Sienikirja/Tulostettava versio/Rouskut

Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oranssirousku

Rouskut (Lactarius) ovat eräs sienten suvuista. Rouskut muodotavat haperoiden kanssa (Russulaes) lahkon. Rouskulajeja tunnetaan maailmasta yli 300, Suomesta noin 70. Rouskuja on hyvin monen kokoisia ja -värisiä, eräänä suvun tunnusmerkkinä on rouskua vioitettaessa vuotava maitiaisneste, jonka väri vaihtelee lajin ja iän mukaan ollen kuitenkin tyypillisesti valkoista. Rouskut kasvavat pääasiassa metsässä, usein puiden juurisieninä. Elo-syyskuu on parasta rouskuaikaa.

Yleisinä ja satoisina rouskut ovat suosittuja ruokasieniä, joitain lajeja pidetään jopa herkullisina. Monet rouskut ovat kuitenkin sellaisinaan kirpeitä, tai lievästi myrkyllisiä aiheuttaen vatsanväänteitä, ja ne on ryöpättävä ennen syömistä. Lakritsirouskun (mieto) myrkky ei välttämättä poistu ryöppäämällä, joten sen käyttämistä ei suositella. Lakritsirouskun tunnistaa kuitenkin helposti siitä, että sen maitiaisneste on kirkasta, eikä maitomaisen valkoista. Viime vuosina on puhuttu joidenkin rouskujen, kuten mustarouskun, karsinogeenisyydestä.

Rouskulajeja[muokkaa]

Rouskuja, jotka ovat sienikirjassa:

Harmaarousku[muokkaa]

Circle - black simple.svgStar*.svg

Harmaarousku

Harmaarousku (Lactarius vietus) on Suomessa hyvin yleisenä tavattava hieman kitkerä sieni.

Tunnistus[muokkaa]

Lakki on 3–8 cm leveä ja nuorena nipukallinen ja kupera iänmyötä se laakenee ja vanhana on jo suppilonmuotoinen. Harmaanruskea yläpinta reunasta vaaleampi, vahana vaaleneva ja joskus vähän vyöhykkeinen. Lyhytjohteiset heltat kasvavat tiheään ja ovat ohuita. Väriltään heltat ovat voita vaaleamman värisiä. Tasapaksu jalka on 3-8 cm pitkä ja 0,5-1cm leveä, väriltään jalka on vaaleampi kuin lakin yläpinta. Harmaarouskun lakin yläosassa on epäselvä vyöhyke. Malto on haurasta, kellanvalkoista ja maitiaisneste on valkoista, lakin kohdalta ohutta, jalan kohdalta ontto tai hohkaisen täyteinen.

Kasvupaikat[muokkaa]

Harmaarousku kasvaa yleisenä kangas-, ja korpimetsissä, rantapensaikoissa ja jopa tunturikoivikoissa. Sieni on koivun seuralainen. Kasvuaika on elo-, syyskuu.

Säilöntä[muokkaa]

On kiehauttamisen jälkeen käyttökelpoinen ruokasieni.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Internet-sivusto lähteet[muokkaa]

Kangasrousku[muokkaa]

Circle - black simple.svgStar*.svg

Kangasrousku on helppo tunnistaa punaruskeasta, kuivapintaisesta lakista

Kangasrousku (Lactarius rufus) on hyvä, yleinen ja erittäin runsassatoinen ruokasieni.

Tunnistus[muokkaa]

3-10 cm leveä lakki on aluksi kupera ja iän myötä laakeneva. Lakin yläpinta on punaruskea, vyöhykkeetön ja melko tiheä helttainen. Sisäpuolelta lakki on valkoinen. Tasatyviset heltat ovat ruskeavivahteisen valkoiset. Kangasrouskun malto on vaalea. Kangasrouskun maitiaisneste on valkoista, mutta se voi hävitä iän myötä aivan kokonaan.

Kasvupaikat[muokkaa]

Nimensä mukaisesti kangasrousku kasvaa kankailla, rämeillä ja kalliolla jäkälän vieressä. Kangasrousku on kuusen, männyn ja koivun seuralainen. Kasvuaika on elokuusta lokakuuhun.

Säilöntä[muokkaa]

Jos kangasrousku syödään heti on hyvä ryöpätä 5-10 minuuttia. Kangasrouskun ehkä yleisin säilöntä tapa suolaus tapahtuu seuraavasti: Aluksi keitä puhdistetut sienet n. 5 min runsaassa vedessä lieventääksesi kangasrouskun pippurista makua. Jäähdytä runsaan juoksevan veden alla. Purista jäähdytetyistä sienistä liika vesi pois. Lado lasipurkkiin vuorotellen sieniä ja merisuolaa. Laita sienien päälle lopuksi paino, esimerkiksi pieniä kiviä muovipussissa, jotta sienet pysyvät suolaveden alla ja näin säilyvät. Suolaa tarvitaan 150-180 g sienikiloa kohti. Säilytä suolatut sienet viileässä.

Suolattujen sienten käyttöön otto vie aikansa, sillä niitä pitää liottaa noin 12 tuntia vedessä joka vaihdetaan kolmesta neljään kertaa. Vaihtoehtoisesti voit keittää suolatuista sienistä liian suolan pois. N. 10-15 minuutin keittäminen yleensä riittää. Pakastaminen taas tapahtuu näin. Ensin keitä ja sitten paista rasvattomalla paistinpannulla ylimääräiset nesteet pois. Pussita jäähtyneet sienet ja pakasta. Älä käytä rasvaa, koska rasva lyhentää säilymisaikaa.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Internet-lähteet[muokkaa]

Karvarousku[muokkaa]

Circle - black simple.svgStar*.svgStar*.svg

Karvarouskua kutsutaan Keski-Suomessa karvalaukuksi

Karvarousku myös karvalaukku (Lactarius torminosus) on koivumetsissä kasvava vaaleanpunainen rousku. Karvarousku on erinomainen ruokasieni.

Tunnistus[muokkaa]

Karvarouskun 5-15 cm leveä lakki on nuorena kupera ja usein painunut keskeltä kuopalle, myöhemmin se laakenee. Lakin karhean yläpinnan väri vaihtelee epäsäännöllisinä vyöhykeraitoina punaruskean, violetin ja vaaleanpunaisen välillä. Värit vaalenevat iänmyötä. Karvat josta nimi juontuu kasvavat erityisesti lakin reunassa. Kermanväriset heltat ovat ohuet ja lyhyt johteiset. Karvarouskun vaaleanpunainen jalka on 2-8 cm pitkä, 1-2 cm paksu, tasapaksu, tukeva ja ontto. Kiinteä malto on valkoista, haurasta. Maitiaisneste on valkoista.

Sieni luonnossa[muokkaa]

Karvarousku on koivun juurisieni ja kasvaa koivikoissa, sekametsissä, tuoreissa kangasmetsissä ja jopa yksittäisten pihakoivujen alla. Karvarousku tykkää myös aukeista kuten vanhoista hiekkakuopista. Se on yleinen Lapin tunturikoivikoita myöten heinäkuusta aina syyskuun lopulle.

Säilöntä ja esikäsittely[muokkaa]

Karvarouskua esikäsitellään keittämällä 10 minuuttia. Karvarousku voidaan suolata tai säilöä etikkaan. Pakastettaessa kannattaa keittämisen jälkeen käyttää kuumalla pannulla nesteen poistamiseksi.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Internet-sivu lähteet[muokkaa]

Koivurousku[muokkaa]

Star*.svg

Koivurousku on hyvä ruokasieni jos se esikäsitellään kunnolla.

Koivurousku (Lactarius resimus) on hyvä ruokasieni joka pitää ennen valmistamista esikäsitellä keittämällä (ryöpätä).

Tunnistus[muokkaa]

Koivurouskun vanhana kovera lakki on 7-20 cm leveä ja ohut. Nuorilla lakt ovat reunoistaan karvaisia ja vanhemmiten karvattomia. Koivurouskun lakin luonnonvalkea yläpinta on tahmea. Väriltään yläpinta on tasainen eikä väreissä näy vyöhykkeitäkään paitsi joskus reunoilla. Koivurouskun johteiset heltat ovat tiheähkösti sijoittuneet, vaaleanpunertavia. Koivurouskun lyhyt vain 3-6 cm pitkä jalka on 2-3,5 cm paksu. Jalan muoto on tasapaksu, ontto ja vain hieman kuoppalaikkuinen. Koivurouskun valkoinen ja kiinteä malto on paksua. Koivurouskun valkoinen ja nopeasti keltaiseksi muuttuva maitiaisneste on määrältään vähäistä.

Kasvupaikat[muokkaa]

Koivurouskua tavataan Suomessa Pohjois-Pohjanmaalle asti. Elinympäristöistä sieni suosii tuoreita kangasmetsiä, yleisin sieni on Savossa. Koivurousku on nimensä mukaisesti koivun seuralainen. Kasvuaika vaihtelee elokuusta syyskuuhun.

Säilöntä[muokkaa]

Koivurousku pitää esikäsitellä keittämällä ja on sekoitettavissa vesikehärouskuun.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivun lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Kuusenleppärousku[muokkaa]

Star*.svgStar*.svg

Kuusenleppärousku haisee raa'alle porkkanalle.

Kuusenleppärousku (Lactarius deterrimus) on erinomainen ruokasieni.

Tunnistus[muokkaa]

Kuusenleppärouskun lakki on 5-12 cm leveä. Nuorena se on kupera, sitten se laakenee vanhana se voi olla jopa suppilonmuotoinen. Vyöhykkeinen yläpinta tahmea, oranssin, keltaisen ja ruskean värinen, vanhana yläpinta alkaa vihertää, tiheähelttainen. Porkkananväriset heltat ovat johteisia, nekin alkavat vanhemmiten vihertää. Heltat alkavat vihertää myös vioituttuaan. Lakin värinen jalka on 4-10 cm paksu ja 1,5-2,5 cm paksu, tasapaksu, ontto, hauras ja joskus jonkin verran pinnasta kuopilla. Kermanvärinen malto on haurasta. Maitiaisneste on porkkananpunaista, sitten viininpunaista ja lopuksi vihertävää.

Kasvupaikat[muokkaa]

Kasvaa kuusen juurisienenä, tuoreissa kuusikoissa, puronvarsilla. Kasvuaika on elokuusta -lokakuuhun

Säilöntä[muokkaa]

Kuusenleppärousku sekoitettavissa männynleppärouskuun, mutta ne tunnistaa helposti isäntäpuun avulla. Muutenkaan sekoittaminen ei haittaisi sillä männynleppärouskua pidetään jopa parempana ruokasienenä. Kesän ensimmäiset kuusenleppärouskut toukkaantuvat nopeasti pilalle, mutta myöhemmät sadot eivät toukkaannu. Jos Kuusenleppärouskua käyttää ruokana se aiheuttaa virtsan värjäytymisen punaiseksi, mutta ilmiö on vaaraton. Kuusenleppärouskun voi ainakin pakastaa.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivulla käytetyt lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Internet-sivusto lähteet[muokkaa]

Mustarousku[muokkaa]

RomanX-01.png

Mustarouskun syömistä kannattaa harkita

Mustarousku (Lactarius necator) on kelvollinen ruokasieni. Mustarouskusta löydettiin 1980 luvun alkupuolella mutageenistä nektoriiniä. Sen epäiltiin aiheuttavan syöpää. Uusimpien testien mukaan nektoriini ei ole mutageenistä, silti lasten ja lasten hankkimista aikovien naisten ei kannata syödä mustarouskua. Muutenkaan sitä ei välttämättä ole järkevää syödä.

Tunnistus[muokkaa]

Melko kova ja vahvarakenteinen lakki on 7-20 cm leveä, laakea ja siinä on keskellä kuoppa. Lakin vihertävän keltainen yläpinta on tahmea ja nukkainen. Joskus yläpinta on vyöhykkeellinen. Tiheät heltat ovat nuorena vaaleankeltaiset, vanhempana osittain ruskeat, kolotyviset ja ohuet. Lakista vaaleampi jalka on 3-10 cm pitkä ja1-3 cm paksu. Jalassa on pieniä kuoppia, se ei ole ontto ja tasapaksu. Kiinteä, mutta helposti musertuva malto on valkoista. Maitiaisneste on valkoista.

Kasvupaikat[muokkaa]

Mustarouskun voi löytää koivun tai kuusen juurisienenä lähes mistä tahansa näiden puiden luota. Suosii vähäistä kasvillisuutta. Kasvuaika on heinäkuusta-lokakuuhun.

Säilöntä[muokkaa]

Mustarouskut voidaan suolata. Ennen suolaamista mustarousku on keitettävä noin 20 minuuttia runsaassa vedessä. Mustarouskut voidaan myös pakastaa, mutta ne on keitettävä ennen pakastamista.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivulla käytetyt lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Internet-sivusto lähteet[muokkaa]

Männynleppärousku[muokkaa]

Star*.svgStar*.svg

Männnynleppärousku on erinomainen ruokasieni.

Männynleppärousku (Lactarius deliciosus) on erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä.

Männynleppärouskun tunnistus[muokkaa]

Reunasta paljon sisään kiertynyt lakki on 5-15 cm leveä ja nuorena hieman kupera, iänmyötä laakeneva ja vanhana suppilonmuotoinen. Harmahtavan oranssinkellertävä yläpinta on hieman tahmainen, vyöhykkeinen, täpläinen ja sileä. Tiheähelttaiset ja porkkanan väriset heltat ovat tasatyviset tai hieman johteiset. Vahingoittuessaan heltat alkavat vihertää. Tukeva jalka on 3-7 cm pitkä ja 1-3 cm paksu, oranssi ja sen täplät ovat pohjaväriä tummemman oransseja. Muodoltaan jalka on tasapaksu tai sitten se suippenee alaspäin. Malto on vaaleankeltaista. Maitiaisneste on oranssin väristä, mutta, muuttuu kuivuessaan ensin keltaiseksi ja sitten vihreäksi.

Kasvupaikat[muokkaa]

Männynleppärousku on männyn juurisieni. Se on kalkkimaata suosiva eikä viihdy karuilla kasvupaikoilla. Siksi sitä ei tavata mäntymetsissä, merenrannoilla, hiekkakankailla, puistoissa ja peltojen lähistöllä.

Säilöntä[muokkaa]

Männynleppärouskun paras säilöntätapa on kuivaaminen. Kuivaa lakki helttojen suuntaan viipaloituna ja jalka halkaistuna. Männynleppärouskujen pakastaminenkin omassa nesteessään hauduttamisen jälkeen onnistuu.

Triviaa[muokkaa]

Leppä ei sienen nimessä tarkoita lehtipuuta, vaan sen juuret ovat muinaissuomen verta tarkoittavassa sanassa. Tämä johtuu männynleppärouskujen punertavasta maitiaisnesteestä.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivulla käytetyt lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Internet-sivusto lähteet[muokkaa]

Oranssirousku[muokkaa]

Star*.svgStar*.svg

Nuori oranssirousku

Oranssirousku (Lactarius aurantiacus) on hyväruokasieni. Oranssirouskua ei tarvitse esikäsitellä.

Tunnistus[muokkaa]

Oranssirouskun 3-6 cm leveä lakki on nuorena kupera ja laakenee iänmyötä. Vanhana sen keskiosa voi tulla matalasti kuopalle. Lakin vyöhykkeetön yläpinta on oranssi tai kellertävänoranssi sileä ja vähän tahmainen. Tiheät heltat ovat tyvestään tasaisia tai sitten ne ovat lyhyesti johteisia, leveitä. Väriltään heltat ovat oranssin sävyisiä. Oranssirouskun lakkia väriltään vaaleampi jalka on 3-6 cm pitkä ja 0,4-0,8 cm paksu. Muodoltaan jalka on tasapaksu ja solakka. Malto on vaalea ja kiinteä. Maitiaisneste on valkoista.

Kasvupaikat[muokkaa]

Oranssirouskua kasvaa yleisenä etelärannikolla ja se harventuu pohjoiseen päin mentäessä. Oranssirouskua kasvaa lähes minkälaisissa tahansa metsissä. sieni kasvaa useimmiten ryhmissä. Kasvuaika on elokuusta marraskuuhun.

Säilöminen ja kerääminen[muokkaa]

Oranssirouskua on sekoitettavissa Lapissa kasvavaan huonomman makuiseen Lapinrouskuun.

Vanhempia yksilöitä.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivulla käytetyt lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]

Tammenrousku[muokkaa]

Star*.svg

Tammenrouskua ei tarvitse esikäsitellä.

Tammenrousku (Lactarius quietus) on hyvä ruokasieni jota ei tarvitse esikäsitellä.

Tunnistus[muokkaa]

Tammenrouskun kupera lakki laakenee vasta vanhemmiten. Lakin leveys vaihtelee 5 ja 11cm välillä. Lakin keskusta on kuopallinen ja raunatovat teräviä. Tammenrouskun lakin ruskeanharmaankellertävä yläpinta on joskus vähän tahmea, tummatäpläinen, tumma vyöhykkeinen ja kiiltävä. Tammenrouskun lakin tiheäkasvuiset heltat ovat ohuita ja tasatyvisiä, nuorena valkoisia ja iänmyötä helttojen teristä tulee ruskeanpunertavia. Tammenrouskun 3-6 cm pitkä ja 0,5-1 cm paksu jalka on väriltään samanlainen kuin lakki tosin se on tyvestä tummempi ja se on valkohärmäinen. Jalka myös käyristyy tyvestä ja on sisältään aika harva. Tammenrouskun valkoinen malto on kiinteää ja murenee helposti, jalan tyvimalto on ruskeaa. Tammenrouskun maitiaisneste on kellertävänvalkoista, mutta kuivuttuaan se on keltaisemman väristä.

Kasvupaikat[muokkaa]

Tammenrouskua tavataan tammien seurassa esimerkiksi puistoissa, tammilehdoissa, pihoilla tai joutomaalla. Suomen alueella sieni kasvaa vain tammenlevinneisyys alueella, eli aika etelässä. Tammenrousku on yleinen Suomen etelärannikolla. Kasvuaika vaihtelee elokuusta lokakuuhun.

Säilöntä[muokkaa]

Tammenrouskua ei tarvitse esikäsitellä ja sitä voidaan valmistaa ainakin muhennoksissa.

Lähteet[muokkaa]

Tässä on kerrottu sivulla käytetyt lähteet.

Kirja lähteet[muokkaa]