Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Viikinkiajan uskomukset

Kulttuuripiiri: Viikingit

Ajankohta: noin 700-1200-luvuilla

Viikinkiajan yhteiskunnassa ei eroteltu maallista ja uskonnollista osa-aluetta. Papistoa ei lienee ollut. Uskomukset tunkeutuivat kaikille elämän alueille. Rituaalit suoritettiin joko arkiympäristössä tai taivasalla. Palvontarakennuksia eli temppeleitäkin on tosin löydetty. Viikinkiajan loppupuolella kristinusko levisi jo nopeasti Pohjolassa.

Mytologia

Skandinaavisessa mytologia muistuttaa muuta germaanien mytologiaa ja sillä on yhtymäkohtia muihinkin esihistoriallisiin eurooppalaisiin uskontoihin. Tiedot perustuvat paljolti Edda-runoihin ja saagoihin sekä muutamaan muuhun keskiajan lähteeseen. Kannattaa muistaa, että säilyneen mytologian ja ihmisten todellisten uskomusten välillä on ero, sillä runoilijat olivat ammattimaisia viihdyttäjiä. Myytit siirtyivät sukupolvelta toiselle suullisesti ja ne esitettiin runomuodossa, jotta ne olisi helppo muistaa.

Edda

Edda tarkoittaa kahta skandinaavista kirjallista teosta muinaisskandinaavista Runo-Eddaa ja keskiaikaista Proosa-Eddaa. Ne ovat yhdessä tärkeimmät skandinaavisen mytlogian lähteet. Runojen arvellaan olevan peräisin 900-1050-luvulta, mutta vanhin tunnettu käsikirjoitus on vasta 1200-luvun Islannissa. Proosa-Edda on islantilaisen Snorri Sturlusonin noin 1220 kirjoittama.

Luomistaru

Maailman alussa syntyivät tulen sulattaman jään kostuttamasta savesta Ymir-jättiläinen ja valtava lehmä Auðhumla. Auðhumlan nuolaisusta syntyi Búri, Odinin isoisä. Vaikka Odin oli jättiläisten sukua, hänestä tuli heidän vihamiehensä. Hän tuhosi Ymirin veljiensä kanssa ja jättiläisen vereen kuolivat kaikki jättiläiset, kahta lukuunottamatta. Nämä pakenivat Jotunheimiin (jättiläisten koti), jossa vannoivat kostoa jumalille. Ymirin tuhoamisen jälkeen Odin veljineen loi sen ruumiista maailman sellaisena kuin me sen tunnemme.

Ihmiset luotiin ajopuista - saarnesta mies ja jalavasta nainen. Heidän kodikseen osoitettiin maailman keskusta, Midgård, jonka ympärille tehtiin aita suojelukseksi. Vasta sen jälkeen he alkoivat rakentaa kotiaan Asgårdia. Sinne pääsi pitkin siltaa, jota vahti Heimdall, jumalainen vahti. Ihmisille se näyttäytyi sateenkaarena. Flooraa kuvaamaan luotiin Yddgrasil - maailmanpuu, joka edusti elämää kasvikunnan osalta.

Maailmat

Skandinaavisen mytologian todellisuus jakautui yhdeksään maailmaan:

Ylimpänä niistä oli Aasa-jumalten koti Asgård.

Sen alapuolella oli valohaltioiden maailman Alfheim.

Kaiken keskellä oli Midgård, ihmisten maailma.

Sen ympärillä olivat Vanaheim, vaanojen maailma ja sitä vastapäätä Jotunheim, jättiläisten maailma. Niiden välissä vastakkain olivat Niflheim, jäämaailma ja Muspelheim, tulimaailma.

Niiden alapuolella oli Nidavelli eli Svartalheim, maanalaisten kääpiöiden eli mustien haltioiden maailma.

Kaikkein alimpana oli Helheim, kuolleiden valtakunta.

Maailmoja yhdisti niiden läpi kulkeva elämänpuu Yggdrasil.

Toisen näkemyksen mukaan maailmat sijoittuvat hieman eri tavoin. Edda-runojen mukaan Asgård, Alfheim ja Vanaheim lepäävät sen oksilla. Runko lävistää keskellä olevan Midgårdin. Sen ympärillä sijaitsee Jotunheim. Niiden alapuolella sijaitsee Nidavellir. Puun kolme juurta ulottuvat alas Helheim, Niflheim ja Muspelheim-maailmoihin asti.

Mytologiset olennot

Jumalat jakautuivat aasoihin ja vaaneihin. Suurempi niistä olivat aasat, jotka asuivat Asgårdissa, johtajanaan Odin. Heihin kuuluivat mm. ukkosenjumala Thor, auringon ja kauneuden jumala Baldur, Heimdall-vartija, sodanjumala Tyr, jumaläiti Firgg, Thorin vaimo kultahiuksinen Sif, Baldurin vaimo Nanna ja nuoruuden jumalatar Iduna. Vaanien kunnioitetuin jumala oli Freyr, hedelmällisyyden jumala. Muita tunnettuja vaaneja olivat hänen sisarensa rakkaudenjumalatar Freija ja isänsä merenjumala Njord.

Jumalista synkin on Odinin adoptiopoika jättiläissukuinen tulenjumala Loki, joka osasi muuttaa muotoaan. Loki katkeroitui, koska huomasi, etteivät muut jumalat pitäneet hänestä. Hän aiheutti Baldurin kuoleman ja joutui epäsuosioon.

Skandinaavisen mytologian mukaan kuolleet soturit pääsivät Valhallaan Odinin luokse. Näitä sotureja kutsuttiin nimellä einherjar, jotka harjoittivat päivisin taistelutaitoja ja juhlivat öisin syöden villisika Sämrinnin vikaa. Sairauksiin tai vanhuuteen kuolleet pääsivät Helheimiin, kuolleiden valtakuntaan, jossa vallitsi puoliksi elävä ja puoliksi mätä kuoleman jumalatar Hel.

Ihmisten, jättiläisten ja jumalien lisäksi on muitakin olentoja, joista tärkeimpiä ovat Merkittävimpiä hirviöitä ovat valtava kahlehditty susi Fenrif ja elämänpuuta jyrsivä Mildgård jättiläiskäärme. Ne ovat molemmat Hel-jumalattaren tavoin Loki-jumalan ja Angboda-jääjätittären lapsia.

Maailmanloppu

Maailmanloppu tunnetaan nimellä ragnarök eli jumaltentuho - tai hämärä. Siinä pahuutta edustava Loki kumppaneineen käy taisteluun jumalia ja muita hyvän voimia vastaan. Jättiläiset ja Lokin lapset ovat hänen joukoissaan. Jumalat, ihmiset, jättiläiset, kääpiöt ja muut elolliset tuhoutuvat taistelussa. Sitten maailma syntyy uudelleen ja harvat hengissä säilyneet aloittavat maailman uudestaan.

Palvonta

Palvonta tapahtui usein uhrilehdoissa tai mahtimiesten kotona. Varsinaisia pappeja ei liene ollut, vaan paikallinen päällikkö johti uhrimenoja. Pakana-ajan lopulla Islannissa oli yksityisiä temppeleitä, joiden omistaja toimi niiden pappina.

Tärkeimmät uhripaikoista olivat Ruotsin Uppsalassa ja Tanskan Lejressä. Molemmissa pidettiin juhlat joka yhdeksäs vuosi Odinin kunniaksi ja uhrattiin yhdeksällä jaollinen määrä uhreja. Yhdeksän oli myös niiden päivien luku, jonka Odin roikkui Yggrasill-puussa lävistettynä. Juhlien yhteydessä miehet myös ennustivat tulevaisuutta.

Blót-uhri

Blót oli muinaiskandinaavinen uhriseremonia, jota usein vietettiin pyhän aterian tai juhlan muodossa. Tapahtuma oli eräänlainen vaihtokauppa, jossa jumalalle annettua uhria vastaan saatiin jotakin. Sana tulee muinaisgermaanisesta uhria tai palvontaa tarkoittavasta sanasta. Uhreja annettiin paitsi jumalille, myös haltijoille.

Tärkeimpiä ajankohtia olivat talvi- ja kesäpäivänseisaukset. Talvipäivän tasauksen eli joulun uhri oli porsas joka uhrattiin hedelmällisyydenjumalatar Freyrille. Helmi-maaliskuun vaihteessa uhrattiin dis-hengettärille, erityisesti vanhassa Uppsalassa. Kuuluisimmat näistä hengettäristä olivat jumalatar Freija ja Yggrasil puun juurella ihmisten kohtaloita kehräävät kolme kohtalotarta (nornaa). Näiden uhrijuhlan yhteydessä järjestettiin markkinat, disting, joiden perinne jatkui keskiajalle asti, jolloin markkinat siirtyivät kynttilänpäivän tienoille.

Kevätpäiväntasauksen aikaan huhtikuussa uhrattiin Odinille. Syyspäivän tasauksen aikaan, jolloin sato oli korjattu ja karja lihavimmillaan, uhrattiin kodeissa yksityisesti haltijoille. Haltiauhrissa oli keskeisessä asemassa olut ja silloin ei sopinut tulla vieraisille.

Taikuus

Merkittävin taikuuden muoto oli ennustaminen. Taikuutta käytettiin myös elämän ja luonnonkierron tapahtumien yhteydessä. Sillä voitiin myös vahingoittaa. Taikuudessa taitavin oli rakkaudenjumalatar Freija, joka ei suinkaan ollut lempeä, vaan sotaisa jumalatar, joka saattoi aiheuttaa kärsimystä, verta ja kuolemaa. Näin ollen taikuuskaan ei ollut vaaratonta.

Galdr

Galdr oli muinaisskandinaavista loitsulaulua. Galdreja on säilynyt vähän, sillä ne pyrittiin salaamaan voiman säilyttämiseksi. Niissä käytettiin muun muassa alkusointuja maagisen tehon lisäämiseksi. Galdreja lienee laulettu korkealta.

Seid

Seidiä arvostettiin ja pelättiin viikinkiajalla. Se oli skandinaavien shamanismia. Seidkona vaipui transsiin ja hänen kauttaan kutsuttiin avuksi suojelushenkeä. Naiset saattoivat harjoittaa sitä ennustamiseen yhteisön tuomitsematta, mutta miehiä ei katsottu hyvällä. Seidin katsottiin olevan ristiriidassa miehisen ihanteen, avoimuuden ja rehellisyyden kanssa.

Völva

Naisennustajia, jotka kiersivät talosta taloon ennustaen tulevaisuutta kutsuttiin völviksi tai valaksi. Nimi tarkoitti sauvankantajaa. Erik Punaisen Saagassa kerrotaan erään völvan ennustavan Odinille maailman synnystä ja lopusta näkyinä, joista jumala palkitsi hänet koruilla.

Kristinuskon leviäminen

Kristinuskon levitessä vanhat uskomukset vähitellen sekoittuvat kristinuskoon, sillä aluksi lähetyssaarnaajat yrittivät edistää uutta uskontoa etsimällä yhteneväisyyksiä kahden uskonnon väliltä. Kirkotkin rakennettiin entisille pakanallisille pyhille paikoille.

Kristinuskoon kääntyminen ei ollut kaikkialla rauhallista. Tanskaan kristinusko saapui hiljalleen 900-luvulla. Pyhän Olavin (900-luvun lopulla) sanotaan kohdelleen pakanauskon säilyttäneitä norjalaisia sangen kovakouraisesti. Islantilaiset kääntyivät muodollisesti kristinuskoon sisällissodan välttääkseen, mutta kunnioittivat pitkään kotirauhaa uskon osalta. Ruotsia sen sijaan repivät 1000-luvulla sisällissodat, jotka päättyivät Uppsalan temppelin plttamiseen. Kristinuskon vakiintuminen vei parisataa vuotta.

Nopeinta kristillistyminen oli yläluokassa, kun taas kansan keskuudessa uskomukset säilyivät paljon pitempään. Olaus Magnus kirjoitti 1500-luvulla vaikeuksista vanhan uskon hävittämisessä. Osa vanhaa uskoa säilyikin kansanuskomuksina 1800-1900-luvun vaihteeseen saakka. Parhaiten vanhoista jumalista olivat pitäneet puolensa metsästävä Odin, jättiläisiä surmaava Tur ja paikon myös Freija-jumalatar. Kristinuskon vahvistuessa uskomukset kuitenkin vähitellen hävisivät.

Sanasto

Auðhumla - oli alkulehmä, jonka maitoa Ymir-jättiläinen joi aikojen alussa. Alkulehmä muodostui Ymir-jättiläisen tapaan sulavasta savesta. Se pysyi hengissä nuolemalla jäämaan (Niflheimin) suolaista jäätä. (Lehmän nimessä oleva erikoinen kirjain ð lausutaan kuin englannin "the").

Dis - ovat hengettäriä, jotka liittyvät kohtaloon. Ne saattoivat olla eri heimojen suojelijattaria. Freija oli vaanojen dis.

Freija - oli vaanien sukuun kuulunut jumalatar, jonka nimi tarkoittaa rouvaa. Alunperin hän lienee ollut sama jumalatar kuin jumaläiti Frigga. Freija oli kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar. Freijalla oli kuitenkin rajumpi puolensa, sillä hän oli sodanjumalatar, joka ratsasti taisteluihin villisialla tai kissojen vetämissä vaunuissa. Hänellä oli myös yhteys kuolemaan ja hänelle kuului puolet kuolevien sotureiden sieluista. Freijan päivä oli perjantai. Freija on liitetty myös taikuuteen ja hän avusti Friggan kanssa synnyttäviä naisia.

Edda - on tärkein kirjallinen lähde skandinaavisesta eli viikinkien jumaltarustosta. Edda tarkoittaa isoäitiä eli kyse on isoäidin taruista. Runot lienevät peräisin 950-1100 luvuilta, mutta ne kirjattiin ylös vasta keskiajan Islannissa 1200-luvulla.

Kesäpäivänseisaus - on se hetki keskikesällä, jolloin päivän pidentyminen kääntyy päivän lyhentymiseksi.

Kevätpäiväntasaus - on se hetki keväällä, jolloin yö ja päivä eli pimeä ja valoisa aika vuorokaudesta ovat yhtä pitkiä.

Mytologia - eli jumaltarut, kertovat jumalien elämästä ja uskonnollisesta todellisuudesta. Niistä selviää usein kuinka maailma luotiin ja joskus myös kuinka maailma päättyy. Ne selvittävät monesti myös sitä, mitä ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen.

Saagat - ovat suulliseen perimätietoon perustuvia kirjallisia teoksia. Saagoja kirjoitettiin 1100-1300-luvuilla. Saagat ovat ihannoivia kertomuksia sankareista ja heidän teoistaan. Niitä on käytetty sekä historian tutkimukseen, että uskonnon ymmärtämiseen.

Uhraaminen - on uskonnollinen toimitus, jossa ihminen antaa pyhän lahjan. Usein tämä lahja annetaan jumalille tai muille henkiolennoille joko väärien tekojen sovittamiseksi, kiitokseksi tai paremman tulevaisuuden takaamiseksi. Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan tuohoaminen tavalla tai toisella. Joskus uhrilahjat kuuluvat papistolle tai niitä käytetään muutoin uskonnollisiin menoihin. Uhri voi olla luonnonesine, hyötyesine, eläin tai ihminen. Jumalat ottavat yleensä uhrit parhaiten vastaan uhraamiseen varatuilla pyhillä uhripaikoilla.

Talvipäivänseisaus - on keskitalvella se ajankohta, jolloin päivä

Ymir - oli jääjättiläinen ja ensimmäinen elävä olento. Se syntyi alkukaaoksessa eli Ginnugagapissa jäätyneen saven sulaessa. Hänestä sai alkunsa jättiläisten suku.