Wikijunior Valaat ja delfiinit/Sinivalas

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sinivalas (balaenoptera musculus) on maailman suurin eläin. Tarkemmin sanottuna se on suurin maapallolla koskaan elänyt eläin. Maalla se musertuisi oman painonsa alla, mutta vedessä sen valtava koko ei haittaa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä on ihmisen koko verrattuna sinivalaaseen.

Suurimmat sinivalaat löytyvät eteläiseltä pallonpuoliskolta, jossa ne kasvavat 30-metrisiksi ja painavat jopa 160.000 kiloa. Pohjoisella pallonpuoliskolla suurimmilla valailla on pituutta noin 26 metriä ja painoa 100-140 tonnia. Naaraat ovat uroksia isokokoisempia. Nimensä mukaan valas on väriltään sinisävyinen, vatsapuolelta usein lisäksi keltaisen rikkilevän laikuttama. Sen evä on pieni, vain noin 30-35 cm korkea, sijaiten varsin takana selässä. Sinivalaan pää käsittää noin neljäsosan koko ruumiin pituudesta. Sinivalas synnyttää vuoden odotusajan jälkeen 7-8 metrisen poikasen, joka voi elää jopa 80-vuotiaaksi. Se saavuttaa sukukypsyyden jo noin 10-vuoden ikäisenä ja synnyttää 2-3 vuoden välein.

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnontarve tällä valtavalla eläimellä on koon mukainen. Mutta sen nauttiman ravinnon koko on mikroskooppinen syöjään nähden: sinivalas syö hetulavalaille tyypillisesti eläinplanktonia ja äyriäisiä, mm. katkaravuntyyppistä krilliä. Poikanen imee noin 380 litraa emonsa rasvaista maitoa päivässä, mikä lisää sen painoa jopa 90 kiloa vuorokaudessa.

Asuinpaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinivalaat elävät sekä kylmissä että lämpimissä vesissä kaikilla maailman valtamerillä. Ne vaeltavat napa-alueiden planktonlaitumilta trooppisille vesille synnyttämään. Eteläinen ja pohjoinen populaatio elävät erillään, ja kummatkin hakeutuvat keväisin omalle navalleen palatakseen taas syksyllä kohti päiväntasaajaa. Sinivalaat liikkuvat yleensä yksin tai pareittain, tosin myös laumoja, jopa 50-60 yksilöstä koostuvia, on havaittu.

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinivalas on voimakas uimari. Se voi saavuttaa 48 kilometrin tuntivauhdin, mutta normaali matkanopeus on noin 20 km/h. Syödessään sinivalaat uivat alle 100 metrin syvyydessä, mutta harppuunoidun eläimen on todettu sukeltavan puolen kilometrin syvyyteen. Sinivalas nousee hengittämään 10-20 minuutin välein ja uloshengityksen vesisuihku kohoaa 10 metrin korkeuteen.

Tässä vesisuihku nousee ylös.

Pyydystys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinivalas sai kokonsa ja nopeutensa ansiosta olla rauhassa entisajan valasmetsästäjiltä, kunnes norjalainen Sven Foyn keksi vuonna 1868 räjähtävän harppuunan. Sinivalaan metsästys kiellettiin vuonna 1966 ja se on edelleen uhanalainen ja suojeltu laji. Arviot valaskannasta liikkuvat 500 ja 5000 yksilön välillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]