Wikikirjasto:Yhteiskuntatieteiden osasto/Kirjallisuuskatsaus: tiedon merkityksiä, ilmenemismuotoja ja prosesseja hanketoiminnassa

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Motto: Itä-Helsingistä tähdeksi ponnistanut Alma on suomalaisen musiikkiteollisuuden suurin vientiprojekti.[1]

Kirjojen kehitysasteet
Aloitettu: 00%.svg    Kehittyvä: 25%.svg    Puolivalmis: 50%.svg    Kehittynyt: 75%.svg    Ensimmäinen luonnos valmis: 100 percent.svg   

Tämän kirjan kehitysaste: 25%.svg   

Kirjallisuuskatsaus: tiedon merkityksiä, ilmenemismuotoja ja prosesseja hanketoiminnassa[muokkaa wikitekstiä]

Johdanto kirjallisuuskatsaukseen[muokkaa wikitekstiä]

Katsauksen tavoitteena on tunnistaa hankkeiden tiedollisia ulottuvuuksia ja koota tietämystä esimerkiksi hankehallintoon verrattuna niukasti tarkastellusta osa-alueesta erityisesti Suomen tilanteeseen kohdistettuna. Katsauksen tyyppi on Aveyardin ym. (2016) esittämistä lähinnä menetelmärajat aineistossa ylittävä ja kokonaisuutta tulkitseva katsaus.[2] Katsaus kohdistuu seuraaviin hankkeiden tietoprosesseja käsitteleviin aineistotyyppeihin:

  1. suomalainen kirjamuotoinen hankekirjallisuus,
  2. spesifi, erityisesti kansainvälinen tutkimustieto hankkeiden tietoprosesseista sekä
  3. autenttiset (suomalaiset) hankeaineistot, lähinnä internetissä julkaistut hankesuunnitelmat ja -raportit.

Ohje: näin osallistut kirjallisuuskatsauksen tekemiseen[muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuskatsausten tarkoituksena on tiettyä aihetta käsittelevän kirjallisuuden tunnistaminen, löytäminen ja tiettyjen valintakriteerien mukaisen kirjallisuuden erittely sekä mahdollisesti arviointi. Tarkoituksensa ja osin aihepiirinsäkin mukaan kirjallisuuskatsauksilla voi olla eri nimityksiä ja ryhmittelyitä. Tämä ohje käsittelee tiettyä Wikikirjaston osaksi laadittavaa katsausta. Julkaisun rakenteen osalta noudatetaan Wikikirjaston ohjeita[3], joita tämä ohje tarkentaa. Katsaus käsittelee hankkeisiin tai projekteihin liittyviä tiedollisia näkökulmia. Katsaus jaetaan yläteemoihin ja niiden alle kuuluviin teemoihin.

Katsaus jakautuu ylä- ja alateemoihin[muokkaa wikitekstiä]

Katsauksen aihepiiri jaetaan kolmeen aloittajan ennalta tunnistamaan yläteemaan ja nämä edelleen alateemoihin, joita ei ole määritelty ennalta. Kukin yläteema muodostaa oman itsenäisen osakatsauksensa.

Yläteemat ovat seuraavat:

  1. Hanketoiminta yhteiskunnassa, hankkeiden korostuminen eli yhteiskunnan projektoituminen. Yhteiskunnan jäsenet hankkeiden osallistujina ja kohteina.
  2. Tiedolliset näkökulmat hankkeissa. Tiedonhankinnan ja -käytön kohteet ja välineet.
  3. Hanketoimijat kriittisinä tiedonkäyttäjinä ja uuden tiedon luojina.

Teeman käsittely[muokkaa wikitekstiä]

Kunkin teeman käsittelyn perusrakenne on seuraava:

  1. Teeman avaaminen, jossa esitellään teema yleisellä tasolla ja tarkastellaan sen merkitystä alustavasti. Jaksossa ei välttämättä tarvitse viitata lähteisiin, mutta näin on kuitenkin hyvä menetellä.
  2. Teeman käsittelyjaksot, jotka ovat tiiviisti kirjallisuuteen tukeutuvia, itsenäisiä ja käsittelyä eteenpäin vieviä.
  3. Teeman yhteenveto ja (tilapäinen) sulkeminen, jossa kootaan teema yhteen viitaten tarvittaessa jo aiemmin käytettyihin lähteisiin. Teemaa suljettaessa ei tuoda esiin uusia lähteitä, vaan tarvittaessa käsittelyä jatketaan lisäämällä jaksoja tai avataan uusi teema.

Katsauksen pääkäsitteet ja tiedonhaku[muokkaa wikitekstiä]

Katsauksella on joko kaksi tai kolme pääkäsitettä, riippuen siitä, pidetäänkö käsitteitä hanke ja projekti erillisinä vai saman asian eri niminä tai eri puolina. Näistä erillinen pääkäsite on tieto, joka sekin ilmenee useina eri termeinä, usein ilman selkeitä merkityseroja.

Englanniksi käytetään yleisesti neljää termiä viittaamaan tiedon lajeihin tai olomuotoihin: data, information, knowledge ja wisdom. Yhdessä näitä kutsutaan lyhenteellä DIKW.[4] Kolmesta ensimmäisestä saatetaan suomeksi käyttää erillistermejä data, informaatio ja tieto tai puhua kaikista tietona, lisäksi on lähinnä termiin knowledge viittaava tietämys ja termiä wisdom vastaava viisaus. Näiden käsitteiden merkityksistä ja keskinäisistä suhteista käydään keskustelua eri tieteenaloilla filosofiasta tietojenkäsittelytieteeseen ja informaatiotutkimukseen sekä tieteidenvälisissä yhteyksissä ja soveltavilla tiedonaloilla.

Eräitä keskeisiä aineistoryhmiä[muokkaa wikitekstiä]

Katsauksen keskeisiä aineistoryhmiä ovat:

  • tutkimusjulkaisut (artikkelit, monografiat, opinnäytteet)
  • katsausjulkaisut (kirjallisuuskatsaukset, meta-analyysit)
  • ammattikirjallisuus, käsi- ja oppikirjat
  • standardit
  • hankkeiden / projektien suunnitelmat, raportit ja arvioinnit

Osakatsaus A: Hankkeet ja hanketieto yhteiskunnassa[muokkaa wikitekstiä]

Hanke- ja projektipuhe on yleistä ja yhteiskunnan eri osa-alueet läpäisevää. Esimerkiksi avioliiton solmiminen (”Hääprojekti aloitettiin jo puolitoista vuotta ennen häitä.”[5]), lasten saaminen (esim. “vauvaprojekti” lukuisien blogien aiheena ja lehtijuttujen otsikoissa), avioero (”Avioerohanke pistettiin jäihin kolmen istunnon jälkeen.”[6]) ja kuolema[7] ovat arkisen ja etäännyttävän projektipuheen kohteita. Juutin (2008) mukaan työ käsitetään nimenomaan yhä uusien hankkeiden toteuttamisena.[8] Elämän ajatteleminen työtelläisyyden ja paremman elämän toivon inspiroimana kehitysprojektina on olennaisesti keskiluokkainen piirre.[9]

Weaver ja Bourne (2002) korostavat, että projektien liian väljät määritelmät (kuten "projekti on tilapäistä toimintaa ainutkertaisen tuotteen, palvelun tai muun tuloksen tuottamiseksi", PMBOK 2000[10]) voivat harhaanjohtavasti kattaa paitsi aitoja projekteja, myös monenlaista muuta tavoitteellista toimintaa sekä erilaisia prosesseja. He edellyttävät, että projektin osallisten (stakeholders) tulee tunnistaa ja hyväksyä se sellaiseksi.[11] Jäljempänä tarkasteltujen käsitelajien kannalta projektin käsite näin määriteltynä on siis pikemminkin subjektiivisiin esimerkkeihin perustuva kuin hyvin määritelty.

Anagnostopoulos (2004) on todennut, että projektinhallinnan (project management) teoreettinen kehittely on ollut hajanaista. Teoriaperustan muodostamista vaikeuttaa toisaalta hallintotieteistä kertyvä painolasti ja toisaalta hyödyntämiskelpoisen suunnitteluteorian (design theory) puuttuminen. Projektinhallintaa käsitellään organisaatioihin liittyvänä ilmiönä. Tilapäisen organisaation näkökulmasta projekteja voidaan tutkia esimerkiksi liiketoimintaan kehittymässä olevina käytäntöinä.[12]

Hankekäsitteiden soveltamisala on laaja ja merkitykset kirjavia[muokkaa wikitekstiä]

Hankediskurssia sovelletaan sumeilematta myös historiallisten tapahtumien sekä jatkuvien ajattelu- ja toimintatapojen ja -perinteiden tarkasteluun. Esimerkiksi Håkan Snellman (2008, 132) kirjoittaa: "The 'scientific project' as I would like to call it, can be taken to start with Galileo. In 1609, Galileo put his telescope to the eye and saw that there are mountains on the moon and moons around Jupiter."[13] Tähän ajatukseen tuskin saumattomasti sopivat sellaiset projektien tuntomerkit kuten ennalta määritellyt organisaatiot, aikataulut ja budjetit. Päinvastoin: projekti määritellään jälkikäteen valitsemalla sen virstanpylväiksi tiettyjä tarkoituksenmukaisia hahmoja ja tapahtumia.

Hanketoiminta voidaan esittää keinona tuoda vaihtoehtoista, tehokkaampaa rakennetta ja dynamiikkaa jäykkinä pidettyjen organisaatiorakenteiden ja päätöksentekomallien rinnalle. Tämä ajatus on levinnyt yhä useammille yhteiskunnan sektoreille; jopa hallitusohjelmat käsitetään joukoksi hankkeita. Ohjelma (program) on myös monikansallisten organisaatioiden, kuten EU:n ja sen elinten, tapa toimia, koota yhteen hankkeita.[14] Byrokratian valtaa ja jäykkyyksiä ohittamaan kehitetyistä hankkeista on muodostunut uusi valta, adhokratia, omine erityisrakenteineen.

Vahvimmin hankemyönteisissä kannanotoissa niiden ulkopuolinen eli projektoimaton toiminta monimutkaisessa maailmassa nähdään pelkkänä tavoitteettomana puuhasteluna.[15] Projekteissa syntyvät näiden hehkutusten mukaan työuran upeimmat saavutukset, kun työ muuten on lähinnä paperin siirtelyä.[16] Toimintaa halutaan siis sekä aktivoida että hallita jakamalla se ajallis-paikallisiin, rajallisiin palasiin, joita voidaan erilaisin valtuuksin arvioida, tukea tai estää, olkoonkin, etteivät projektit noudata totunnaisia valtasuhteita.[16] Maltillisemmassa katsannossa projektille on vaihtoehtoja: pitemmän aikaa jatkunutta toimintaa ei pidetä projektina, mutta ei puuhastelunakaan, vaan se käsitetään esimerkiksi pysyväksi operatiiviseksi tehtäväksi.[17]

Osa kirjoittajista käyttää termejä 'hanke' ja 'projekti' synonyymeina, osa toisistaan erillisinä käsitteinä. Esimerkiksi suomenkielisen Wikipedian artikkelin Projekti mukaan projekti on tarkoin suunniteltu hanke. Projektiin kuuluu näin ollen tiettyjä lisämääreitä verrattuna yleisluontoisempaan hankkeeseen. Eräs mahdollinen erottelu on hankkeen tavoite edistää jotain (esimerkiksi nuorten osallisuutta, ruokahävikin vähentämistä tai digitaalisten palvelujen hyödyntämistä), kun taas projektille valitaan tavoitteeksi luoda tai löytää jotain uutta (esimerkiksi kehitetään uusi sovellus tai menetelmä).

Hanke voidaan käsittää abstraktiksi yläkäsitteeksi, jonka (eräs) toteutustapa on projekti: "Rakennusalan hankkeet toteutetaan tyypillisesti projekteina."[18] Tällainen käyttötapa on ala- ja kulttuurikohtainen sopimus ja sikäli ongelmallinen, että käsitteiden hanke ja projekti kulttuurinen ja kielellinen alkuperä on erilainen. Hanke-termi on kotoperäinen johdos verbistä hankkia ("toimia jonkin saamiseksi tai tuottamiseksi")[19] ja sen synonyymeja ovat mm. aie, aikomus, tuuma, yritys, suunnitelma ja aloite[20], kun taas projekti on lainaa latinankielisestä termistä proiectum, jonka merkitys on ehdotus tai suunnitelma.[21]

Yleisessä Suomalaisessa Ontologiassa (YSO) hanke[22] on yleiskäsite (ryhmässä 00) kun taas projekti[23] on hallinnon alaan kuuluva käsite (ryhmässä 71). Molemmat kuuluvat myös ryhmään 56, tiede ja tutkimus. Tieteen ja tutkimuksen hanke- ja projektipuheessa erityisen kiinnostavaa on tarkastella sitä, millaisella tasolla projektit määritellään ja suunnitellaan. Tieteen perustehtävä on tuottaa uutta tietoa. On likipitäen mahdotonta suunnitella tarkasti etukäteen sellaista, jonka olemassaolosta ei vielä tiedetä.

Hankemainintoja Helsingin Sanomissa yhden viikon aikana[muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa esitellään hankeajattelun ilmentymiä suomalaisessa mediassa esimerkkien valossa. Osion esimerkit ovat Helsingin Sanomista viikolta 17/2016.

Esimerkkikirjoitukset

  1. Omaishoitajat saavat lisää vapaata[24]
  2. Pääradan kolmas raide hyödyttäisi koko maata[25]
  3. Verosuunnittelukin kaipaa rajoitteita[26]
  4. Poromies postittaa yhä lihaa Stukiin[27]

Suomen viimeaikaisten hallitusten työskentelyä kuvaaviin käsitteisiin kuuluu kärkihanke. Sellainen koskee Sipilän hallituksen ohjelmassa esimerkiksi omais- ja perhehoitoa. Hankkeen tarkoituksena on rahan säästäminen palvelumenoissa lisäämällä omaishoitajien määrää eli vähentämällä kuntien sitoumuksia. Esimerkissä 1 hallituksen säästämistavoite käännetään Helsingin Sanomien otsikossa kansalaisten tilanteen parantumiseksi orwellilaisen uuskielen sota on rauhaa –logiikkaa vastaavalla muotoilulla. (Esimerkki 1: Omaishoitajat saavat lisää vapaata).

Hanke-nimitys otetaan lehtikielessä käyttöön hyvin helposti. Esimerkissä 2 ”Pääradan kolmas raide hyödyttäisi koko maata” artikkeli tarkastelee erästä hypoteettista kuvaa tulevaisuudesta, haavetta (”Haave kolmannesta raiteesta elää varsinkin Tampereen seudulla”). Haavetta tai toivetta (”Liikennevirastossa toive on tuttu”) on kuitenkin mahdollista käsitellä kuten ”muitakin alueeellisia kehittämishankkeita”, joihin on painetta tai joihin liittyy myönteinen päätös. Jos päätös onkin kielteinen, milloin hanke lakkaa olemasta hanke? Muuttuuko se silloin takaisin haaveeksi tai toiveeksi vaiko häpeälliseksi epäonnistumiseksi, joka ei ollut hankekelpoinen?

Hankkeet ovat myös ylikansallisille toimijoille siirretyn vallan välineitä. Esimerkki 3 (Verosuunnittelukin kaipaa rajoitteita) esittää Suomenkin lainsäädännön koneena, jota rakennetaan EU:n ja OECD:n hankkeissaan valmistamista osista: ”OECD:n verohankkeen osia putoilee kaiken aikaa jäsenmaissa paikoilleen”. Pääkirjoitustoimittajan mukaan hanke on kannatettava ja tarkoittaa, että ”ideaa verotuksen paremmasta ja julkisemmasta kohdentamisesta viedään käytäntöön”. Hankkeet voivat siis olla ilmauksia siunauksellisesta ylikansallisesta ideoiden maailmasta, jota vähitelleen jalkautetaan yhteiskuntien eri sektoreille.

Hankekäsitteitä käyttämällä välitetään kuvaa suunnitellusta ja kontrolloidusta toiminnasta, joka yltää yhteiskunnan joka kolkkaan ja toimii kaikkialla. Tällä odotuksella on myös vastakohtansa. Ensimmäiset havainnot Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tehtiin 27.4.1986, sunnuntaina ja virkamieslakon aikaan. Radioaktiivisuudesta vastaavaa tiedottajaa etsittiin lomalta Yleisradion kuulutuksin. Onnettomuuden jälkeen käynnistetty lihanäytteiden säännöllinen keruu ja analysointi jatkuu yhä.[28] (Esimerkki 4: Poromies postittaa yhä lihaa Stukiin) Onko kyseessä hanke tai projekti vai jokin muu toimintatapa, jolle ei ole (enää) nimeä?

Hankkeiden ja projektien lukuisat maailmat[muokkaa wikitekstiä]

Tarkastelemalla pelkästään muutamaa suomenkielistä hanke- tai projektikirjaa voidaan lukujen otsikoista ja hakemistoista koota esimerkiksi seuraava luettelo hankkeita tai projekteja kuvaavista tai tyypittelevistä nimityksistä: EU-projekti, fuusioprojekti, investointiprojekti, kehitysprojekti, kehittämisprojekti, koulutusprojekti, kulttuuriprojekti, kunnossapitoprojekti, McProjekti, muutosprojekti, oppiva projekti, projektinjohtohanke, sisäinen projekti,(organisaation sisäinen kehittämishanke), sosiaalinen projekti, toiminnan kehittämisprojekti, toimitusprojekti,(konetoimitusprojekti), tuotantoprojekti, tuotekehitysprojekti, tutkimusprojekti, (esitutkimusprojekti), ulkoinen projekti, valtakunnallinen hanke, verkostohanke ja yhteiskunnallinen projekti.

On helposti nähtävissä, etteivät nimitykset muodosta mitään yhtenäistä järjestelmää, vaan lukuisat erilaiset nimeämisperusteet, tarkkuuden tasot ja jopa vaihtelevat tyylilajit törmäilevät ja lisäävät nimitysten ja sisältöjen kirjavuutta. Miten tulisi kutsua esimerkiksi kulttuurista osaamista kehittävää, ulkoista ja oppivaa koulutusprojektia, joka saa EU-rahaa ja joka selvästi on lisäksi McProjekti? Näyttää väistämättömältä, että on useita pienoismaailmoja tai kuplia, joita yhdistää jonkinlainen löyhä hankkeen tai projektin käsite.

Osakatsaus B: Tiedonmuodostus ja -käyttö hankkeissa: toimijuutta, esimerkkejä ja tulkintoja[muokkaa wikitekstiä]

Kannanotot tiedonmuodostukseen ja -käyttöön hankkeissa edellyttävät hanketoiminnan kokonaisuuden tarkastelua, esimerkiksi sen tarkastelemista, mikä on hankkeen ja projektin luonne käsitteenä. Kyetäänkö oitis sanomaan, milloin on kyse hankkeesta ja milloin jostakin muusta, ei-hankkeesta? Millaista tietoa tarvitaan sen ratkaisemiseen, onko kyse hankkeesta vai projektista tai kohteesta, jonka kuvaamiseen on hyvä käyttää kumpaakin käsitettä tai ei kumpaakaan niistä?

Käsitteet välineinä[muokkaa wikitekstiä]

Käsitteet toimivat välineinä yksinkertaisessa kategorisoinnissa kuten pyrittäessä määrittämään, kuuluuko jokin kohde tiettyyn luokkaan vai ei. Monimutkaisempaa prosessointia tarvitaan, kun kohdetta tarkastellaan samalla kertaa suhteessa useisiin käsitteisiin ja näistä eri kriteereillä muodostuviin luokkiin ja merkityskenttiin. Edelleen, käsitteillä on tehtäviä kielellisten ilmausten merkitysten ja vivahteiden välillä tehtävissä valinnoissa. Ne myös palvelevat kognitiivisten tilojen, kuten uskomusten (beliefs) ja arvostusten (preferences) rakentumista ja ilmaisemista.[29]

Medin ja Smith (1984) erottelevat kolme käsitenäkemystä: klassisen, probabilistisen ja malliin perustuvan. Klassisessa näkemyksessä (classical view) kaikilla tietyn luokan jäsenillä on samat, määrittelevät piirteet. Probabilistinen näkemys (probabilistic view) merkitsee, että tietyn luokan tunnuspiirteet ovat vain suuntaa antavia, todennäköisiä. Kohteet kuuluvat tiettyyn luokkaan ”vain jonkin verran”, eivät ehdottomasti. Kolmas, ns. mallinäkemys käsitteistä (exemplar view) ei perustu yksittäisiin tunnuspiirteisiin, vaan arvioon, että tarkasteltava kohde on riittävästi samanlainen kuin luokkaan ennestään kuuluviksi katsotut jäsenet. Mikään näistä näkemyksistä ei ole ongelmaton.

Ei-käsitteellinen, hiljainen tieto[muokkaa wikitekstiä]

Käsitteellisen tiedon vastakohtaa kutsutaan usein Michael Polanyin ja Hannele Koivusen nimeämänä hiljaiseksi tiedoksi (tacit knowledge). Koivusen esittämän erittäin laajan määritelmän mukaan hiljainen tieto on geneettistä, myyttistä, arkkityyppistä ja kokemusperäistä. Sitä ei voida ilmaista ”verbaalisin käsittein” eli se on sanatonta, mikä on myös yksi nimityksen taustalla olevan latinankielisen sanan tacitus merkityksistä.[30]

Hiljaisen tiedon merkitys ja käyttö ovat riippuvaisia kontekstista ja tilanteesta. Siksi on tärkeää tutkia erilaisia projektiympäristöjä ja niissä ilmeneviä tiedonkäytön tilanteita. Toimijoiden yksilölliset tilanteet (situaatiot) sekä tajunnalliset ja keholliset tilat ovat analyysikohteita. Niihin kohdistuvan tarkastelun kautta voidaan päästä parempaan ymmärrykseen hiljaisen tiedon luonteesta ja merkityksestä hanketoiminnalle.[31] Em. jäsennys perustuu Pekka Pihlannon sovellukseen Lauri Rauhalan eksistentialistisesta filosofiasta.[32]

Tiedonhallinnassa voidaan painottaa tiedon käsitteellistämisen ja näkyväksi tekemisen (codification strategy) ohella myös tiedon personointia (personalization strategy), jolloin hiljainen tieto ja sen välittyminen henkilöltä toiselle korostuvat.[33] Perinteinen käsitys hiljaisen tiedon välittymisestä edellyttää kasvokkaista kontaktia, yhteistä toimintaa samassa tilassa samaan aikaan. On ilmeistä, että tätä rajoitusta pyritään murtamaan siten, että välitettävänä on hiljainen (ei kodifioitu) tieto, mutta välittämisessä silti hyödynnetään tietotekniikkaa ja tietoverkkoja.[34]

Käsityksiä hankkeisiin liittyvän tiedon luonteesta ja lajeista[muokkaa wikitekstiä]

Tuotteen (tai palvelun) asiakkaalle toimittamiseen kohdistuvan projektin tuottama tieto voidaan karkeasti jaotella seuraavasti:

  1. tekninen tieto tuotteesta (tai palvelusta), sen osista ja teknologioista
  2. toiminnallinen tieto, joka koskee tuotteen (tai palvelun) tekemistä ja käyttöä sekä projektissa toimimista
  3. organisaatiota koskeva tieto, joka liittyy viestintään ja yhteistoimintaan.[14]

Koskinen ym. (2003) viittavat Rosenbergin (1982) yhteenvetoon, miten yritykset menestyksellisesti hyödyntävät toiminnassaan erilaisia tekniikoita ja metodeja ilman täsmällistä tietoa siitä, miksi niillä saavutetaan juuri tietyt tulokset. Lähteen nimessä mainitaan kuvaavasti "musta laatikko" (black box) eli toimintaympäristöön kuuluva järjestelmä tai sen osa, jonka sisäistä toimintaa ei tunneta tai joka rajataan tarkastelun ulkopuolelle.[35][36]

Eksplisiittisen eli muotoiltavissa ja esitettävissä olevan sekä hiljaisen tiedon merkitys ja painotukset vaihtelevat projektista toiseen.[31] Tietyn ajattelumallin mukaan toiminnan hankkeistaminen tai projektointi voi olla ensiaskel sen ulkoistamiselle. Ulkoistaminen taas saattaa johtaa ulkoistavan organisaation osaamisen siirtymiseen pois sen omista rakenteista ja hallinnasta. Leppälä (2011) pohtii voiko toimintaa voimakkaasti ulkoistavan organisaation ydinosaaminen enää kehittyä. Olennainen kysymys hanketiedon tarkastelun kannalta on, kyetäänkö osaamista määrittelemään, johtamaan ja pitämään toimenpiteiden, kuten säilyttämisen ja kehittämisen kohteena.[37]

Informaatiokulttuureja organisaatioissa[muokkaa wikitekstiä]

Organisaatioista on Choon (2013) mukaan tunnistettavissa neljää erityyppistä informaatiokulttuuria (information culture), joissa tietojohtamisen (information management) tavoitteet eroavat toisistaan.[38]

  1. Tulosorientoituneessa kulttuurissa tietojohtaminen tähtää organisaation menestykseen ja kilpailukykyyn omalla sektorillaan.
  2. Sääntöorientoituneessa kulttuurissa tietojohtamisella pyritään säätelemään organisaation sisäistä toimintaa, ylläpitämään sääntöjen ja johdon linjausten (policies) noudattamista.
  3. Suhdeorientoituneen kulttuurin organisaatiossa tietojohtamisella rohkaistaan kommunikaatiota ja osallistumista sekä vahvistetaan tunnetta organisaation identiteetistä.
  4. Riskinottamisen kulttuurissa tietojohtamisella rohkaistaan luovuutta, uusien ideoiden tutkimista ja innovaatioita.

Nämä kulttuurit eivät esiinny organisaatioissa puhtaina vaan eri tavoin painottuneina.[39] Informaatiokulttuurin käsite siis myötäilee Medinin ja Smithin (1984) jaottelussa probabilistista käsitetyyppiä.[40]

Vick ym. (2015) ovat soveltaneet em. Choon (2013) nelijakoa tutkiessaan 12:ta yliopistojen ja yksityisen sektorin organisaatioiden yhteistä projektia brasilialaisessa PITE-innovaatio-ohjelmassa (Partnership for Technological Innovation).

Eräs tutkijat yllättänyt havainto oli riskien ottamista korostavan kulttuurin vähäinen esiintyminen (4 tapausta 12:sta) vaikka tutkittavana on nimenomaan innovaatio-ohjelma. Luontevaa on sen sijaan ajatella, että isommat ja useita tiedonaloja edustavat projektit korostavat suhteisiin perustuvaa kulttuuria.[41]

Informaatiokulttuureita on Vickin ym. (2015) artikkelissa suhteutettu SECI-malliin siten, että suhdeorientoituneessa kulttuurissa korostuu tiedon omaksuminen organisaatioon sosiaalistumalla, riskinottamisen kulttuurissa tiedon ulkoistaminen, tulosorientiotuneessa kulttuurissa tiedon sisäistäminen sekä sääntöjen noudattamisen kulttuurissa tietojen yhdistely.[41]

Osakatsaus C: Hanketiedon kohteet, välineet ja prosessit[muokkaa wikitekstiä]

Etenkin erikseen resurssoituihin, mahdollisesti ulkopuolisten tahojen rahoittamiin hankkeisiin liitetään tavoiteltavana ominaisuutena tietoinen ja kurinalainen suunnittelu, seuranta ja raportointi. Näitä yhdessä voidaan nimittää hankkeiden hallinnoksi ja johtamiseksi (project management). Hallinnon ja johtamisen uskotaan ja toivotaan perustuvan luotettavaan, erikseen hankittuun, tuotettuun ja järjestettyyn tietoon.

Michel Foucault on kutsunut tällaiseen hallintaan keskittyvää intressiä tiedontahdoksi (ransk. La volonté de savoir) ja sen tutkimista tiedon arkeologiaksi (L’archéologie du savoir).[42] Tieto, sen kohteet, niiden tarkasteluun tarvittavat välineet ja käsittelyprosessit eivät ole neutraaleja eivätkä ongelmattomia. Niihin vaikuttavat toiminnan historialliset ja ideologiset taustat.

Hanketiedon tarkastelun viitekehyksiä[muokkaa wikitekstiä]

Hanketieto on kontekstuaalista, johonkin tilanteeseen ja jäsennykseen sidottua. Se ei ole riippumatonta, yhteyksistään riisuttua ja yleispätevää. Jäljempänä tässä alaluvussa esitellään ns. teoreettisia viitekehyksiä, joilla hankkeiden tarkastelua sijoitetaan yhteyksiinsä. Ennen niitä on kuitenkin syytä mainita hankekirjallisuudessa vahvana esiintyvä tekijän auktoriteetti. On tavallista, että hanketoiminnasta kirjoittavat henkilöt perustelevat kirjallista panostaan ja sen erityislaatua työkokemuksellaan[43][44], tehtävillään ja asemallaan[45][44] tai oppiarvollaan.[44] Auktoriteetin perusteluita voidaan myös hakea kirjoittajien keskinäisestä yhteistyöstä ja verkostoista.[46]

Projektifikaatiolla (projectification, hankkeistuminen) tarkoitetaan kulttuurissa ja puhetavoissa (diskursseissa) tapahtuvaa kehitystä, johon liittyen yhteiskunnan ja talouden rakenteet muuttuvat uudenlaisiksi mukautuessaan projektien kasvavaan osuuteen ja merkitykseen. Suppeassa muodossa projektifikaatio tarkoittaa sitä, että ongelmia ratkaistaan organisaatioissa projekteilla. Laajemmassa muodossa projektit ja niitä muistuttavat olosuhteet tulevat osaksi kansalaisten koko elämää. Tämä kehitys johtaa esimerkiksi siihen, että tutkimuksen ja opetuksen on kyettävä käsittelemään paitsi yksittäisiä projekteja, myös monista projekteista muodostuvia rakenteita, kuten kehitysohjelmia (programmes), hankesalkkuja (project portfolios)[47] ja laajemmin ajatuksia siitä, että yhteiskunnalliset rakenteet ovat tilapäisiä (temporary) ja katoavia (transitory).[48]

Tietokykykapitalismi (ranskaksi capitalisme cognitif) viittaa kehitykseen, jossa ihmisen kyvyt symbolien ja merkitysten luomiseen pyritään ottamaan osaksi pääoman lisäämistä. Esimerkiksi tarinankerrontaa on perinteisesti pidetty osana yhteiskunnassa tapahtuvaa uusintavaa (reproduktiivista) eikä tuottavaa (produktiivista) toimintaa. Tietokykykapitalismin kannalta ajatellaan, että tämän sektorin toiminnot kuten koulutus, kasvatus, terveys ja kulttuuri sekä luova toiminta, keksiminen ja innovointi ovat merkitystuotantoa tai ihmisen tuottamisen prosesseja, joita on hallittava pääoman ehdoilla.[49] Ihminen sijoittaa itsensä yhä enemmän työn näyttämölle ja asettaa muut elämänalueensa palvelemaan sitä. Työhön pannaan koko elämä.[50] Keskiluokka on hyvin omaksunut ajatuksen elämästä parempaa lupaavana kehitysprojektina.[9]

Tiedonhallinta ja tietojohtaminen (knowledge management) tarkoittaa toimintoja, joilla pyritään ohjaamaan ja tukemaan tiedon kertymistä toiminnassa ja lisäämään mahdollisuuksia hyödyntää hankkeissa muodostuvaa ja käytettävää tietoa. Tiedonhallinta ja tietojohtaminen on kiinnostunut seuraavista prosesseista, jotka muodostavat eräänlaisen päättymättömän kehän eli syklin:

  1. tiedon luominen: tiedon keräämisen, yhdistelyn ja tarkentamisen prosessit
  2. tiedon hallinta: tiedon tallentaminen, järjestäminen ja haku, näihin liittyvät järjestelmät ja osaaminen
  3. tiedon käyttö ja tuotteistaminen: tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa, liittäminen osaksi tuotteita sekä käyttö uusissa projekteissa.[33]

Hankkeiden arviointi ja arviointitutkimus viittaa laajaan ja lähtökohdiltaan epäyhtenäiseen joukkoon tapoja tarkastella projekteja ja projekteista muodostuvia toimenpideohjelmia. Arvioinnin kohteena on usein joko hankkeiden ja ohjelmien tavoitteiden ja tulosten suhde (jolloin puhutaan esim. panos-tuotos-mittauksesta) tai hankkeen kuluessa toteutuvien tapahtumien tarkastelu (jolloin puhutaan prosessievaluaatiosta).[51] Arviointitutkimus jakautuu erilaisten tieteenfilosofisten lähtökohtiensa pohjalta esimerkiksi positivistiseen (kontrollimallin mukaiseen) ja vuorovaikutteiseen (auttavan mallin mukaiseen) arviointiin. Auttavaa mallia voidaan luonnehtia myös konsultoinniksi.[52] Arviointitutkimukseen liittyy voimakas ohjeistava eli normatiivinen ulottuvuus ja se on pikemminkin kontekstisidonnaista kuin sovellusyhteydestä riippumatonta.[53]

Tieto ja tietäminen hankkeiden käytännöissä viittaa näkemykseen, joka korostaa tiedon kontekstuaalista ja dynaamista luonnetta. Tietämyksenhallinnassa (knowledge management) voidaan erottaa toisistaan kohteisiin liittyvä tieto ja toimintaan liittyvä tietäminen. Tietämistä ei tällöin nähdä yksilön erillisenä ja muuttumattomana kyvykkyytenä, vaan aktiivisena toimintana tietyssä ympäristössä. Tiedon puolestaan katsotaan olevan valautuneena (embedded) hankkeiden käytäntöihin. (Valautuminen voi tarkoittaa konkreettisesti sitä, että lomake täytetään, kokoustila järjestellään tai laite säädetään tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Tällöin tieto konkretisoituu toimintana.) Tästä seuraa, ettei tietoa ole mahdollista siirtää tai jakaa irrallisena, vaan keskeistä on toimintaympäristössä tapahtuva oppiminen.[54] Tiedolla tarkoitetaan tällöin erityisesti sellaisia tiedon muotoja, joita ei voida helposti tai lainkaan esittää verbaalisessa tai numeerisessa muodossa.

Rakentamisen ja intervention traditiot: hankkeiden konkreettiset ja abstraktit kohteet[muokkaa wikitekstiä]

Myös hanketoiminnan käsittelyä muokkaavat historialliset lähtökohdat, joista toimintaa kulloinkin tarkastellaan. Perinteisen "kovan" projektinhallinnan (project management) juuret ovat rakennusalalla ja toisaalta maanpuolustuksessa. Tarkasteltavat hankkeet ovat laajoja ja kohteet konkreettisia (tangible).[55]

Leppälä (2011) liittää kovan tradition, "modernin projektinhallinnan", synnyn varauksitta tietyn jäsentävän rakenteen käyttöönottoon: työnosituksessa käytettävään työpaketin (engl. work package) käsitteeseen. Lähestymistapaa konkretisoi Frederic Taylorin työtoverin Henry Ganttin kehittämä, edelleen käytössä oleva gantt-kaaviotekniikka.[56]

Toinen hankkeiden tai projektien traditio liittyy tilanteisiin, joissa pyritään muuttamaan nykyisiä käytäntöjä ja muita toiminnan rakenteita. Hankkeet sisältävät vaikuttamispyrkimyksiä ja -toimia eli interventioita. Tulokset eivät ole konkreettisia kuten ensimmäisessä lähtökohdassa, vaan hanke vaikuttaa ympäristössään epäsuorasti. Näitä kahta hankkeiden lähtökohtaa voidaan nimittää kovaksi ja pehmeäksi.[55]

Keskeisten kohteiden luonteesta riippumatta hankkeissa tai projekteissa luodaan merkityksiä. Niissä toisin sanoen käytetään ja muodostetaan muuntyyppisten kohteiden ohella terminologiaa ja käsitteitä. Oluikpe (2015) huomauttaa, ettei tämä ole itsetarkoituksellista, vaan muodostuva tieto käännetään tai tulkitaan (is translated) osaksi projektin tuloksia.[57][58]

Hanketiedon moniulotteisuus[muokkaa wikitekstiä]

Eräät tutkijat korostavat hankkeissa vaikuttavan tiedon moniulotteista luonnetta, pikemmin kuin dikotomista jakautumista esimerkiksi "kovaan" ja "pehmeään" tai eksplisiittiseen ja hiljaiseen tietoon. Briner ym. (1996) ovat tunnistaneet kuusi ja Weaver & Bourne (2002) seitsemän projektin toiminnalle tärkeää tiedon ulottuvuutta.[59]

Bournen ja Walkerin (2004) mallissa projektipäällikkönä toimimisen mahdollistava osaaminen jaetaan kolmeen ulottuvuuteen, joihin liittyvät erilaiset painotukset, vaihtelevat katseen suunnat (suuntana "eteen" ja "taakse" liittyvät aikaan, "alas" viittaa projektin henkilöstöön, "ylös" johtoon ja "sivuille" projektin horisontaaliseen ympäristöön, osallisiin ja verkostoihin):

  1. Tekniikat (engl. craft) käsittää erilaisia kriteereitä ja tekniikoita, joita tarvitaan kokonaisuuden hallintaan, jotta projekti voidaan viedä läpi aikataulussa ja varatuin resurssein. Tällä ulottuvuudella katsotaan ajassa ennakoiden eteen- ja arvioiden taaksepäin.
  2. Taito (engl. art) kohdistuu projektin henkisiin tekijöihin, kuten henkilökunnan motivaatioon. Siihen sisältyy projektin henkilöstön ohella myös projektille keskeisten organisaation johdon edustajien sitoutuneisuudesta huolehtiminen. Tällä ulottuvuudella katsotaan sisäänpäin (reflektio), ulos- ja alaspäin sekä valikoiden ylöspäin.
  3. Politiikka (engl. beyond leading and managing, politics) kohdistuu siihen, miten projekti vastaa osallisten tarpeisiin ja odotuksiin. Nämä voivat olla keskenään ristiriidassa. Tämä ulottuvuus ottaa huomioon osallistujien näkyvän toiminnan lisäksi myös kätkössä olevat tavoitteet (hidden agendas), joilla on arvolatautuneen politiikan (politics) luonnetta. Osallisten tyytyväisyys on tärkeämpää kuin hankkeen eksplisiittiset tavoitteet (joita tekniikat-ulottuvuus korostaa). Ulottuvuudella katsotaan sivuille ja ylös.[60]

Yhteenveto[muokkaa wikitekstiä]

Prosessin alkuvaiheessa yhteenvedossa on mahdollista tarkastella lähinnä katsauksen tarkoitusta. Myöhemmin yhteenveto tarkentuu ja täydentyy, kun teemat kehittyvät ja voidaan esittää arvioita niiden kattavuudesta sekä kirjallisuudesta löydettyjen näkökulmien keskinäisistä suhteista ja soveltamisesta.

Hankkeiden merkitystä yhteiskunnassa tarkasteleva osakatsaus A alkaa huomioilla siitä, että hankepuhe läpäisee yhteiskunnan eri sektorit ja miten sitä sovelletaan myös historiallisiin tapahtumiin, ottamatta kantaa siihen, oliko puhe hankkeista ja projekteista tarkasteltavana ajankohtana ylimalkaan tunnettua ja validia.

Osakatsaus B:n aluksi esitellään käsitteiden roolia hankkeiden tietoprosessien tarkastelussa. Hiljaisen tiedon tarkastelun avulla kohdistetaan huomiota siihen, että huomattavaa osaa hankkeisiin liittyvästä tiedosta ei käytetä selkeästi avatussa ja kirjatussa (kodifioidussa) muodossa.

Osakatsaus C ottaa kantaa siihen, miksi tietoprosessit korostuvat hankkeissa, mihin ne suuntautuvat ja miten ne osaltaan ilmentävät yhteiskunnallisia tiedonintressejä.

Viitteet[muokkaa wikitekstiä]

  1. Talouselämä, pääkirjoitus 12.5. 2017
  2. Aveyard, H., Payne, S. & Preston, N.: A post-graduate’s guide to doing a literature review in health and social care, s. 17. Berkshire: Open University Press, 2016. ISBN 978-0-33-526368-4.
  3. Tervetuloa Wikikirjastoon
  4. Rowley 2007
  5. Sandbacka, Niko: Häälahjat, Väestöliiton blogi 17.6.2013, viitattu 18.6.2017
  6. Elo, Aulikki: Perhekriisin voi oikaista kolmas, puolueeton osapuoli, Savonsanomat.fi 25.2.2015, viitattu 18.6.2017
  7. Rakennerahastotietopalvelu: Suunnittele hautajaiset: hankekoodi A70503, Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittaman hankkeen kuvaus, Euroopan unioni: Vipuvoimaa EU:lta 2014-2020, 2014, viitattu 18.6.2017 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=A70503
  8. Juuti 2008, 229
  9. 9,0 9,1 Siltala 2017, 7
  10. A guide to the project management body of knowledge : pmbok guide, julk. Project Management Institute
  11. Weaver & Bourne 2002, 2
  12. Anagnostopoulos 2004, 249
  13. Snellman, Håkan: The Transformation of Values and the Scientific Project, s. 132. Don Hanlon Johnson (ed.): The Meaning of Life in the 21st Century. Tensions among Science, Religion and Experience. Tokyo: Yoko Civilization Research Institute, 2008. ISBN 978-1-84668-395-4. (englanniksi)
  14. 14,0 14,1 Kasvi et al. 2003, 571
  15. Rissanen 2005, 4
  16. 16,0 16,1 Rissanen 2002, 13
  17. Lehtonen ym. 2006, 19
  18. Kiiras ym. 2011, 27
  19. Nykysuomen sanakirja 14. painos 1996, I osa, hakusana hankkia
  20. Nykysuomen sanakirja 14. painos 1996, I osa, hakusana hanke
  21. Uusi sivistyssanakirja 1990, hakusana projekti
  22. YSO-hierarkia: oliot > abstraktit objektit > yhteiskunnalliset objektit > hankkeet
  23. YSO-hierarkia: oliot > abstraktit objektit > yhteiskunnalliset objektit > projektit
  24. Pölkki, Minna: Omaishoitajat saavat lisää vapaata,HS 24.4.2016 A 16
  25. Harju, Jukka: Pääradan kolmas raide hyödyttäisi koko maata, HS 25.4.2016 A 8
  26. Pääkirjoitus: Verosuunnittelukin kaipaa rajoitteita, HS 29.4.2016 A 4
  27. Valtavaara, Marjo: Poromies postittaa yhä lihaa Stukiin, HS 24.4.2016 A 14
  28. Valtavaara, M. 2016. Tšernobyl-säteilyä ei osattu tulkita Suomessa. Helsingin Sanomat 24.4.2016 A 12- A 13
  29. Medin & Smith 1984, 114
  30. Koivunen 1997, 77-79
  31. 31,0 31,1 Koskinen, Pihlanto & Vanharanta 2003, 289
  32. Koskinen, Pihlanto & Vanharanta 2003, 284
  33. 33,0 33,1 Kasvi et al. 2003, 572
  34. esim. Kabir 2013
  35. Koskinen, Pihlanto & Vanharanta 2003, 281
  36. Rosenberg 1982, 143
  37. Leppälä 2011, 80-81
  38. Choo 2013
  39. Vick, Nagano & Popadiuk 2015, eri kohdin
  40. Medin & Smith 1984
  41. 41,0 41,1 Vick, Nagano & Popadiuk 2015, 297
  42. esim. Foucault 2005
  43. Leppälä 2011, takakansi, Rissanen 2002, takakansi
  44. 44,0 44,1 44,2 Virtanen 2000, etulieve
  45. Pelin 2011, esipuhe
  46. Heimonen & Nurmiluoto 2017, takakansi
  47. Lehtonen ym. 2006
  48. Packendorff & Lindgren 2014, 7-8, 10, 12
  49. Viren & Vähämäki 2015, 25-26
  50. Juuti 2008, 229, Brunila, Onnismaa & Pasanen 2015, 12
  51. Jalava & Virtanen 1998, 127
  52. Drewett 1997, Jalavan & Virtasen 1998, 128 mukaan
  53. Jalava & Virtanen 1998, 128
  54. Orlikowski 2002, Lahtinen 2016, 33-36
  55. 55,0 55,1 Bourne & Walker 2004, 2
  56. Leppälä 2011, 23
  57. Weck 2006, 257
  58. Oluikpe 2015, 356
  59. Bourne & Walker 2004, 3
  60. Bourne & Walker 2004, 3-4

Lähdeluettelo[muokkaa wikitekstiä]

  • Anagnostopoulos, KP: Project management: Epistemological issues and standardization of knowledge. Operational Research:An International Journal, 2004, 4. vsk, nro 3. Malline:Issn}. (englanniksi)
  • Aveyard, H., Payne, S. & Preston, N.: A post-graduate’s guide to doing a literature review in health and social care. Berkshire: Open University Press, 2016. ISBN 978-0-33-526368-4=. (englanniksi)
  • Bourne, Lynda & Walker, Derek H.: Advancing Project Management in Learning Organizations. The Learning Organization, 2004, 11. vsk, nro 3.
  • Briner, Wendy, Hastings, Colin & Geddes, Michael: Project Leadership. Aldershot: Gower, 1996. ISBN 0-566-07785-X. (englanniksi)
  • Brunila, Kristiina, Onnismaa, Jussi & Pasanen, Heikki: Johdanto. Teoksessa: Koko elämä töihin : koulutus tietokykykapitalismissa, toim. K. Brunila, J. Onnismaa & H. Pasanen, s. 9-24. Tampere: Vastapaino, 2015. ISBN 978-951-768-533-7.
  • Choo, Chun Wei: Information culture and organizational effectiveness. International Journal of Information Management, 2013, 33. vsk, nro 5. (englanniksi)
  • Drewett, Alison: Evaluation and consultation: Learning the lessons of user involvement. Evaluation, 1997, 3. vsk, nro 2. (englanniksi)
  • Foucault, Michel: Tiedon arkeologia. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-166-6.
  • Heimonen, Raija & Nurmiluoto, Tuula: Menestyvän projektin vuorovaikutus: kysy, kuuntele ja coachaa. Porvoo: Top Coaching Finland, 2017. ISBN 978-952-93-8370-2.
  • Jalava, Urpo & Virtanen, Petri: Tietoa luova projekti: polku oppivaan organisaatioon. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-26-4370-7.
  • Juuti, Pauli: Ikäjohtaminen, viisaus ja kokemustiedon siirtäminen. Teoksessa Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista, taitavuutta (toim. Auli Toom, Jussi Onnismaa & Anneli Kajanto), s. 221-234. Helsinki: Kansanvalistusseura, 2008. ISBN 978-951-9140-39-1.
  • Kabir, Nowshade: Tacit knowledge, its codification and technological advancement. Electronic Journal of Knowledge Management, 2013, 11. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  • Kasvi, Jyrki J. J., Vartiainen, Matti & Hailikari, Milla: Managing knowledge and knowledge competences in projects and project organisations. International Journal of Project Management, 2003, 21. vsk, nro 8.
  • Kiiras, Juhani ym.: Projektinjohtohankkeen riskienhallinnan kehittäminen. Helsinki: Rakennustieto, 2011. ISBN 978-951-682-982-4.
  • Koivunen, Hannele: Hiljainen tieto. 3. painos, 1. painos 1997. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15119-3.
  • Koskinen, Kaj U., Pihlanto, Pekka, Vanharanta, Hannu: Tacit knowledge acquisition and sharing in a project work context. International journal of project management, 2003, 21. vsk, nro 4. (englanniksi)
  • Lahtinen, Johanna: Tietoasiantuntijoiden roolit ja toiminta koulutuksen ja työelämän kehittämishankkeissa: tapaustutkimus tietokäytäntöjen ja innovatiivisten tietoyhteisöjen kehittämisestä. Tampere: Tampereen yliopisto, 2016. ISBN 978-952-03-0140-8.
  • Lehtonen, Lindblom, Simonen & Korpinen: Projektisalkunhallinta: kehitystoiminnan strateginen johtaminen. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 951-37-4689-5.
  • Leppälä, Kari: Projektitoiminnan musta kirja: miten aikamme menestynein käytäntö saadaan takaisin raiteilleen. Helsinki: Readme.fi, 2011.
  • Medin, D.L. & Smith, E.E.: Concepts and concepts formation. Annual Review of Psychology, 1984, 35. vsk.
  • Oluikpe, Paul Ihuoma: Knowledge creation and utilization in project teams. Journal of Knowledge Management, 2015, 19. vsk, nro 2.
  • Orlikowski, Wanda J.: Knowing in practice: Enacting a collective capability in distributed organizing. Organization science, 2002, 13. vsk, nro 3.
  • Packendorff, Johann & Lindgren, Monica: Projectification and its consequences: narrow and broad conceptualizations. SAJEMS, 2014, nro Special Issue 17. (englanniksi)
  • Rissanen, Tapio: Projektilla tulokseen: projektin suunnittelu, toteutus, motivointi ja seuranta. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Pohjantähti, 2002. ISBN 952-5128-15-6.
  • Rissanen, Tapio: Projektilla tulokseen: työkirja sosiaalisiin yhteiskunnallisiin, kulttuuri- ja EU-hankkeisiin. Joensuu: Kustannusosakeyhtiö Pohjantähti, 2005. ISBN 952-5128-33-4.
  • Rosenberg, Nathan: Inside the black box: Technology and economics. Cambridge: Cambridge University Press, 1982. ISBN 0-521-24808-6. (englanniksi)
  • Rowley, Jennifer: The wisdom hierarchy: representations of the DIKW hierarchy. Journal of information science, 2007, 33. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.7.2017. (englanniksi)
  • Siltala, Juha: Keskiluokan nousu, lasku ja pelot. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31418-9.
  • Snellman, Håkan: The Meaning of Life in the 21st Century. Tensions among Science, Religion and Experience., s. 132. ed. Don Hanlon Johnson. Bloomington (In): , 2008. (englanniksi)
  • Vick, Thais Elaine, Nagano, Marcelo Seido & Popadiuk, Silvio: Information culture and its influences in knowledge creation: Evidence from university teams engaged in collaborative innovation projects. International Journal of Information Management, 2015, 35. vsk, nro 3. (englanniksi)
  • Viren, Eetu & Vähämäki, Jussi: Mitä on tietokykykapitalismi?. Teoksessa: Koko elämä töihin : koulutus tietokykykapitalismissa, toim. K. Brunila, J. Onnismaa & H. Pasanen, s. 25-57. Tampere: Vastapaino, 2015. ISBN 978-951-768-533-7.
  • Weaver, Patrick & Bourne, Lynda: Project Fact or Fiction: Will the Real Projects Please Stand Up. Presented at the PMI Melbourne Chapter Conference, Sheraton Towers Southgate, Melbourne 21st October 2002. Melbourne: Project Services Pty Ltd, 2002. Worldcat (viitattu 2.7.2017). (englanniksi)
  • Weck, Mona: Knowledge creation and exploitation in collaborative R&D projects:Lessons learned on success factors. Knowledge and Process Management, 2006, 13. vsk, nro 4.

Kirjallisuus- ja aineistoluettelo[muokkaa wikitekstiä]

Tähän luetteloon kootaan katsauksen potentiaalisia lähteitä. Lähteitä siirretään lähdeluetteloon sitä mukaa, kun niihin on katsauksessa viitattu.

  • Anttila, Pirkko: Se on projekti - vai onko? : kulttuurialan tuotanto- ja palveluprojektien hallinta. Hamina: Akatiimi, 2001. ISBN 952-5378-02-0.
  • Canonico, Paolo, et al.: Special issue on organizational mechanisms for effective knowledge creation in projects. International Journal of Managing Projects in Business, 2013, 6. vsk, nro 2.
  • Gauthier, Jacques‐Bernard & Ika, Lavagnon A.: Foundations of project management research: an explicit and six‐facet ontological framework. Project Management Journal, 2012, 43. vsk, nro 5.
  • Head, Alison J.: Project Information Literacy: What can be learned about the information-seeking behavior of today's college students?. , 2013. Worldcat (viitattu 27.7.2017). (englanniksi)
  • Jokela, Teemu: Organisaatioiden maailma ja vieraantumisen antropologia. Helsinki: BOD - Books on Demand, 2017. ISBN 978-952-339-055-3.
  • Morris, Peter WG: Reconstructing project management. Chichester: Wiley, 2013. ISBN 978-0-4706-5907-6 (sidottu). (englanniksi)
  • Lambert, Pirjo: Hankekirjoittamisen malli muotoutuu: metodologista tarkastelua, s. 14-79. Teoksessa Hankekirjoittaminen: välineitä hanketoimintaan ja opinnäytetyöhön (toim. Pirjo Lambert & Liisa Vanhanen-Nuutinen). Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-5685-63-3.
  • Eds. Peter Morris, Jeffrey Pinto and Jonas Söderlund: The Oxford handbook of project management. Oxford: Oxford University Pres, 2012. ISBN 978-0-19-965582-3. (englanniksi)
  • Pietiläinen, Tarja, Keso, Heidi, Hiukka, Kristiina & Lehtimäki, Hanna: Tiedon kauppiaat: asiantuntijat yrittäjinä. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-0-29967-8.
  • A Guide to the Project Management Body of Knowledge: PMBOK Guide. 5th ed.. Project Management Institute, 2013. ISBN 978-1-935589-67-9. (englanniksi)
  • Viljanen, Jukka: Kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman arviointi ja kansallisten ihmisoikeusrakenteiden kehittäminen. teoksessa Felix byrokratia? : julkinen hallinto kaiken huomioimisen taitona: Tampereen yliopiston 50-vuotisen hallintotieteellisen opetuksen ja tutkimuksen sekä julkishallinnon emeritusprofessori Juha Vartolan juhlakirja (toim. Klaus af Ursin, Elias Pekkola, Jari Stenvall). Tampere: Tampere University Press, 2015. ISBN Link978-951-44-9850-3.
  • Zwikael, Ofer: The relative importance of the PMBOK® Guide's nine Knowledge Areas during project planning. Project Management Journal, 2009, 40. vsk, nro 4. (englanniksi)