Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Tiwanaku

Tiwanakun kulttuuri jätti jälkeensä suuria raunioita Bolivian vuoristoiselle ylätsangolle. Taidokas kiven käsittely on herättänyt ihmetystä nykyajan ihmisissä.

Kaupunki oli suuren intiaanivaltakunnan keskus. Tiwanakun keskustaan rakennettiin suuria temppeleitä. Niissä palvottiin muun muassa maaäitiä, taivaanjumalaa ja ukkosenjumalaa. Tiwanakun asukkaat elivät muun muassa viljelemällä perunoita ja muita kasviksia. Lähellä on suuri Titicaca-järvi.

Ilmaston kylmeneminen ja kuivuminen laski järven pintaa, viljelmiin ei vesi riittänyt. Tiwanaku autioitui noin vuosina 1000 - 1050 jaa. Luultavasti maanjäristys tuhosi kaupungin.

Tiwanakun alue hajosi kilpaileviin aimara-heimoihin.

Monumentit

Tiwanaku oli yksi merkittävimmistä inkoja edeltäneistä kulttuureista.

Temppelit ja pyramidit olivat muinaisen Tiwanakun keskus. Pääkaupunki oli alaltaan neljä neliökilometriä ja siellä asui enimmillään ainakin 10 000, ehkä jopa 40 000 ihmistä.

Kivenkäsittely oli taitavaa. Kovaakin kiveä osattiin muokata. Rakennukset olivat monumentaalisia ja upeaa kivityötä. Uskonto toimi suurisuuntaisen rakentamisen innoittajana.

Kiviä tuotiin rakennuspaikalle 40 kilometrin päästä. Paikalle rakennettiin pyramidi-temppeleitä, vesialtaita ja palatseja maan, veden ja vuorten jumalille.

Monumentit ovat nykyään pitkälle raunioina, ainoastaan vahvimmat osat ovat jääneet ehjiksi.

Monumenttien vaatima työ

Tiwanakun suuri pyramidi, Akapana on jo sortunut. Se on noin 300 x 200 m alaltaan, 18 metriä korkea. Siinä on noin 300 000–500 000 m³ maata. Tämän siirto vei 4,8–8 miljoonaa miestyötuntia, mikä on 600 000–1 000 000 miestyöpäivää. Kivien kuljetus ja käsittely vaati 500 000–2 000 000 miestyötuntia. Kivikanavien teko pyramidin sisään arviolta: 100 000–300 000 miestyötuntia. Suunnittelu, koristelu ja logistiikka veivät 0,5–1 miljoonaa tuntia.

Akapanan teko vei tällöin noin 6–12 miljoonaa miestyötuntia. Se vastaa 2 000–5 000 työntekijän työtä 5–10 vuoden ajan, jos tahdään työtä 8 tuntia päivässä. Todellisuudessa työ oli jakautunut vuosikymmeniin, ja rakentamisessa saattoi olla mukana vuosittain satoja tai tuhansia työläisiä. Pienemmän, mutta nykyään näyttävämmän

Kalasasayan rakennus vaati ehkä 50 000–100 000 miestyövuotta. Yhtä aikaa työssä oli mahdollisesti 500 - 5000 miestä.

Yhden 100 tonnin kiven louhinta, kuljetus ja pystytys vaati yli 10 000 miestyötuntia, mahdollisesti 500-1000 miehen voimin. : Kivet louhittiin Cerro Kapia -vuorelta noin 40 km päässä Tiwanakusta ja mahdollisesti Copacabanan niemimaalta Titicaca-järven rannalta. Kiviä tuotiin vähintään 10 km, ehkä jopa 95 km päästä. Tiwanakun suurimman 131 tonnin kiven louhinta, kuljetus hionta ja pystystajaksi on laskettu noin 2-9 kuukautta 300 mieheltä. Kiviä oli liitetty yhtein metallisin palkein.

On esitetty teorioita siitä että kiviä olis valettu muoteilla tai käsitelty kiveä muka syövyttävällä kaktuksen mehulla. Nämä eivät pidä paikkaansa. Esim korundijauhetta lie käytetty kovan andesiitin hiontaan.

Työ saatetiin tehdä "taksvärkkinä": eri kylät rakensivat vuorotellen. Työvoimaa riitti, koko Titicacan altaassa asui

250 000 – 500 000 ihmistä.

Tietysti vaadittiin myös pysviä osaajia esim kiven käsittelyssä

ja metallin sulatuksessa.

Tiwanakun maatalous - kohotetut pellot ja terassit

Tiwanakussa viljeltiin lähinnä perunaa ja muita mukulakasveja, lisäksi kuivemmilla seuduilla savikan sukuista kvinoaa. Rannikolla yleisempi maissi ei kasva niin korkealla: ilmeisesti maissia kuitenkin tuotiin muualta Tiwanakuun.

Tiwanakun huippukaidella viljely keskittyi lähinnä vuoren juureen ja laaksoihin, muualla se oli harvinaisempaa.

Viljelyä harrastettiin sekä terasseilla että järviviljelynä. Järviviljelyssä tehtiin kohotettuja peltoja. Ne olivat suuria kasvimaan penkkejä muistuttavia pitkulaisia kumpuja, joiden välissä oli vettä. Viljelykumpujen välinen vesi toimi kasveille veden lähteenä. Se myös toimi yöllä lämpöpattereiden tavoin. Vuoristossa on näet yöllä usein hallaa. Vesi varastoi auringon lämpoä päivisin ja luovuttaa sitä öisin. Lisäksi lähellä jäätyessään vesi luovuttaa lämpöä, joka nousee sen yläpuolisille kummuille ja näin lämmittää niitä. Tätä viljelytapaa intiaanit kutsuvat mm nimellä suka collu ja waru waru. Sitä kutsutaan myös kohotetuiksi pelloiksi. Se oli nykyistä viljelyä tuottavampi.

100 ha terassipellon teko vaati 50 000–100 000 miestyöpäivää eli 400 000–800 000 miestyötuntia. Ylläpito vaati 1 500–3 000 miestyöpäivää vuodessa (kanavat + penkereet + lannoitus). Vastaava työvoima: 5–10 miestä koko vuoden työnä tai 50–100 miestä kuukauden ajan. 100 ha suka kollu-pellon teko vaati 50 000–100 000 miestyöpäivää eli 400 000–800 000 miestyötuntia. 2 000 työntekijää 6–12 kuukautta vuosittaine ylläpito 10 000–20 000 miestyötuntia vuodessa vastaa 50–100 työntekijää koko vuoden työtä

Yhteiskunta

Yhteiskunnan peruayksikkö oli sukuyhteisö. jolla oli oma asuinalueensa. Oli sekä rikkaita että köyhiä, tavallisia ihmisiä ja ylhäisiä. Valta ja vauraus kehittyi pienen ylimystön käsiin.

Joidenkin mukaan Tiwanaku olisi ollut alussa uskontoon perustuva. myöhemmin se sai slkeämmin valtiomaisa piirteitä. Ylimystöä muutti pyhälle temppelialueelle asumaan.

Tiwanaku saattoi ola keksitetyn valtion sijasta enemmän valtioliitto. Mahdollisesti vain talous ja uskonto , jos nekään kaikissa suhteissa yhdistivät aluetta.

Kauppa

Kauppareitit ulottuivat itään Amazonin sademetsiin ja länteen meren rannikolle, sekä varsinkin etelään altiplanolla.

Laajan kausi kaupan teki mahdolliseksi kantoeläimet laama ja alpakka, pyörää ei tunnettu. Kaupassa liikkui kaikkea elintarvikkeista ylellisysytavaroihin. Mogueguan laaskoista tuotiin maissia.

Uskonto

Monta eri jumalaa palvottiin: näillä oli omat kulttimenonsa. Vainajat haudattiin kotiseuduilleen.

Tiwanaku oli pyhiinvaellusten kohde.

On usein väitetty, jotta Tiwanakussa olisi paljottu inkojen tuntemaa Viracochaa.

Varmaa tämä ei ole. Uskonnossa lienee ollut papilla merkittävä osa: tämän kun uskottiin voivan sairaita parantaa. Tämä on päätelty mm mapuche-kansan uskonnosta. päihdyttävillä aineilla pyrittiin yhteyteen hankimaailman kanssa. Ihmisuhreja harjoitettiin. Chicha-olutta käytetiin uskonnollisissa menoissa, samoin nuuskaa. chicha-astioissa oli puuman ja kondorin tapaisa eläimiä. Nämä kun edustivat Andien uskonnossa voimaa ja yhteyttä taivaaseen.

Edeltäjät

Syvällisemmin: Tiwanakun edeltäjät

Tiwanakua edelsi pitkä kehitys Andeilla ja rannikolla. Nykymittojen mukaan itsestään selvien asioiden käyttöön otto muutti kulttuuria. Puuvillan viljely alkoi noin 4000 eaa, laama kesytettiin seudulla noin 3500-1500 eaa, saviastiat yleistyivät noin 2000-1500 eaa.

Rannikolla alkoi noin 3500-2500 eaa suurten temppelikeskusten synty: tehtiin pyramideja ja upotettuja aukioita. Näiden koko kasvoi aikaa myöten. Tämä kulttimenoihin liittynyt perinne levisi aikaa myöten Andeille. Kun ilmasto kostui noin 1500 eaa, viljelysynnyttii Andien laaksoihin aikaa myöten kasvavia kyliä.

Titicacajärven seudun kiihtyvä kulttuurikehitys alkoi noin 1500 eaa ensimmäisten temppelikeskusten synnyllä. Näihin aikoin vallitsi vielä suhteellinen tasa-arvo ja sodat eivät olleet vielä yleisiä. Noin 800 eaa viljely laajeni koko Andien alueella, kun otettiin käyttöön terassiviljelmät. Tämä ajoi Titicaca-järven lähistön alueen väkiluvun nousuun. Väestön kasvun myötä syntyi pulaa voimavaroista, ja kilpailua niistä, mikä johti sotiin. Noin 500 eaa oli näkyvissä kamppailu eri kasvavien valtakeskusten välillä. Tiwanakua edelsi alueella varhempi Chiripan keskus. Kaukana pohjoisessa vuorilaaksossa sijainneen Pucaran mahtivaltion vaikutus saattoi ulottua tännekin. Pucara kukisti kilpailijansa Taracon tulipalon jäänteistä päätellen sodalla. Pucarankin vaikutus himmeni noin 100 - 300 jaa ilmeisesti kuivuuden tai Tiwanakun ja Warin takia.

Tiwanakun nousu saattoi perustua siihen, että alueella oli paljon viljelykelpoista maata ja mahdollisuus elättää suuri väestö.

Se oli ehkä suotuisten kauppareittien varrella.

Synty ja laajeneminen

Tiwanakun kaupunki ilmaantui noin 110 jaa. Näihin aikoihin Titicacajärveä ympäröi joukko pieniä keskuksia.

Aikaa myöten Tiwanaku kukisti muun muassa lännessä sijainneen Coapian ja Kala Uyanin.

Suurvaltakaudella 350 - 400 jaa. vaikutus levisi jonkin matkaa Titicaca-järven laakson ulkopuolellekin. Noin 450 - 550 jaa muut alueen suuret keskukset hylättiin, tämä viittaa Tiwanakun valloittaneen ne ja siirtäneen niiden väestön rakentamaan mahtikeskustaan. Noin 600 jaa alkaen kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Useimmat monumentit rakennettiinkin 600-luvulla. Kautta luonnehti saviastioissa Tiwanakun punainen keramiikka. Jo vuonna 720 jaa uusien monumenttien rakentaminen pääosin loppui. Joidenkin mukaan pohjoisen Warin valtio olisi tällöin vallannut Tiwanakun.

Noin 725 ja alkaen Tiwanakun vaikutus levisi ensin lounaaseen, sitten itään.

Noin 800 jaa Tiwanakun kaupungin väkiluku saavutti huippunsa: noin 10 000 - 20 000 asukasta. Koko ympäröivässä viljellyssä altaassa saattoi asua noin 50 000 ihmistä.

Toisaalta juuri 800-luvulta on löydetty melko vähän Tiwanakusta sille tyypillisiä löytöjä. Ehkä silloin oli taantuma varhemman ja myöhemmän Tiwanakun välillä.

900-luvulla oli syntynyt suuri tiwanakulainen keskus lounaaseen, Moguequan laaksoon.

Tiwanakun itsensä väkiluku lienee vaihdellut nopeaankin tahtiin vuodenaikojen mukaan. Tiettyinä päivinä kun järjestettiin suuria uskonnollisia juhlia joihin tultiin kaukaa.

Pohjoisempana Andeilla oli Warin valtio.

Romahdus

Noin 920 jaa luultavasti kuninkaalliset hautaukset loppuivat. Alkoi väkivaltainen ajajakso, ehkä hajaannus. Samaan aikaan oli kuivuutta.

Ajoitettujen löytöjen mukaan noin vuoden 930 jälkeen ei enää rakennettu tai käytettykään uusia temppeleitä, pyramideja jne. Tämä viittaa vahvasti keskusvallan romahtamiseen. Samaan viittaa se, että 900-luvulla ihmisiä kuoli ensi kertaa monesti väkivaltaisesti: ilmeisesti sotavankien uhrausta. Tämä kielii keskenään sotivista heimoista, ei yhtenäisestä valtiosta. Vanhoja temppelirakennelmia kyllä korjailtiin yhä 900-luvulla.

Noin 1000 jaa Tiwanakun suurin siirtokunta Moquegua lakkasi tuottamasta Tiwanakun tyyppistä keramiikkaa.

Tiwanakun asutus hävisi melko nopeasti välillä 1010 - 1050 jaa.

Tiwanakussa tulipaloja syttyi, rakennelmia rikkoutui. Tämä johtui joko vandalismista ja/tai maanjäristyksestä. Tiwanakun asuinalue hylättiin noin vuonna 1020. Noin 1040 punaisen keramiikan teko lakkasi Tiwanakussakin. Noin 1050 tilapäinenkin asutus hävisi.

Noin 1400 jaa oli Andeilla suuri maanjäristys, joka saattoi hävittää Tiwanakun raunioita.

Kuivuus romahduksen syy ?

Ainakin osasyynä lienee ollut samanaikainen kuivuus, joka vallitsi noin 900-1250 jaa. Tällöin järven pinta laski jopa 12-17 metriä. Titicaca-järvi kutistui noin 1030 - 1280 jaa. Kuivuus oli paha noin 1040.

Kuivuus johtui siitä, että pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto lämpeni keskiajan lämpökauteen. Lämpeneminen kehitti vahvempiin pohjoisen matalapaineisiin liittyviä tuulia, jotka ihmivät ilmaa pohjoiseen. Pohjoiseen vievät tuulet estivät päiväntasaajan sadevyöhykkeen kulun etelään Titicaca-järven kohdalle. Näin vuoret eivät saaneet kyllin sadetta, joka olisi virrannut tasangolle kastelemaan peltoja. Tiwanakun tuhoon saattoi myös vaikuttaa niin sanottu Oortin auringonpilkkuminimi, johon kytkeytyi laajaa kuivuutta eri puolilla maailmaa.

Tiwanakun jälkeen

Tiwanakun jälkeinen Pajaces-keramiikka mäkilinnoituksineen ilmestyi noin 1080 jaa. Tämä voi olla merkki sotivista aimaroiden päällikkökunnista, jotka nousivat Tiwanakun paikalle. Vielä voiden 1100 jälkeen oli Tiwanakun keramiikkaa. Noin 1150 jaa kohotettujen peltojen viljely loppui. Näihin aikoihin Rio Catarin asutus hajaantui pikku kyliin.

Noin 1200 eaa alueen saviastiatyyli vaihtui. Chullpa-tornihautojen teko levisi ehkä etelästä noin 1150 - 1300 ehkä uuden uskonnollisen perinteen mukana.

Nyt seudulla oli kilpailevia, pieniä, aimaroiden kuningaskuntia. Alueella oli yhä oli paljon väkeä, mutta vain ehkä puolet Tiwanakun huippukaudesta.

Luurangoista tehtyjen geenitutkimusten mukaan ainakaan suurta väestönvaihdosta ei tapahtunut, kun Tiwanaku romahti.

Keitä tiwanakulaiset olivat

Tiwanakun rakentajat olivat ehkä aimara-, pukina- ja uru-intiaaneja. Näitä kaikkia saattoi olla mukana monikansallisessa imperiumissa. Geenitutkimusten mukaan Tiwanakussa asui melko nykyisenlaisia intiaaneja. Nämä olivat pääosin seudun asukkaita. Tiwanakkun loppuaikoina kaupunkiin ilmestyi jonkin verrat Amazonin, Chacon ja Chilen alueen väestöä.