Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Bolivia

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuuluu osana Esikolumbiaanisiin kulttuureihin.

Tiwanakun "Auringonportti".

Bolivian vuoristoisella ylängöllä syntyi noin 100 jaa kylä, josta kasvoi suuri Tiwanakun kaupunki. Kaupunki oli suuren intiaanivaltakunnan keskus. Tiwanakun keskustaan rakennettiin suuria temppeleitä. Niissä palvottiin muun muassa maaäitiä, taivaanjumalaa ja ukkosenjumalaa. Tiwanakun asukkaat elivät muun muassa viljelemällä perunoita ja muita kasviksia. Lähellä on suuri Titicaca-järvi.

Ilmaston kylmeneminen ja kuivuminen laski järven pintaa, viljelmiin ei vesi riittänyt. Tiwanaku autioitui noin vuosina 1000 - 1050 jaa. Luultavasti maanjäristys tuhosi kaupungin.

Tiwanakun alue hajosi kilpaileviin aimara-heimoihin.

Monumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiwanaku oli yksi merkittävimmistä inkoja edeltäneistä kulttuureista.

Temppelit ja pyramidit olivat muinaisen Tiwanakun keskus. Pääkaupunki oli alaltaan neljä neliökilometriä ja siellä asui enimmillään ainakin 10 000, ehkä jopa 40 000 ihmistä.

Kivenkäsittely oli taitavaa. Kovaakin kiveä osattiin muokata. Rakennukset olivat monumentaalisia ja upeaa kivityötä. Uskonto toimi suurisuuntaisen rakentamisen innoittajana.

Kiviä tuotiin rakennuspaikalle 40 kilometrin päästä. Paikalle rakennettiin pyramidi-temppeleitä, vesialtaita ja palatseja maan, veden ja vuorten jumalille.

Monumentit ovat nykyään pitkälle raunioina, ainoastaan vahvimmat osat ovat jääneet ehjiksi.

Tiwanakun maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiwanakussa viljeltiin lähinnä perunaa ja muita mukulakasveja, lisäksi kuivemmilla seuduilla savikan sukuista kvinoaa. Rannikolla yleisempi maissi ei kasva niin korkealla: ilmeisesti maissia kuitenkin tuotiin muualta Tiwanakuun.

Viljelyä harrastettiin sekä terasseilla että järviviljelynä. Järviviljelyssä tehtiin suuria kasvimaan penkkejä muistuttavia pitkulaisia kumpuja, joiden välissä oli vettä. Viljelykumpujen välinen vesi toimi kasveille veden lähteenä. Se myös toimi yöllä lämpöpattereiden tavoin. Vuoristossa on näet yöllä usein hallaa. Vesi varastoi auringon lämpoä päivisin ja luovuttaa sitä öisin. Lisäksi lähellä jäätyessään vesi luovuttaa lämpöä, joka nousee sen yläpuolisille kummuille ja näin lämmittää niitä. Tätä viljelytapaa intiaanit kutsuivat nimellä suka collu. Sitä kutsutaan myös kohotetuiksi pelloiksi. Se oli nykyistä viljelyä tuottavampi.

Kalasasayan temppeli

Edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvällisemmin: Tiwanakun edeltäjät

Tiwanakua edelsi pitkä kehitys Andeilla ja rannikolla. Nykymittojen mukaan itsestään selvien asioiden käyttöön otto muutti kulttuuria. Puuvillan viljely alkoi noin 4000 eaa, laama kesytettiin seudulla noin 3500-1500 eaa, saviastiat yleistyivät noin 2000-1500 eaa.

Rannikolla alkoi noin 3500-2500 eaa suurten temppelikeskusten synty: tehtiin pyramideja ja upotettuja aukioita. Näiden koko kasvoi aikaa myöten. Tämä kulttimenoihin liittynyt perinne levisi aikaa myöten Andeille. Titicacajärven seudun kiihtyvä kulttuurikehitys alkoi noin 1500 eaa ensimmäisten temppelikeskusten synnyllä. Näihin aikoin vallitsi vielä suhteellinen tasa-arvo ja sodat eivät olleet vielä yleisiä. Noin 800 eaa viljely laajeni koko Andien alueella, kun otettiin käyttöön terassiviljelmät. Tämä ajoi Titicaca-järven lähistön alueen väkiluvun nousuun. Väestön kasvun myötä syntyi pulaa voimavaroista, ja kilpailua niistä, mikä johti sotiin. Noin 500 eaa oli näkyvissä kamppailu eri kasvavien valtakeskusten välillä. Tiwanakua edelsi alueella varhempi Chiripan keskus. Kaukana pohjoisessa vuorilaaksossa sijainneen Pucaran mahtivaltion vaikutus saattoi ulottua tännekin. Pucara kukisti kilpailijansa Taracon tulipalon jäänteistä päätellen sodalla. Pucarankin vaikutus himmeni noin 100-300 jaa ilmeisesti Tiwanakun ja Warin takia.

Tiwanakun nousu saattoi perustua siihen, että alueella oli paljon viljelykelpoista maata ja mahdollisuus elättää suuri väestö.

Synty ja laajeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiwanakun kaupunki alkoi kasvaa noin 100 jaa. Näihin aikoihin Titicacajärveä ympäröi joukko pieniä keskuksia.

Aikaa myöten Tiwanaku kukisti muun muassa lännessä sijainneen Coapian ja Kala Uyanin.

Suurvaltakaudella 350-400 jaa. vaikutus levisi jonkin matkaa Titicaca-järven laakson ulkopuolellekin. Noin 450-550 jaa muut alueen suuret keskukset hylättiin, tämä viittaa Tiwanakun valloittaneen ne ja siirtäneen niiden väestön rakentamaan mahtikeskustaan. Noin 600 jaa alkaen kaupunki alkoi kasvaa nopeasti.

Kultainen sauvajumala-riipus

Loistokaudella noin 725 - 1000 se levisi erityisesti itään, mutta myös kohti nykyistä Pohjois-Chileä. Noin 800 jaa Tiwanakun kaupungin väkiluku saavuttu huippunsa: noin 10 000 - 20 000 asukasta. Koko ympäröivässä viljellyssä altaassa saattoi asua noin 50 000 ihmistä.

Paikan väkiluku lienee vaihdellut nopeaankin tahtiin vuodenaikojen mukaan. Tiettyinä päivinä kun järjestettiin suuria uskonnollisia juhlia joihin tultiin kaukaa.

Pohjoisempana Andeilla oli Warin valtio.

Romahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiwanakun mahti katosi noin 950-1000 jaa. Ainakin osasyynä lienee ollut samanaikainen kuivuus, joka vallitsi noin 900-1250 jaa. Tällöin järven pinta laski jopa 12-17 metriä. Titicaca-järvi kutistui noin 1030-1280 jaa. Kuivuus oli paha noin 1040. Tiwanakussa tulipaloja syttyi, rakennelmia rikkoutui. Tämä johtui joko vandalismista ja/tai maanjäristyksestä.

Kuivuus johtui siitä, että pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto lämpeni keskiajan lämpökauteen. Lämpeneminen kehitti vahvempiin pohjoisen matalapaineisiin liittyviä tuulia, jotka ihmivät ilmaa pohjoiseen. Pohjoiseen vievät tuulet estivät päiväntasaajan sadevyöhykkeen kulun etelään Titicaca-järven kohdalle. Näin vuoret eivät saaneet kyllin sadetta, joka olisi virrannut tasangolle kastelemaan peltoja. Tiwanakun tuhoon saattoi myös vaikuttaa niin sanottu Oortin auringonpilkkuminimi, johon kytkeytyi laajaa kuivuutta eri puolilla maailmaa.

Ajoitettujen löytöjen mukaan noin vuoden 930 jälkeen ei enää rakennettu tai käytettykään uusia temppeleitä, pyramideja jne. Tämä viittaa vahvasti keskusvallan romahtamiseen. Noin 1000 jaa Tiwanakun suurin siirtokunta Moquegua lakkasi tuottamasta Tiwanakun tyyppistä keramiikkaa. Suurvalta oli luhistunut. Tiwanakun asuinalue hylättiin noin vuonna 1020. Kukaan ei edes asunut kaupungissa. Tiwanakun jälkeinen Pajaces-keramiikka mäkilinnoituksineen ilmestyi noin 1080 jaa. Tämä voi olla merkki sotivista aimaroiden päällikkökunnista, jotka nousivat Tiwanakun paikalle. Vielä voiden 1100 jälkeen oli Tiwanakun keramiikkaa. Noin 1150 jaa kohotettujen peltojen viljely loppui. Näihin aikoihin Rio Catarin asutus hajaantui pikku kyliin.

Noin 1200 eaa alueen saviastiatyyli vaihtui. Chullpa-turnihautojen teko levisi ehkä etelästä noin 1150-1300 ehkä uuden uskonnollisen perinteen mukana.

Nyt seudulla oli kilpailevia, pieniä, aimaroiden kuningaskuntia. Alueella oli yhä oli paljon väkeä, mutta vain ehkä puolet Tiwanakun huippukaudesta.

Luurangoista tehtyjen geenitutkimusten mukaan ainakaan suurta väestönvaihdosta ei tapahtunut, kun Tiwanaku romahti.

Keitä tiwanakulaiset olivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiwanakun rakentajat olivat ehkä aimara-, pukina- ja uru-intiaaneja. Näitä kaikkia saattoi olla mukana monikansallisessa imperiumissa. Geenitutkimusten mukaan Tiwanakussa asui melko nykyisenlaisia intiaaneja.

Fuerte de Samaipata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JscFuerteSamaipata1.jpg

Samaipatan linnoitus on Unescon maailmanperintökohde Bolivian ylänköalueella, Andien itärinteillä. Se ei suinkaan ole sotilaallinen linnoitus. Mutta se on inkoja edeltäneen kauden uskonnollinen keskus alkaen 300-luvulta (jaa). Jotkut ufointoilijat ovat väittäneet sitä lentävien lautasten laskeutumisalustaksi, mitä se tuskin kuitenkaan on. Sen sijaan tietyt kaiverrukset vuoren seinämissä on yhdistetty Halleyn komeetan vierailuun 1066.

Alue käsittää yli 40 hehtaaria. Se koostuu kahdesta osasta. Kallioista, joihin on kaiverrettu geometrisiä kuvioita, käärmeitä, jaguaareja ja muita eläinhahmoja. Vuoren seinämässä on myös kaksitoista kivistä istuinta, joita kutsutaan nykyään tietäjien valtaistuimiksi. Alueella on ollut viitisen temppeliä, joista vain perustukset ovat säilyneet sekä vesisammio. Etelässä sijaitseva raunioalue, joka on ilmeisesti ollut hallinnollinen keskus ja asuinalue. 1400-1600-luvuilla alue oli inkojen hallussa.

Aimara-kuningaskunnat (1000-1400-luvuilla)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aimaraintiaaneja nykyään.

Aimara-kuningaskunnat aloittivat Bolivian historiallisen kauden. He asuivat linnoitetuissa kaupungeissa Titicacajärveä ympäröivien kukkuloiden laella. He olivat jakautuneet kahteentoista kuningaskuntaan. Aimarat olivat sotaisia ja keskenään riitaisia. Lähes kaikki seitsemästä aimara-heimosta oli jakautuneet kahteen kuningaskuntaan. Tätä hajanaisuutta inkat hyödyttivät valloituksissaan. Inkojenkin yhteydessä aimarat säilyttivät jonkin verran itsemääräämisoikeutta.

Yhteiskunnan rakenne oli monimutkainen. Kukin klaani (allu) jakautui ylempään (hanansaya) ja alempaan (urinsaya) puoliskoon. Ylempi puolisko käsitti aateliston ja alempi puolisko tavallisen kansan. Kukin klaani omisti maan yhteisesti eli omia maita ei ollut. Sen sijaan paikallispäälliköt (cacique) saattoivat omistaa omaakin maata ja palkata klaaneistaan työväkeä pelloilleen.

Sekä klaanien että paikallispäälliköiden palveluksessa oli uudisasukkaita. He vaihtoivat perunaan, lihaan, villaan ja kvinoaan oman alueensa tuotteita: rannikon asukkaat suolaa ja kalaa kun taas itäisen sisämaan asukkaat maissia ja hedelmiä. Näillä kaukaisilla alueilla aimarat elivät rinta rinnan muiden kansojen kanssa. Ylängöllä aimarojen keskuudessa eli uru-kansa, mutta heillä ei ollut oikeutta maahan ja espanjalaisten saapuessa he olivat hyvin köyhiä.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • eaa = ennen ajanlaskumme alun
  • jaa = jälkeen ajanlaskumme alun
  • klaani = perhettä huomattavasti suurempi sukulaisten joukko, johon kuuluu erilaisia serkkuja (pikkuserkkuja ja heitäkin kaukaisempia serkkuja)
  • pyramidi = kivestä tai maasta rakennettu tasaisesti ylöspäin kapeneva yleensä nelisivuinen rakennus tai rakennelma, mahdollisesti myös eräänlainen keinokukkula. Pyramideja on rakennettu yhtälailla Amerikoissa kuin Lähi-idän kulttuureissakin, eikä suinkaan sielläkään vain Egyptissä. Lähi-idän pyramidien esikuvana lienevät Sumerien temppelikukkulat eli Zikkuratit. Etelä-Amerikassa rakennuskulttuurilla on vähintään yhtä pitkät juuret.
  • terassiviljelmät = jyrkähköön rinteeseen rakennettuja porrasmaisia terasseja, joilla viljellä vaakatasossa ja estää eroosiota eli maaperän kulumista viettävillä rinneviljelmillä
  • uudisasukkaat = villiin maastoon tai erämaahan viljelmiä raivaavat ja uusia alueita asuttava väestö