Kitarakirja/Sointuluettelo

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Pikalinkit
A A♯ B C C♯ D D♯ E F F♯ G G♯
B♭ D♭ E♭ G♭ A♭
( B ) ( H )

Pikaohje

Tästä sointuluettelosta löydät soinnut kirjaimen ja tyypin mukaan järjestettyinä. Jos haluat tietää miten esimerkiksi Fmaj7 sointu soitetaan kitaralla niin siirry ensin soinnun kirjaimen perusteella kohtaan F, ja etsi sieltä sointu Fmaj7.

Joissain tapauksissa soinnuilla voi olla eri nimi, mutta ne soitetaan silti täysin samalla tavalla; tällöin nämä soinnut esiintyvät samalla sivulla (esimerkiksi A♯-soinnut, B♭-soinnut ja saksalaistyylisesti nimetyt B-soinnut soitetaan kaikki samalla tavalla, joten ne ovat samalla sivulla).

Ohje sointuotteiden lukemiseen

Lue täältä yksityiskohtaisemmat ohjeet sointuotekaavioiden tulkitsemiseen.

Ohje sointuotteiden muokkaamiseen

Lue täältä tarkemmat ohjeet jos haluat muokata olemassaolevia- tai lisätä luetteloon uusia sointuotekaavioita.

Sointumerkinnöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä käsitellään kevyessä musiikissa yleistä reaalisointumerkintää. Mitään yleistä standardia näiden merkitsemiseen ei kuitenkaan ole olemassa. Joskus samassakin kappaleessa näkee eri menetelmin merkittyjä sointuja.

Molleja merkitään välittömästi kantasävelen nimeä seuraavalla pienellä m-kirjaimella tai -merkillä. Duurien kohdalla ei yleensä käytetä mitään merkkiä. Siten duurikolmisointua merkitään yksinkertaisesti pohjasävelen nimellä, esimerkiksi. C. Joskus käytetään myös isoa M-kirjainta.

Ylinousevia säveliä merkitään - tai +-merkillä. Vähennettyjä - tai -merkillä. Esimerkiksi C9♭5 on noonisointu, jonka kvintti on vähennetty. Mollisoinnusta, jonka kvintti on vähennetty käytetään erillistä °-merkintää. °7 tarkoittaa mollisointua, jonka kvintti on vähennetty ja septimi pieni. Kun septimi on suuri käytetään merkintää ø7 (= m7♭5). Vastaavasti ylinousevasta duurisoinnusta käytetään omaa +-merkintää.

Suurta invervallia maj- tai Δ- (delta) merkinnällä. Pieniä intervalleja ei merkitä erikseen. Esim. maj7 on suuri septimi, 7 on pieni septimi. Käytännössä maj-merkintää tarkoittaa soinnun nimessä suurta septimiä. Esim. Cmaj9 koostuu intervalleista 1, s3, 5, s7, s9, kun taas C9 intervalleista 1, s3, 5, p7, s9.

Pidätettyä säveltä merkitään sus-merkinnällä. Pidätetyn sävelen terssi on korvattu sekunnilla (sus2) tai kvartilla (sus4). Tällaisella soinnulla ei siis voi olla duuri/molli-tonaliteettia, vaikka joskus näkee myös msus-merkintää. Pelkkä sus tarkoittaa sus4:ää.

Numerolla merkitään soinnun suurinta intervallia. Merkintä pitää sisällään ajatuksen, että kaikki numeroa alemmat parittomat intervallit (3., 5., 7., 9., 11.) sisältyvät sointuun ellei toisin sanota. Kun noonisonnusta jätetään septimi pois, käytetään merkintää add9.

Koska parilliset intervallit voidaan merkitä isommalla parittomalla intervallinumerolla (2. = 9., 4. = 11., 6. = 13.), ei parittomia numeroita yleensä esiinny sointujen nimissä. Niitä käytetään, jos läheinen pariton intervalli jätetään pois. Esim. Gsus2 koostuu intervalleista 1, s2, 5, mutta G9 intervalleista 1, s3, 5, p7, 9. Vastaavasti 6/9-merkintä tarkoittaa noonisointua, jonka septimi on korvattu sekstillä.

Intervalleista, joista on olemassa pieni ja suuri variantti (2, 3, 6, 7, 9, (10), 13) tarkoittaa sointunimessä esiintyvä pelkkä numero suurta ja alennusmerkinnällä varustettuna pientä. Poikkeuksena septimi, jossa pelkkä numero tarkoittaa pientä ja maj-merktty suurta.

Merkintää non tai no käytetään, kun soinnusta on jätetty pois jokin sävel, tyypillisesti terssi. Esim. Hnon3 muodostuu vain sävelistä h ja f♯ (ts. H5) ja G9no3 on käytännössä sama kuin G7sus2.

Nuottikirjoituksessa soinnun perään on joskus merkitty kauttaviivan jälkeen sävelen nimi, esim. Em/B (Em/H). Tämä tarkoittaa, että soinnun bassosävelenä soitetaan pohjasävelen sijaan B-sävel. Basistin kanssa soitettaessa voi kitaralla huoletta soittaa kauttaviivaa edeltävän sointumerkinnän mukaisen soinnun basistin soittaessa bassosävelen. Jos basistia ei ole tai häntä ei saada tajuihinsa, on myös kitaralla syytä soittaa merkinnän mukainen bassosävel.

Sointuotteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sointuluettelossa on erityyppisiä sointuja erilaisille soittotekniikoille. Osaa otteista voi käyttää näppäiltäessä, muttei koko soinnuilla kompatessa, sillä joissakin soinnuissa on välissä kieliä, joita ei tule soittaa. Yleensä tällaisissakin tapauksissa voi tosin estää kielen soiminen pitämällä sormen reunaa kevyesti kielen päällä.

Osaa otteista on parempi käyttää bändin kanssa soitettaessa, kuin yksin soitettaessa. Kun soinnun alimpana sävelenä on muu kuin soinnun pohjasävel on ajatuksena, että basisti soittaa pohjasävelen. Jazz-musiikissa jätetään jopa soinnun pohjasävel kokonaan poiskin kitaran otteesta, koska basisti soittaa sen.

Noonisoinnuista ja laajemmista jätetään usein osa sävelistä pois, sillä kaikkia säveliä on joskus mahdotonta soittaa kitaralla yhtä aikaa. Tyypillisesti kvintti (5. intervalli) neutraalina äänenä jää ensimmäisenä pois. Undesiimista (11-sointu) jätetään tavalliseti pois kvintti ja nooni (9. intervalli). Tredesiimistä (13-sointu) voidaan jättää pois kvintti, nooni ja undesiimi (11. intervalli). Muunnettuja (ylennettyjä tai alennettuja) säveliä ei kuitenkaan jätetä pois.

Intervallikaaviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sointutaulukoiden hakemistosivuilta löytyy intervallikaavio kyseisen kantasävelen soinnuille. Taulukkoa voi käyttää otteiden rakentamiseen tai muunteluun. Taulukoiden intervallit on merkitty sointunimissä esiintyvillä lyhenteillä, joiden selitys on alla.

Merkintä Merkitys Puolisävelaskelina
Kantasävelen nimi, esim. C puhdas priimi (1, pu1) 0
2 suuri sekunti (s2) 2
m[3] pieni terssi (p3), molli 3
[M3] suuri terssi (s3), duuri 4
4 puhdas kvartti (4, pu4) 5
♯4 ylinouseva kvartti (y4) 6
♭‎5 vähennetty kvintti (v5) 6
5 puhdas kvintti (5, pu5) 7
♯5 ylinouseva kvintti (5, y5) 8
♭‎6 pieni seksti (p6) 8
6 suuri seksti (s6) 9
7 pieni septimi (p7) 10
maj7 suuri septimi (s7) 11
♭9 pieni nooni (p9) 1
9 suuri nooni (s9) 2
11 puhdas undesiimi (11, pu11) 5
♯11 ylinouseva undesiimi (y11) 6
♭‎13 pieni tredesiimi (p13) 8
13 suuri tredesiimi (s13) 9

Poikkeavat käytännöt sointujen nimissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaistyylisessä sävelten nimikäytännössä B-sävelestä käytetään nimeä H, ja B♭ sävelestä käytetään nimeä B. Saksalaistyylisesti nimetyt H-soinnut löytyvät siis samalta sivulta kuin B-soinnut, ja saksalaistyylisesti nimetyt B-soinnut löytyvät samalta sivulta kuin B♭-soinnut. Tästä nimikäytäntöjen poikkeavuudesta johtuen voi syntyä sekaannus B-nimisten sointujen välillä, joten jos törmäät B-nimiseen sointuun varmista kumpaa tarkoitetaan. Suomessa on perinteisesti ollut käytössä saksalaistyylinen sävelten nimikäytäntö, mutta laulukirjojen sointumerkinnöissä B:n käytöstä on useimmiten luovuttu, ja tilalla käytetään B♭:tä, joten sekaantumisen mahdollisuus on pieni.