Wikijunior Suomen luonto/Linnut

Lintu on eläin, joka (useimmiten) osaa lentää. Linnuilla on höyheniä ja niiden luut ovat onttoja. Tiesitkö, että linnut kehittyivät dinosauruksista? Luiden onttous ja höyhenten keveys auttavat lintua lentämään. Kaikki linnut munivat. Lintuja tutkivaa tiedettä kutsutaan ornitologiaksi.

Linnun osat

Normaalin pikkulinnun osat ovat otsa, päälaki, niska, selkä, yläperä, pyrstö, alaperä, siipi, jalka, varvas, vatsa, rinta, poski, kurkku ja nokka.

Pesiminen

Linnun pesivät keväällä ja alkuvuodesta. Linnut rakentavat pesän johon naaras munii munat. Lintujen munat ovat hyvin erilaisia, toiset valkoisia ja toiset täplikkäitä, toiset taas suuria ja toiset pieniä.

Nyt linnut aloittavat hautomisen. Joillakin lajeilla sekä koiras että naaras hautovat. Hautominen kestää lajista riippuen 10-40 vuorokautta. Joidenkin lajien poikaset lähtevät lähes heti pesästä (näitä sanotaan pesäjättöisiksi) ja joidenkin lajien poikaset jäävät pesään useiksi viikoiksi (näitä kutsutaan pesäviipyisiksi). Voit auttaa lintujen pesintää rakentamalla linnunpönttöjä.

Lintujen muutto

Jotkin linnut muuttavat pitkiäkin matkoja siten, että niiden ei tarvitse olla kylmässä talvella. Syy lintujen muuttoon takaisin on ruoka, koska esimerkiksi hyönteissyöjien ravintoa on Suomessa hirveästi. Pisin muuttomatka voi olla Lapista aina Etelämantereelle asti. Ne linnut, jotka muuten eivät pärjää aina luonnon tarjoamalla ruualla, voit auttaa niitä tarjoamalla niille ruokaa lintulaudalla.

Nokka ja kieli

Linnun nokalla on monenlaisia tehtäviä. Lintu käyttää sitä syödessään, sukiessaan sulkiaan, tehdessään pesää ja puolustautuessaan pedoilta. Nokka on kovaa keratiinia ja sen muodosta näkee, millaista ravintoa lintu syö. Esimerkiksi koukkunokka sopii lihan repimiseen, paksu kekonokka siementen särkemiseen, lyhyt kapea nokka hyönteisten ja muiden öttiäisten sieppaamiseen, kahlaajan pitkä nokka mudan tonkimiseen, leveä sahareunainen nokka ruohon leikkaamiseen jne.

Lintumaailman erikoisuuksia ovat mm. kapustahaikaran (spoonbill) lusikkakärkinen nokka, kenkänokan keuhkokalojen pyyntiin erikoistunut kengän mallinen nokka, flamingon käyrä ja siivilöillä varustettu klyyvari katkojen siivilöintiin mudasta, pelikaanin venyvällä kurkkupussilla varustettu varastoiva nokka, avosetin ylöspäin käyristynyt kapoinen nokka, tukaanien valtavat mutta kevyet hedelmänsyöjänokat, peitsikolibrin uskomattoman pitkä ja kapea imukärsä, ja kehrääjien lyhyt mutta valtavaksi suppiloksi avautuva lentäviä hyönteisiä ahmiva nokka. Nokan koossa ja rakenteessa on siis tapahtunut erittäin suurta monipuolistumista miljoonien vuosien evoluution tuloksena.

Nokkaa lintu käyttää myös juomiseen. Useimmat lajit kastavat nokan kärjen veteen ja kallistavat päätään taaksepäin, jolloin vesi hulahtaa nieluun. Kyyhkyt voivat imeä vettä. Monet merilinnut lentävät aallonharjojen tasalla ja täyttävät nokkansa vauhdissa. Ulappalinnuille (Procellariiformes) on kehittynyt erityinen sierainrauhanen, jonka tehtävä on erittää meriveden mukana nielty suola pois kehosta. Suola poistuu ulappalinnun (esim. albatrossit) nokan päällä olevasta putkesta. Jos vesilammikoita tms. ei ole tarjolla, voivat linnut kerätä nokkaansa kastetta kasvien lehdiltä. Saaliseläimissä itsessään on nestettä, joten elävää ravintoa syövät linnut eivät tarvitse niin paljon vettä kuin siemensyöjälinnut, jotka syövät pelkästään rasvaisia siemeniä. Niiden pitää käydä säännöllisesti juomassa, ja ne voivat myös syödä lunta esim. puiden oksilta.

Koska nokka on linnulle erittäin tärkeä, on sen pidettävä siitä hyvää huolta. Usein näkeekin linnun pyyhkivän nokkaansa ruokailun tai juomisen jälkeen, tai se voi kynsillään rapsuttaa siihen tarttunutta ruokaa tai likaa. Yläperänrauhasesta erittyvässä aineessa saattaa olla myös nokan rakenteelle tärkeitä hoitoaineita.

Linnun kieli toimittaa suunnilleen samaa virkaa kuin nisäkkäiden kieli. Rakenteeltaan se on tavallisesti nuolenkärkimäinen ja kova, ja on kiinnittynyt leveämmästä päästään jäntevään lihakseen. Poikkeuksellinen on tikan kieli, joka on ohut ja hyvin pitkä, ja kiertynyt pääkallon ympäri. Tikka työntää pitkän kielensä puussa oleviin hyönteistoukkien nakertamiin käytäviin, ja onkii sen karhealla kärjellä toukat suuhunsä. Papukaijojen kieli on erilainen, pehmeä ja nuolemiseen sopiva.

Lintujen tarkkailu

Lintuja voi tarkkailla ilman välineitä mutta kiikari on hyödyllinen. Se voi olla kallis, mutta voit ehkä lainata joltakulta. Myös havaintovihko eli havis voi olla hyödyllinen. Kirjoita siihen, minkä lintulajin näit. Lisäksi tarvitset hyvät ulkoiluvaatteet ja iloisen mielen. Lintutornit ovat erinomaisia paikkoja tarkkailla lintuja.

Luettelo Suomen linnuista

(Linkit vievät Wikipediaan.)

Harmaalokki
Harmaasieppo
Hiirihaukka
Hippiäinen
Järripeippo
Kalalokki
Kalatiira
Keltasirkku
Kesykyyhky
Kirjosieppo
Kiuru
Kottarainen
Kurki
Kyhmyjoutsen

Käpytikka
Lapasorsa
Lapasotka
Lapintiira
Laulujoutsen
Maakotka
Meriharakka
Merikotka
Merilokki
Mustarastas
Naurulokki
Pajulintu
Palokärki
Peippo
Pikkuvarpunen
Punakylkirastas
Punasotka
Punatulkku
Räkättirastas
Räystäspääsky
Silkkiuikku
Sinisorsa
Sinitiainen
Talitiainen
Tavi

Tukkasotka
Törmäpääsky
Varis
Varpunen
Västäräkki