Wikijunior Historia/Varhaisten korkeakulttuurien synty

Varhaisten korkeakulttuurien synty oli ensimmäisten kirjoitustaidon osaavien sivilisaatioiden synty. Tämä tapahtui ensi kertaa Mesopotamiassa, hieman myöhemmin Egyptissä, noin 3500-3100 eaa. Sivilisaatiossa on kaupunkiasuminen, kirjoitustaito ja valtio. Varhaisen korkeakulttuurin synty oli kaupunkiasumisen, kirjoitustaidon ja valtion synty. Monesti sanotaan korkeakulttuurin syntyneen kasteluuvuiljelyn, viljan varastoinnin, sotien, keksintöjen, kaupan ja uskonnon kautta. Valtio syntyi, kun monta kylää yhdistyi sotien avulla. Ensin syntyi päällikkökuntia, sitten valtio. Sotia syntyi, kun pienessä jokilaaksossa kilpailtiin peltomaasta. Kasteluviljely mahdollisti suurten viljamäärien tuotannon. Maa pystyi elättämään suuria väestöjä. Tämä mahdollisti väestön kasvun ja kaupungistumisen. Ylijäämävilja varastoitiin nälän varalle. Viljan varastointi vaati verotusta ja loi valtaa verottajalle. Kirjoitus syntyi ainakin Mesopotamiassa kaupan ja verotuksen kirjanpidon välineeksi. Kaupan merkitys kasvoi, kun väestö kasvoi. Uudet kesinnöt synnyttivät kauppaa, kun eri alojen ammattilaiset vaihtoivat tuotteitaan keskenään. Uskonto loi ainakin ulkonaisesti yhteisyyttä ja auttoi valtion syntyä. Valtion syntyessä lisääntyi epätasa-arvo. Monet olivat orjan asemassa, ja vain harvalla eliittiin kuuluvalla paljon omaisuutta.

Kylistä päällikkökunniksi

Ennen korkeakulttuuria maanviljely oli keksitty ja maata viljelevät ihmiset elivät kylissä, joiden väki saattoi olla alussa melko tasa-arvoista lukuunottamatta poppamiestä ja kyläpäällikköä. Näistä kylistä kehittyi keskinäisten sotien tuloksena päällikkökuntia, joissa monta kylää oli ylipäällikön vallan alla.

Korkeakulttuuri, kaupungit, valtio

Korkeakulttuuri syntyi, kun kaupunkivaltio syntyi. Valtio vaatii kohtalaisen paljon väestöä, joka erikoistuu eri tehtäviin. Kasteluviljely mahdollisti suuret väestömäärät tietyllä alueella, ja näin kaupungistumisen. Valtio syntyi, kun kyläpäälliköstä tuli kaupunkivaltion johtaja. Kaupungistuminen vaati tai loi yleensä keskitettyä johtoa, valtiota.

Viljan varastointi

Peltojen kasteluun perustuva viljely oli normaalisti hyvin tuottoisaa. Tämä mahdollisti syömättömäksi jäävän viljan varastoinnin. Mutta monesti oli huonoja vuosia, jolloin mm tulvat tai kuivuus tuhosivat sadon. Tällöin tuli nälkä ja ihmisiä kuoli. Niinpä perustettiin viljavarasto. Jottei tulisi nälkää, viljavarastoon kerättiin viljaa verona hyvinä vuosina. Varaston haltija jakeli viljaa ihmisille huonoina vuosina, jos nämä olivat maksaneet sinne veronsa. Tämän käsityksen mukaan viljan varaston haltijasta tuli johtaja. Viljaa varastoitiin myös siksi, että voitiin järjestää juhlia. Niissä, syötiin ja juotiin ylellisesti. Mutta se vaati työtä ja kuriakin. Juhlien järjestäjä sai ainakin tilapäistä mahtia, koska juhlan järjestäminen vaati ihmisten käskyttämistä työhön. Elleivät ihmiset totellet käskyjä, juhlia ei tullut. Monesti viljavarastoa hallitsi temppeli tai päällikkö. Viljavarasto vaati ehkä aseistettuja vartijoita, jonkinlaisen poliisin tai armeijan tapaisen, jotteivat ihmiset ryöstäisi sitä. Viljan varastoinnti mahdollisti oaltaan palkan maksun ruokana. Viljaa tuottamattomat ihmiset saattoivat erikoistua amamtteihin: eri ihmiset osasivat tehdä kangasta, metallitöitä, saviruukkuja jne.

Kylien välinen kilpailu peltomaasta synnytti sotia ja valtion

Amazonin jokilaakso on laaja alue, jossa on mahdollista viljellä maata, kun puut on ensin raivauttu tieltä. Kun maanviljelyllä väestönsä elättävä kylä kasvaa kyllin suureksi, sen on jakauduttava, jotta väestö pysyisi hengissä. Näin koska yhden kylän omistama alue ei riitä tuottamaan kyllin viljaa kylän asukakille. Amazonin jokilaaksossa kävi niin, että kylät pitkään jakautuivat eikä niiden välille syntynyt keskitettyä valtiohallintoa.

Monet varhaisten valtioiden syntyalueet ovat aavikoiden, vuorten ja merien rajaamia. Esimerkiksi Egyptin Niilin laakso rajautuu pitkälti aavikkoon. Nämä rajoittavat luonnostaan ihmisten liikkumista, koska ovat vaarallisia tai vaikeakulkuisia. Näiden välissä on pieni alue, jossa viljely on ylipäätään mahdollista. Esimerikis aavikoiden rajaamalal kasteluviljeyalueelle tuli pian pula maasta. Kylät eivät voineet vapaasti jakautua. Syntyi kilpauilua peltomaasta. Tällöin kylän oli helpointa hankkia peltomaata valtaamalla se pois naapurikylältä. Kylä aloitti sodan. Sodan voittanut kylä pist hävineen kylän maksamaan veroa. Hävinneen kylän väestö ei voinut paeta vaaralliseen autiomaahan, vuoristoon tai vihamielisten naapurikansojen alueelle. Mahdollinen voittoisa sotiminen lisäsi monesti sotajoukkoa johtaneen päällikön mahtia, kun valloitetulta alueelta kerättiin lisää veroja mm viljana, karjana ja käsityötuotteina. Näin kävi Niilin varrella, Perun rannikkoalueen intiaanikylissä ja Mesopotamian jokilaaksossa. Niinpä rajatun kasteluviljelyalueen jokilaakson kylät yhdistyivät helposti monen kylän päällikkökunniksi, jotka puolestaan yhdistyvät valtioiksi.

Kasteluviljelyalueilla parhaat mahdollisuudet valtion synnylle olivat viljelyalueen keskellä, missä monet naapurikylät ympäröivät valtion synnyttänyttä kylää.

Uskonto, oikeuslaitos

Uskonto oli tärkeä ihmisten yhdistäjä muinaisvaltoissa ainakin ulkoisesti. Uskontoa kaivataan monesti selittämään onnettomuuksia, sairauksia jne. Mesopotamiassa viljelijää vaivasivat monesti tulvat ja kuivuus. Ne saattoivat aiheuttaa nälkää ja tauteja, jotka tappavat ihmisiä. Aineeton, mutta aineellisin menoin toteutettu uskonto oli näissä oloissa välttämättömyyshyödyke. Uskonto loi yhteisen arvomaailman ja näin osaltaan pohjaa monesti pappiskuninkaan johtamalle valtiolle. Uskonto loi osaltaan järjestystä, koska uskonnoissa on monesti valtion tarvitsemat tarkat moraaliohjeet: älä varasta, älä tapa jne. Hallitsija oli monesti joko ylin pappi niin kuin Sumerin pappisruhtinas ensi, tai ylipapin sukulainen. Maa oli jumalan pyhää maata jne. Se jolla oli uskonnon julistajan asema, saattoi käyttää valtaa. Hallitsijan usein sanottiin saaneen valtansa jumalalta, olevan hänen poikansa ja kuoltuaan nousseen taivaaseen. Mutta jos tapahtui luonnononnettomuuksia tai häviö sodassa, sen saateteiin jopa katsoa johtuvan siitä, että hallitsija oli pahoilla teoillaan menettänyt jumalan suosion. Ihmisille annettiin nimiä suojelujumalan mukaan jne.

Papisto osasi monesti, joskaan ei aina ennustaa kasteluviljelylle tärkeitä jokien tulvia. Uskontoon liittyi monesti suurten rakennelmien tekeminen. Mesopotamiassa rakennettiin jumalille suuria temppeleitä. Lisäksi tiedetään se, että temppelien koko kasvoi valtion synnyn aikoihin. Alussa Eridun temppeli oli saman kokoinen kuin muut talot, mutta Ubaid- kaudella siitä tuli kylän suurin rakennus. Niinpä uskotaan, että uskonnolla olisi ollut suuri merkitys varhaisen valtion ja sivilisation synnyssä. Egyptissä tehtiin faaraoille suuria pyramideja haudoksi. Papisto tarvitsi kirjoitusta vaikkapa pyhien tekstien säilyttäjäksi tai temppeliveron keruuseen.

Maallisella puolella päällikköä ja myöhemmin oikeuslaitosta tarvittiin myös rikosten ja riitojen selvittämisessä.

Kauppa, käsityö, keksinnöt , ajatusten vaihto

Kaukokauppa toi raaka-aineita ja tavaroita muista maista. Sen valvojalla oli valtaa. Kauppa ja verotus vaativat tehokkaasti toimiakseen kirjoitusta. Kauppa synnytti tarvetta merkitä omaisuutta esimerkiksi sinetein. Mesopotamiassa nuolenpääkirjoitus kehittyi kaupassa käytetyistä laskurahoista ja varhaisimmat tulkitut asiakirjat ovat temppelin verokuitteja. Mesopotamian vanhimpana kaupunkina pidetty Eridu oli kaupan solmukohta, kun oli meren rannalla. Mesopotamiassa syntyi sivistys, vaikka siellä ei ollut puuta, kiveä ja metalleja. Ne hankittiin kaupan avulla. Mesopotamia itse viljeli pellavaa josta valmisti tekstiilejä. Uudet keksinnöt aiheuttivat ihmisten erikoistumisen eri alojen taitajiksi. Nämä taitajat eivät ehtineet viljellä peltoja. Niinpä he olivat riippuvaisia maanviljelijöitä verottavasta valtiosta, jolla oli viljavarasto. Niinpä tekniikan kehittyessä syntyvä valtio sitoi yhä enemmän ihmisiä itseensä. Omaisuus yleisemmin (pellot, kastelukanavat, käsityötuotteet jne) synnytti ihmisten tarvetta puolustaa sitä, ja näin järjestyä valtioksi, jossa armeija puolusti yhteistä omaisuutta. Pyörä lienee keksitty nykyisen kazahstanin aroilla. Kaupan kautta uudet keksinnöt tulivat mesopotamiaan.

Luokkaerojen synty

Varhaisissa valtioissa oli monia yhteiskuntaluokkia. Tämä näkyi siinä, että jotkut olivat rikkaampia kuin toiset. Ja myös siinä, että jotkut kykenivät käskemään toisia. Maanviljelyn alussa yhteiskunta saattoi olla melko tasa-arvoinen. Kyläpäällikkö ei välttämättä eronnut tavallisesta viljelijästä paljonkaan. Mutta varhaisissa valtioissa pappis- ja maallinen ylimystö johti keskiluokkaa ja tavallista kansaa. Kaikkein alimpana olivat orjat. Hallitsijaa kunnioitettiin monesti jopa jumalana. Yhteiskuntaluokkien erot syntyivät pohjimmiltaan siitä, että jotkut ihmiset pystyivät keskittämään vallan käsiinsä varastoimalla viljaa, hoitamalla muiden puolesta uskonnollisia menoja jne. Jotkut erikoisalojen ammattilaiset kuten suurkauppiaat pystyivät toiminnallaan hankkimaan itselleen suuren varallisuuden. Orjuus taas syntyi siitä, että jotkut ihmiset hyötyivät muiden hyväksikäytöstä pakkokeinoin. Orjuus saattoi olla myös yhtesikunnan rangaistus tai sotavangin kohtalo.