Wikijunior Suomen historia/Keskineoliittinen kausi
Keskineoliittinen kausi (3200-2500eaa) Keskineoliittisella kaudella tarkoitetaan ajanjaksoa Suomessa, jolloin tänne jo asettuneeseen, kampakeraamiseen suomalais-ugrilaiseen pyyntiväestöön liittyi uusia ihmisryhmiä.
Väestö ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa asui jo vanhastaan suomalais-ugrilaisia metsästäjä-keräilijöitä. Heidät tunnetaan kauniista kampakeraamisista saviastioistaan. Ihmiset asuivat kodissa, joiden muoto ja koko vaihtelivat pienistä pyöreistä, osin maahan kaivetuista suuriin "rivitaloihin" [1]
Jo neoliittisen kauden alusta saapui kaakosta päin suomalais-volgalaista kieltä puhuva kulttuuri. Se vaikutti vuosisatojen aikana suomalais-ugrilaiseen väestöön siten, että täällä jo asuneet omaksuivat uuden kielen ja kulttuurivaikutteita. Kulttuurivaikutteista tärkeitä olivat vaihtokaupan laajeneminen itään ja etenkin piin tuonti. Suomessa piitä ei ole luonnossa joten täältä löytynyt pii on aina tuontitavaraa.
Aivan vuoden 2500eaa vaiheilla Suomeen saapui aivan uusi ihmisryhmä. Heitä nimitetään vasarakirveskulttuuriksi heidän käyttämän kivikirveen vuoksi tai nuorakeraamiseksi kulttuuriksi saviastiatyylin mukaan. Nämä ihmiset saapuivat Suomeen meren yli etelästä, Baltiasta. He asettuivat rannikolle, Vaasa-Tampere-Viipuri-linjan lounaispuolelle. Vasarakirveskulttuuri sulautui osin kampakeraamisen kulttuurin kanssa, mutta he toivat Suomeen niin maanviljelyksen kuin karjanhoidonkin.
Kampakeraamisen kulttuurin ihmiset hautasivat vainajansa asuinpakoilleen, jopa kodan lattian alle. Haudoissa ei ole säilynyt luita, mutta lähes kaikkiin hautoihin oli laitettu punamultaa, jolla lienee ollut suuri symbolinen merkitys. Onhan punamulta saman väristä kuin veri. Vasarakirveskulttuuri hautasi vainajansa myös maan alle. Heidän haudoistaan ei ole jäänyt mitään maanpäällistä merkkiä. Juuri haudoista on löydetty kulttuurille ominaisia saviastioita sekä sotakirveeksi katsottuja vasarakirveitä.