauppa kasvoi erityisesti siirryttäessä jälkiklassiselle kaudelle. Tuolloin alkanut tavaroiden laivaus mahdollisti suurten määrän kuljetuksen pitkiä matkoja ja näin tuotteita voitiin kuljettaa ympäri maya-alueen.

Millä mayat kävivät kauppaa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein tuote oli suola, jota käytettiin paitsi mausteena myös säilöntään. Mayat kuivasivat ruuat kuten lihan suolan avulla, jotta ne eivät mädäntyneet. Suolaa tuotettiin rannikoilla merivedestä kuivattamalla ja sitten kaupattiin ympäri maya-aluetta. Suosittua kaakaota kasvatettiin alankoalueella, josta sitä myytiin ylängölle. Siitä valmistettiin kastikkeita ja juomia koko kulttuuripiirin alueella.

Vaihtokaupaksi ylänköalueelta tuotiin kaivosten tuotteita. Jade ja rikkikiisu (eli katinkulta) olivat harvinaisia ja himoittujia kivilajeja. Kova obsidiaani eli laavalasi oli puolestaan tärkeä työkalujen valmistusmateriaali.

Käsityöläiset valmistivat keramiikkaa, josta myöhäiskaudella tuli hyvin kilpailtu ala. Yläluokka saattoi havitella nimenomaan tietyn taiteilijan töitä. Astioita myös lahjoitettiin kuninkaalta toiselle ja pidettiin vallanmerkkeinä, kuten myös korukiviä ja hienoja linnunsulkia. Ruokatavaroista myös kookos ja kala olivat kaupan kohteina.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iguaani

guava = päärynän muotoinen vihreä, 3-10 cm kokoinen hedelmä

iguaani-lisko = kuuluvat suomumatelijoita, suurimmat yksilöt ovat yli 2 metrisiä. Aikuiset yksilöt elävät vesistön rannalla olevissa puissa. Eteläamerikkalaiset pitävät sen lihaa maukkaana.

jade = tiivistä ja sitkeää kiveä, jota on käytetty vuosituhansia koriste-esineisiin myös Kiinassa. Se voi olla läpikuultavaa tai sameaa. Jade voi olla väriltään valkoinen, vihreä, ruskea, violetti, punainen, oranssi tai musta.

kalkkikivi = kerrostunut kivilaji, joka syntyy veden ja kalkin yhteisvaikututksesta. Kalkkikivi on kivilajina pehmeää ja helposti muotoiltavaa. Jukatanin maaperä on kalkkikiveä.

keramiikka = polttamalla kovetetut saviastiat ja -esineet

manaatti = merilehmä, kasvissyöjä merinisäkäs

Manaatti

manala = tuonela, kuolleiden maailma

maniokki = kassava, on pensas, joka kehittää useita 30-60 cm pitkiä runsaasti tärkkelystä (eli hiilihydraatteja) sisältävää mukulaa (näitä löytyy toisinaan kaupan vihanneshyllyistä). Niitä ei voi syödä sinällään, vaan ne on keitettävä syötäväksi. Maniokin viljely on helppoa.

obsidiaani = laavalasia eli tulivuoren purkauksessa syntynyttä luonnonlasia. Hyvin kova ja ohuiksi teriksi halkeava materiaali.

piikivi = kalkkikiven keskelle muodostunut kova kvartsisaostuma

seremonia = tiettyjen kaavojen mukainen juhlameno; riitti (eli uskonnollinen meno)