Musiikin taulukot/Transponoivia soittimia ja esimerkkejä

Erivireisiä, transponoitavia soittimia

Alla olevassa listassa on ennen soittimia mainittu sävellajin etumerkkien muutos. Joissakin tilanteissa on kuitenkin syytä ottaa huomioon enharmonisia vaihtoehtoja, jotta vältytään kaksoisetumerkeiltä.

Jos etumerkkejä vähennettäessä mennään "miinusmerkkisiin" etumerkkeihin, laitetaan niiden paikalle vastakkaista etumerkkiä niin paljon kuin ollaan miinuksella. Nyrkkisääntönä voidaan antaa, että vähennetään sen sävellajin etumerkit kuin vireen pohjasäveleen pohjautuvassa duurissa on etumerkkejä tai lisätään sama määrä vastakkaista etumerkkiä. Esimerkiksi A♭-duurissa on neljä alennusta, jolloin A♭-vireisillä soittimilla vähennetään neljä alennusta soivasta sävellajista tai lisätään neljä ylennystä soivaan sävellajiin.

Vireen nimi kertoo sen, mikä on soiva sävel, kun soitetaan kirjoitettu C. Esimerkiksi A♭-vireisillä soittimilla kirjoitettu C on soiva A♭.

G♭-vireiset

lisää tai vähennä 6♭/♯

G♭-vireisiä soittimia ei liene toistaiseksi olemassa.

D♭-vireiset

lisää 5♯/7♭ tai vähennä 5♭/7♯

D♭-piccolohuilu

A♭-vireiset

lisää 4♯ tai vähennä 4♭

A♭-piccoloklarinetti

E♭-vireiset

lisää 3♯ tai vähennä 3♭

E♭-klarinetti
Alttoklarinetti
(Kontra-alttoklarinetti)
Alttosaksofoni
Baritonisaksofoni
Alttotorvi
E♭-trumpetti

B♭-vireiset

lisää 2♯ tai vähennä 2♭

B♭-poikkihuilu
B♭-klarinetti
Bassoklarinetti
(Kontrabassoklarinetti)
Sopraanosaksofoni
Tenorisaksofoni
(Bassosaksofoni)
B♭-käyrätorvi
Tenoritorvi
B♭-trumpetti
Eufonium (yleensä, luettaessa diskanttiavaimelta)

F-vireiset

lisää 1♯ tai vähennä 1♭

Englannintorvi
(Tenorifagotti)
Tavallinen käyrätorvi

C-vireiset

soiva sävellaji

Suurin osa soittimista. Näitä ei transponoida eri sävellajeihin, soivaan sävellajiin verrattuna. Näistä osa saatetaan kuitenkin transponoida eri oktaavialaan liikojen apuviivojen välttämiseksi tai muuten selkeyden vuoksi. Esimerkiksi bassohuilulle kirjoitetaan kuin tavalliselle poikkihuilulle, mutta se soi kirjoitettua oktaavin matalammalta.

G-vireiset

lisää 1♭ tai vähennä 1♯

Alttohuilu
(G-piccoloklarinetti)
(G-basettiklarinetti)

D-vireiset

lisää 2♭ tai vähennä 2♯

(D-klarinetti)

A-vireiset

lisää 3♭ tai vähennä 3♯

(Oboe d'Amore)
A-klarinetti
(A-bassoklarinetti)
A-trumpetti

E-vireiset

lisää 4♭ tai vähennä 4♯

(E-trumpetti)

B-vireiset

lisää 5♭/7♯ tai vähennä 5♯/7♭

B-vireisiä (= H-vireisiä) soittimia ei liene toistaiseksi olemassa.

Lisähuomioita

Asiaa mahdollisesti mutkistaa myös se, että on olemassa soittimia, jotka käytännössä ovat muussa vireessä kuin C, mutta silti niille kirjoitetaan in C (eli soivaan sävellajiin). Esimerkiksi:

tuubat, joita on B♭-, C-, E♭- ja F-vireisiä. Tästä huolimatta kaikille niille kirjoitetaan lähes aina in C.
pasuunat, jotka ovat yleensä B♭-vireisiä. Näille kuitenkin kirjoitetaan yleensä in C.
fagotti, joka on F-vireinen, mutta jolle kuitenkin kirjoitetaan in C.
Tästä vielä äärimmäisempänä esimerkkinä kvarttia korkeammalta soiva tenorifagotti, joka on B♭-vireinen, mutta jolle kirjoitetaan in F.
eufonium, joka on B♭-vireinen, ja jolle diskanttiavaimelle kirjoitettaessa kirjoitetaankin in B♭. Bassoavaimelle kirjoitettaessa kuitenkin kirjoitetaan lähes aina in C.

Esimerkkejä

Esimerkki 1: Jos bändissä on laulaja, laulajalla on yleensä viimeinen sana sävellajista, sillä laulajan on monesti hankalaa muuttaa äänialaansa. Erään bändin laulaja on päättänyt valita erään kappaleen esityssävallejiksi G♭-duurin/F♯-duurin, joka annetaan uudelleensovittajalle tiedoksi. Bändissä soittavat mukana myös käyrätorvi (F-vireinen) ja B♭-klarinetti (B♭-vireinen). Onko mielekkäämpää valita G♭-duuri vai F♯-duuri?

- Etsitään taulukosta G♭-duuri ja F♯-duuri.
- Jos kappaleen sovittaja valitsee G♭-duurin, jossa on kuusi alennusta, käyrätorvella alennusten määrä vähenee viiteen ja käyrätorvelle sävellajiksi muodostuu D♭-duuri. B♭-klarinetilla puolestaan alennusten määrä vähenee neljään, eli B♭-klarinetti soittaisi tässä tilanteessa A♭-duuria.
- Jos sovittaja päätyy F♯-duuriin, jossa on kuusi ylennystä, käyrätorvella ylennysten määrä kasvaa seitsemään, eli käyrätorvi soittaisi C♯-duurissa, joka pysyisi vielä max 7 etumerkin rajoissa. Sen sijaan B♭-klarinetille sävellajiksi muodostuisi G♯-duuri, jossa olisi kahdeksan ylennystä, eli kaikki sävelet ylennetty kertaalleen ja siihen lisäksi ensimmäiseksi ylennetty F♯ kaksoisylennettäisiin vielä muotoon F×. Tässä tilanteessa klarinetin stemma jouduttaisiin vaihtamaan enharmoniseen A♭-duuriin, jossa olisi vain neljä alennusta, mutta joka käytännössä olisi enharmonisesti sama sävellaji kuin teoriassa oikea G♯-duuri. Eli tiivistettynä:
- G♭-duurissa (6♭) käyrätorvelle D♭-duuri (5♭) ja klarinetille A♭-duuri (4♭)
- F♯-duurissa (6♯) käyrätorvelle C♯-duuri (7♯) ja klarinetille A♭-duuri (4♭)
- Teoriassa kumpikin vaihtoehto on yhtä oikein, sillä molemmissa tilanteissa soiva sävellaji olisi toivottu. Kuitenkin lienee varmempaa kirjoittaa tässä tapauksessa alennusmerkkiseen G♭-duuriin, sillä tällöin käyrätorvella ja klarinetilla olisi molemmilla myös alennusmerkkiset sävellajit, kun taas ylennysmerkkisessä F♯-duurissa käyrätorvella olisi muun bändin tavoin ylennysmerkkinen sävellaji, mutta klarinetille jouduttaisiin vaihtamaan enharmoninen alennusmerkkinen vastine, jotta vältetään sävellajin etumerkinnän kaksoisylennykset.

Esimerkki 2: A♭-molliin sävelletyssä kappaleessa soittaa melodiaa baritonisaksofoni. Mihin sävellajiin baritonisaksofonille pitää kirjoittaa, jotta sen soiva sävellaji olisi A♭-molli?

- Etsitään taulukosta A♭-molli. Siinä on 7 alennusta.
- Etsitään tältä sivulta, minkävireinen soitin baritonisaksofoni on. Se on E♭-vireinen soitin.
- E♭-vireisillä soittimilla pitää vähentää etumerkinnästä kolme alennusta tai lisätä kolme ylennystä. Koska A♭-mollissa on seitsemän alennusta, on alennusten poistaminen tässä tapauksessa kurantti vaihtoehto. Taulukossa liikutaan A♭-mollin sarakkeella E♭-vireisten soitinten riville.
- Taulukosta nähdään, että baritonisaksofonille pitää kirjoittaa F-molliin, jotta sen soiva sävellaji on A♭-molli.