Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Olmeekit

Kuuluu osana Esikolumbiaanisiin kulttuureihin.

Olmeekit n. 1200 eaa- 400 jaa asuivat Etelä-Meksikossa lähinnä Tabascon osavaltiossa. Heidät tunnetaan valtavista kivipäistä, joiden uskotaan esittävän päälliköitä. Olmeekit tekivät myös valtavia rakennelmia maasta. Olmeekkeja pidetään monesti Mesoamerikan sivilisaation luojina. Heillä oli melko pitkälle järjestynyt yhteiskunta. Ihmisjaguaarijumalalle luultavasti uhrattiin myös ihmisiä. Olmeekkipäälliköt olivat sotaisia. Olmeekkien uskotaan sysänneen käyntiin sapoteekkien ja mayojen kulttuurit.

Mesoamerikan intiaanikulttuurin aloittajia

Olmeekkien yhteiskunta oli pitkälle kerrostunut ja erilaistunut.

Olmeekit ja ehkä muut heidän aikalaisensa loivat Mesoamerikkaan kumputemppelit, rakensivat kastelukanavia ja käyttivät 260-päiväistä kalenteria. Olmeekkien kivityöt oli tehty taitavasti jolloin niiden täytyi olla eriokoisammattilaisten tekemiä. Monet myöhemmät kulttuurit, mm. mayat ja asteekit, pohjautuvat olmeekkikulttuuriin. Veriuhrit ja muut minijumalaisen uskonnon piirteet lienevät olmeekkien aikaa edeltävää perua.

Historia

Soconuscon alueen löytöpaikkoja, joissa on jäänteitä muinaisista esi-olmeekkien ja mayojen toimista. Löytöpaikat merkitty keltaisella. Vihreät pisteet ovat jaden louhintapaikkoja.

Olmeekkien alueella eli tuhansia vuosia perinteisiä intiaaneja, jotka lähinnä kalastivat, metsästivät, keräilivät kasveja ja harjoittivat pienimuotoista puutarhaviljelyä. Väkiluku pysyi pienenä eikä kulttuurissa tapahtunut suuria muutoksia. Myöskään ei liene ollut eri ammattiryhmiä ja suurta ihmisten välistä epätasa-arvoa.

Sitten luultavasti Perun ja Ecuadorin alueelta tuli vaikutteita, joiden takia ihmiset asettuivat asumaan pysyviin maissinviljelykyliin. Saviastiat omaksuttiin. Maissin viljely mahdollisti väkiluvun kasvun. Syntyi pappis- ja soturiylimystö, joka alkoi rakennuttaa ihmisillä yhä suurempia rakennelmia.

Varhaisvaiheessa Tyynenmeren rannikolla Soconuscon alueella syntyi noin 1850 eaa luultavasti esi-olmeekkilainen Barran kulttuuri, jossa ihmiset rakensivat maakumpuja ja päälliköiden taloja tasanteille. Noin vuoden 1650 jälkeen olmeekit levittäytyivät nykyiselle asunalueelle. Varhaisia esi-olmeekkikesuksia olivat mm. Monte Alto ja Izalpa. Näiden jälkeen nousi Tabascon alueella Tres Zapotesin olmeekkikeskus noin 1200 eaa. Tällöin täysin kehittynyt olmeekkikulttuuri levitti vaikutuksensa myös Meksikon keskiylängölle. Siellä Chacalzingossa oli suuria olmeekkityylisiä rakennelmia.

Olmeekkisivilisaatio kukoisti noin 1200 eaa -200 jaa. Varhainen San Lorenzo hylättiin jo 900 eaa, mikä heikensi olmeekkivaikutusta Meksikon ylängällä. Sitten nousi tunnetuin olmeekkikeskus La Venta, jonne rakennettiin suuri pyramidi. La Venta hylättiin noin 400 eaa. Sitten vallitsi jälkikolmeelkkisena pidetty Tres Zapotes 400 eaa - 100 jaa. Teotihuacan-vaikutteinen Cerro de Las Mesas vallitsi aluetta noin 300 jaa-900 jaa. Olmeekkien perintö näkyi sapoteekkien ja mayojen kulttuureissa.

Olmeekkien kivipäät

Olmeekkien alue.

Olmeekeista ei tiedetty mitään, ennen kuin ensimmäiset suuret kivipäät löydettiin syvältä muinaisen sademetsien maaperästä. Kivet näihin suuriin kivipäihin oli kuljetettu 60 kilometrin päästä tulivuorilta keskelle soista sademetsä. Päät painavat vähintään 7000 ja jopa 20 000 kiloa. Suurimmat ovat kolme metriä korkeita. Nimenomaan näistä kivipäistä olmeekit tunnetaan. Jokainen pää on ainutlaatuinen ja ne on valmistettu kiviä vastakkain hiertämällä, sillä metallia ei tunnettu. Ne ovat eräitä menneisyyden suurimmista mysteereistä ja ovat vaatineet pitkälle järjestäytynyttä ja hyvin ohjattua yhteiskuntaa. Päät muotoiltiin todennäköisesti käytöstä poistuneita valtaistuimista.

Asuinpaikka

Olmeekit asuivat Meksikonlahden pohjukassa, melko lähellä Jukatanin niemimaata, jossa heitä seurannut maya-kulttuuri kukoisti. Asuinmaa oli soista alankoa, jossa oli paikoin tulivuoria. Tulvia oli usein, sillä alueella sataa paljon. Kastelukanavien rakentaminen tulvaveden säännöstelyyn oli tarpeellista, ja oli ymmärrettävää, miksi olmeekit mieluusti rakensivat temppelinsä kummuille tulvan saavuttamattomiin. Ravinteikas ja kostea maaperä muistutti suurten kulttuurien jokilaaksoja.

Soinen maasto myös rajoitti olmeekkien elämää. He asettuivat ensin suon ympäröimille ylängöille. Väestön kasvaessa maa ei enää riittänyt. Niinpä he rakensivat ylänköjen ympärille valtavia pengermiä, jotka nekin vaativat paljon työvoimaa ja johtajuutta. Keinokumpujen lisäksi olmeekit säännöstelivät tulvavesiä kanavien avulla. Lisäksi he rakensivat maasta pyramideja uskonnollisiin tarkoituksiin, joista korkein on La Ventan 34 metriä korkea pyramiditemppeli. Pyranmidin tilavuus on noin 100000 kuutiometriä. Rakentaminen vaati 800000 miestyötuntia. Tämän perusteella on joku arvioinut, että lähialueen väestö olisi ollut noin 18000 ihmistä. Itse olmeekkikeskus la Ventassa asui ehkä noin 5000-6000 ihmistä. Ison pyramidin lähellä on pienempiä pitkulaisia kumpuja, ja pyöreitä hautakumpuja.

Ravinto

Olmeekit viljelivät kaskeamalla. Kaskeaminen on viljelytapa, jossa alueen puusto poltetaan ja jäljelle jäänyt tuhka lannoittaa maan vuosiksi. Kun maan kunto ehtyy, siirrytään uudelle metsäalueelle kaskeamaan. Kaskipelloillaan olmeekit viljelivät maissia, papuja, kurpitsoja, maniokkia, jamssia, puuvillaa ja auringonkukkaa. Viljelyn ohessa he keräilivät luonnosta syötäviä kasveja, kuten kaakaota ja avokadoa. Lisäksi he kalastivat ja pyydystivät kilpikonnia, käärmeitä ja äyriäisiä läheisistä joista ja merestä. Heidän on todettu myös syöneen koiriansa.

Kyläkulttuuri

Suurin osa kansasta asui päälliköiden johtamissa pikku kylissä, jota johti ilmeisesti paikallinen päällikkö. He pystyttivät isoja päitä ilmeisesti johtajiensa kunniaksi. Todennäköisesti heillä on ollut myös joitakin uskonnollisia keskuksia, joilla oli alueen poliittinen johtoasema.

Uskonto

Olmeekkien elämässä uskonto oli keskeisessä asemassa. Olmeekeilla oli ilmeisesti tapana valuttaa omaa vertansa jumalien kunniaksi. On myös mahdollista, että he olisivat myös uhranneet ihmisiä, mikä on ehkä liittynyt olmeekkien ihmisjaguaarien kulttiin. Olmeekit aloittivat sulkakäärme-jumalan palvonnan, mikä levisi useimpiin alueen korkeakulttuureista

Keksinnöt

Olmeekeilla oli hallussaan kirjoitustaito ja kalenteri. He tunsivat myös nollan, joka on keskeinen matemaattinen käsite. He olivat kehittäneet kompassin. Olmeekkien uskotaan kehittäneen väliamerikkalaisen pallopelin, jota myöhemmät kansat pelasivat. Asteekit kutsuivatkin heitä kumikansaksi. Pallojen materiaalina käytettyä luonnonkumia saadaan kumipuusta, joka kasvaa alueella luonnonvaraisena.

Toinen suosittu materiaali oli maasta pulppuava luonnonpiki eli asfaltti. Siitä olmeekit keittivät tarvitsemiensa aineita, joita käytettiin esimerkiksi liimana. Kuumennettaessa bitumi muuttaa muotoaan ja paksuuntuu. Sitä ei myöskään saanut päästää kiehumaan yli, sillä se olisi syttynyt palamaan. Seokseen lisättiin lehtiä ja maaperää. Se nopeutti sakenemista ja vähensi polttopuun tarvetta. Valmista ainetta käytettiin todennäköisesti veneiden tervaamiseen ja tiivistämiseen.

Valitettavasti maaperässä kaikki eloperäinen lahoaa nopeasti, eikä veneitä ole säilynyt. Suuria veneitä on kuitenkin melko varmasti käytetty kivien liikutteluun. 20 000 kilon painoisen kiven kuljettamiseen tarvittaisiin valtava lautta, joka oli ehkä rakennettu usean suuren kanootin päälle. Tarvittiin ainakin neljätoista valtavaa 15 metristä kanoottia. Tällaisella lautalla kiveä oli kuitenkin paljon helpompi kuljettaa ja tarvittiin paljon vähemmän työvoimaa kuin maateitse.

Kieli

Olmeekkeja epäillään kuuluvaksi Mixe-Zoque-ryhmään, jolloin he olisivat olleet misteekkien sukulaisia. Joitain löytöjä on väitety olmeekkikirjoitukseksi, mutta niistä kiistellään.

Sanastoa

Jamssimukuloita

alanko = usein lähellä rannikkoa sijaitseva maa-alue, joka ei korkeudeltaan ole kovinkaan paljon merenpinnan yläpuolella

ihmisjaguaari = ihmisen ja jaguaarin sekoitus (vertaa ihmissusi). Etelä-Amerikan kansat palvoivat ihmisjaguaaria jumalana, eikä se ihmissuden tavoin ollut pelottava hirviö.

jamssi = makeahko jauhoinen mukulakasvi, jota amerikkalaiset kutsuvat myös makeaksi perunaksi

maniokki = kutsutaan myös kassavaksi, suurimukulainen kasvi, jonka jauhoista mukulaa käytetään ravintona. Keitettävä ennen syömistä.