Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Egypti/Uusi valtakunta

Kulttuuripiiri: Egypti 
Ajankohta: noin 1600 - 700 ennen ajanlaskumme alkua

Kuningatar äidillisine korppikotkapäähineineen

Uusi valtakunta 1554-1080 eaa oli Egyptin kulta-aikaa.

Vallassa olivat 18.-20. dynastiat.

Kuuluisimpia faaraoita olivat Ramses II, Akhenaten ja Tutankhamon.

Kaudella luotiin lukemattomia papyryskirjoituksia ja taideteoksia. Hallintokoneisto oli tarkkaan järjestetty ja valvottu. Uusi valtakunta oli samalla tapahtumarikasta aikaa, jota värittivät sotaretket, diplomatia, ulkomaankauppa ja papiston vallantavoittelu.

Kauden alussa Ahmosen (Jakhmes) karkoitti vieraat valloittajat, hyksot (n.1550 eaa).

Uuden valtakunnan alkuaikana Egypti oli suurvalta, joka osallistui Lähi-Idän poliittiseen peliin. Sillä siirtomaa Nuubiassa ja suojelualueita Levantissa. Egypti oli ainoa Itäisen Välimeren valtio, joka kykeni torjumaan ryöstelevät merikansat.

Lopuksi maa taantui heikkojen faaraoiden vallan alla. Siirtomaat menetettiin, kansaa verotettiin liikaa. Lopulta maa hajosi kilpaileviin dynastioihin. Libyalaiset ja nubialaiset dynastiat hallitsivat ajoittain maata sen jälkeen.

Politiikkaa

Uusi valtakunta oli Egyptin kukoistuksen kausi. Nubia ja Siinai olivat Egyptin vallan alla ja maksoivat faaraolle veroja. Näillä kahdella alueella oli runsaat mineraalivarat, joihin kuului muun muassa kultaa ja jalokiviä. Naapurimaiden kanssa käytiin vilkasta kauppaa. Pohjoisessa nykyisen Turkin alueella, Anatoliassa valtaan nousseet heettiläisistä tuli egyptiläisten paha kilpailija.

Egyptin suurvallan todellisia luojia olivat Amenofis I ja Tuthmosis I ja III. Tuthmomosis III oli 18. dynastiansa suurin soturi ja hänen pahin kilpakumppaninsa oli pohjoinen Mitannin valtakunta nykyisen Itä-Turkin ja Pohjois-Irakin alueella. Hän esti sen laajenemisaikeet tunkeutumalla Eufratille saakka. Kaikkialta maksettiin veroja faaraolle. Häntä seurasi joukko soturifaaraoita, jotka pitivät kapinat kurissa ja takasivat rauhan.

Amonin papistosta tuli mahtava ja se alkoi kyseenalaistaa faaraon valtaa. 18. dynastian faarao Akhenaten pyrki taistelemaan tätä vastaan perustamalla uuden uskonnon. Uskonnollinen vallankumous päättyi Amonin pappien nostettua valtaan oman suosikkinsa, sotapäällikkö Horemhebin.

Tämän jälkeen valtaan nousi iäkäs sotapäällikkö Ramsesses I, joka perusti 19. dynastian ja siirsi Egyptin sotilasdiktatuuriin. Hänen poikansa Seti I (Sethos) ja pojanpoikansa mahtava faarao Ramesses II onnistuivat vihdoin rajoittamaan papiston valtaa. He pelastivat heikentyneen valtakunnan. Ramsesses taisteli myös libyalaisia ja heettiläisiä vastaan ja onnistui pysäyttämään näiden etenemisen. Hän hallitsi peräti 67 vuotta ja hänellä oli peräti 100 lasta. Ramsesses II solmi rauhan- ja yhteistyösopimuksen heettiläisten kanssa. Hänen poikansa Maretaph puolestaan taisteli maahantunkeutuvia merikansoja vastaan. Dynastia jatkui vielä usean faaraon myötä.

20. niin sanottu ramsessidein dynastia oli heikko. Jo dynastiansa vahvimman faaraon Ramsesses III:n aikakaudellaan oli taloudellista epävakautta ja lakkoja. Hän yritti kuitenkin seurata kuuluisaa kaimaansa ja onnistui palkkasoturien avulla pysäyttämään maahantunkeutujien hyökkäyksiä. Lopulta hän kuoli epämääräisissä olosuhteissa haaremijuonittelun uhrina. Hänen jälkeensä seurasi heikompia Ramsesses nimisiä hallitsijoita, joiden aikana kuningashautoja ryövättiin. Ramses IX:n aikana Ala-Egyptiä hallitsi jo ylipappi Smedes.

Sodankäynti

Muinainen sodankäynti koostui taistelukentillä taistellusta maasodasta, kaupunkien valloitukseen ja puolustukseen liittyneistä piirityksistä sekä merisodasta. Sotajoukot koostuivat jalkaväestä ja sotavaunuista. Laivastoa ei varsinaisesti ollut, vaikka vesillä taisteltiinkin. Erilaisia käsiaseita oli paljon nuijista sapeleihin ja lisäksi käytettiin muurinsärkemiskalustoa. Koska sodasta jälkeen jääneet kirjoitukset ja lähteet ovat kaunistelun ja rehentelyn värittämiä, on vaikeaa tietää, millaista sodankäynti todellisuudessa oli.

Egyptiläisillä oli kovin itseään korostava näkemys maailmasta, joka tosin oli tavanomaista tuona-aikana. Siinä egyptiläisyys nähtiin puhtaana ja kaikki ulkopuolinen vaarallisena. Lähi-Idän, lähinnä Levantin asukkaita tosin kohdeltiin hieman tasa-arvoisemmin, kun taas etelän nuubialaiset egyptiläistettiin kovalla kädellä. Alistamalla viholliskansoja faarao toteutti egyptin oma-arvontuntoa. Kuuluisin taistelu käytiin heettiläisiä vastaan Ramses II:n johdolla Kadeshissa.

Akhenatenin vallankumous

Akhenaten aloitti uskonnollisen ja poliittisen vallankumouksen, jonka tarkoituksena oli vähentää Amonin pappien valtaa. Uuden uskonnon keskuksena oli ainoaksi tosijumalaksi julistettu Aten, joka oli auringon kehrän jumala. Se oli ollut ennen Akhenatenin isän valtakautta merkityksetön paikallisjumala. Atenia kuvattiin säteilevällä auringon kuvalla.

Akhenatenin valtakautta on kuvattu muun muassa Mika Waltarin romaanissa Sinuhe Egyptiläinen.

Akhenatenin valtakautta kutsutaan Amarna-kaudeksi. Akhenatenin uskonnollinen politiikka oli kuitenkin aluksi melko suvaitsevaa kunnes valtakauden lopulla alkoi esiintyä painostusta. Talonpojat eivät kuitenkaan voineet ymmärtää, miksi rakastetut paikallisjumalat olisi pitänyt hylätä.

Akhenatenin ensimmäinen vaimo oli kuuluisa kaunis kuningatar Nefertiti, pääministerin tytär. Hallituskauden alussa heidät kuvattiin tasa-arvoisina ja -painoisina puolisoina. Nefertitin kanssa hän sai kuusi tytärtä. Vain lyhyen aikaa hallinnut Tutankhamon (alunperin Tutankhaten) oli erään hänen tyttärensä puoliso. Myöhemmin hän otti toisen vaimon, joka ei Nefertitiä ja hänen kannattajiaan miellyttänyt.

Amarnakauden taiteessa suosittiin luonnollista kuvaustapaa. Faaraokin saatettiin kuvata arkisissa puuhissaan. Akhenaten oli huolissaan heettiläisten vallan kasvusta. Hän ei kuitenkaan ollut kovin sotaisa faarao, eikä hänestä ollut apua heettien kanssa kamppaileville liittolaisille.

Akhenatenin kuoltua häntä seurasi ensin hänen vaimonsa Nefertiti ja sitten hänen vävynsä 9-vuotias Tutankhaten, joka omaksui nimen Tutankhamon ja palautti vanhan uskonnon ja kunnosti Amenin temppelin. Hän kuoli vain kymmenen vuoden kuluttua ja hänen myötänsä 18.dynastia sammui. Kapinallisen faaraon vaikutus pyyhittiin pois tuhoamalla melkoinen osa hänen uskonnollisista teoksistaan. Hänen rakentamiaan rakennuksia käytettiin myöhemmin uusien rakennusten perustuksina.

Kukoistava kulttuuri

Uudenvaltakunnassa maata hallitsi byrokraattinen koneisto. Kirjurit valvoivat talonpoikia ja heitä piti kurissa faarao. Suuravalta luotiin palkka-armeijan avulla, joka toi maahan vierasmaalaisia sotureita. Armeija olikin vahva vaikuttaja samoin kuin Amenin papisto Thebassa. Faaraon oli näet anottava voimaa uhritoimituksilla. Siksi valtakunnan Thebalaiset perustajat luovittivat Amen-jumalalle rikkauksia ja tekivät sen papistosta valtavan rikkaan.

Uskonto

Uuden valtakunnan aikana Ra-jumalaan yhdistetystä Amun-jumalasta (Amon-Ra) tuli valtiollinen jumaluus. Tämä teki Karnakista, hänen vanhasta palvontapaikastaan, Egyptin tärkeimmän uskonnollisen keskuksen. Tämä oli osittain seurausta Theban asemasta pääkaupunkina, mutta myös ammattimaisesta papistosta. Amonista tuli kaikkivaltias. Läheiset yhteiden itään toivat vaikutteita lähi-idästä. Akhenaten yritti uskonnollista vallankumousta, mutta epäonnistui, sillä egyptiläiset eivät olleet valmiit luopumaan jumalistaan.

Seurauksena oli myös kansanuskon vahvistuminen. Jumalten alettiin uskoa olevan mukana arjessa. Amon alettiin yhä syvemmin nähdä lopullisen oikeuden jakajana ja Egyptin todellisena hallitsijana. Faaraosta tuli enemmän ihminen ja vähemmän jumala. Oraakkelien eli ennustajien merkitys päätöksenteossa kasvoi. Valtaa ja rikkauksia päätyi ennustuksia tulkinneen papiston käsiin. Tämä heikensi perinteistä yhteiskuntajärjestystä ja oli osallisena uudenvaltakunnan rappioon.

Taide

Uudenkin valtakunnan aikana taiteen aiheina olivat lähinnä hallitsijat ja jumalat. Uskonnollisten aiheiden lisäksi kuvattiin myös voitokkaita taisteluita. Hautamaalauksissa kuvattiin yhä enemmän jokapäiväistä elämää ja mm. juhla-aterioita ja tanssia. Tyyliltään taide oli selkeää, yksinkertaista, luonnollista ja elävää. Se oli vähemmän jäykkää kuin aiemmin. Temppeliveistoksissa esitettiin tilaajia palvomassa jumalia. Korkokuvia tehtiin upottamalla ne kiveen niin, että niiden todellinen kauneus paljastui vain valon osuessa sopivasta kulmasta. Amarnakaudella rauta levisi Lähi-Idästä ja oli aluksi kallisarvoisten korujen materiaalia.

Kauden loppupuolella kuvataide jäykistyi jälleen ja muuttui säännönmukaisemmaksi ja suureleisemmäksi. Toisaalta idästä oli omaksuttu kuviin liike ja vauhti, joka yhdistyi nyt perinteiseen egyptiläiseen tyyliin. Uudenvaltakunnan taide oli tärkeä kreikkalaisen taiteen esikuva ja sitä kautta sillä oli vaikutusta länsimaisen taiteen kehitykseen.

Faaraoille ja jumalille pyhitetyt temppelit muodostuivat valtavista pylväshalleista ja pylväiköistä. Niissä käytettiin suoria linjoja ja kaksipuolista symmetriaa. Niiden jättimäisiin sisätiloihin oli pääsy vain harvoilla. Sisäänkäyntien yhteyteen rakennettiin porttitorneja ja temppeleihin johtavia teitä reunustivat sfinskit, jotka olivat tunnettuja jo vanhan valtakunnan ajalta. Ulos pystytettiin pylväsmaisia, pyramidihuippuisia obeliskeja. Monet niistä on myöhemmin tuotu Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Tunnetuin temppeli oli Ramses II:n Abu Simbel.

Kuninkaiden laakso

Tämä uudenvaltakunnan tärkein faaraoiden ja muiden kuninkaallisten hautapaikka sijaitsee lähellä Thebaa. Laaksosta on löydetty yhteensä 65 erikokoista hautaa ja sitä käytettiin hautapaikkana 500 vuoden ajan, vuosilta 1700-1200-luvuilla eaa. Kuuluisin oli 1922 löydetty Tutankhamonin hauta, johon on liitetty tarinoita faaraoiden kirouksesta.

Laaksoa varjostaa vuori, joka muinoin tunnettiin nimellä Dehent, huippu. Se muistuttaa muodoltaan pyramidia ja tämän on arveltu olevan syynä hautausten aloittamiseen laaksossa. Toisaalta aiemminkin melkoinen osa haudoista oli ollut kalliohautoja ja pyramidit olivat olleet vain harvojen etuoikeus. Vanhin laaksoon haudattu kuningas olivat Amenhotep I ja Thutmose I, jonka neuvontaja kehotti faaraota hautauttamaan itsensä syrjäiseen laaksoon.

Faaraoiden lisäksi laaksoon on haudattu puolisoja, lapsia ja aatelisia. Ramses I aikaan näitä muita henkilöitä alettiin haudata kuningattarien laaksoon, joka tuolloin tunnettiin nimellä Ta-Set-Neferu - faaraon lasten paikka.

Kolmas välikausi

Kolmannen välikauden taustalla oli faaraoiden vallan heikkeneminenen sekä paikallisjohtajien ja Amonin pappien vallantavoittelu. Maan rahavarat oli ammennettu tyhjiin ja kuningashautoja ryösteltiin. Maassa raivosi sisällissotia. Välikaudella hallitsi mm. libyalainen dynastia eli hallitussuku. Sen faaraot olivat heikkoja. Kausi päättyi nuubialaisten valloitukseen.

 Seuraavaksi on vuorossa Myöhäiskausi.

Sananselitykset

Diplomatia - on valtioiden välisten suhteiden hoitoa neuvottelujen välityksellä. Diplomatiassa valtiot tekevät sopimuksia niitä yhteisesti koskevista asioista. Yleensä pyritään löytämään ratkaisuja, jotka hyödyttävät molempia osapuolia. Diplomatian piiriin kuuluu myös rauhansopimusten solmiminen. Muinaisen diplomatian välineinä olivat myös maiden johtajien toinen toisilleen antamat lahjat ja hallitsijasukujen väliset avioliitot. Toisinaan valtiot lähettivät toistensa hoveihin edustajiaan, vaikkei varsinaisia diplomaatteja tuolloin vielä ollut.

Faaraot - olivat muinaisen Egyptin kuninkaita, joiden asemaa pidettiin jumalallisena. He olivat Hoorus-jumalan edustajia maanpäällä. He eivät olleet jumalia ennen virkaansa astumista, vaan heidän virkansa teki heistä jumalallisen. Faaraon katsottiin olevan kaikkien Egyptin jumalien korkein pappi. Hän joti jumaltan palvontaa ja toimi välittäjänä heidän ja kansan välillä. Vieraillessaan temppelissä Faarao toimitti myös rituaalit. Faaraoiden jumalallinen virka ei kuitenkaan tehnyt heistä syrjäyttämättömiä. Heikon tai liian nuoren faaraon rinnalle saatettiin myös nimittää sijaishallitsija. Toisaalta hovi tai korkeat virkamiehet saattoivat pyrkiä syrjäyttämään heikon faaraon. Faaraoilla oli yhteensä viisi nimeä. Nykyään faaraot tunnetaan syntymänimellään ja järjestysnumerolla, mutta aikoinaan samannimiset faaraot eroteltiin heidän valtaistuinnimellään. Esimerkiksi Ramses I oli aikoinaan Ramses Menpehtyra.

eaa - ennen ajanlaskumme alkua

Eufrat - on läntisempi Kaksoisvirranmaan kahdesta suuresta joesta. Se virtaa Syyriasta, nykyisen Irakin läpi Persian lahteen. Sen itäpuolella virtaa runsasvetisempi Tigris. Nykyään joilla on yhteinen alajuoksu, mutta antiikin aikana joet purkautuivat eri kautta Persianlahteen. Näistä joista Kaksoisvirranmaa eli Mesopotamia on saanut nimensä.

Heettiläiset - joita joskus kutsutaan myös heeteiksi, olivat nyky-Turkin alueella asustanut sotainen kulttuuri, joka keksi raudan käytön. He olivat myös kuuluisia hevosen kasvattajia. Heillä oli omanlaisensa hierogryfikirjoitus. Egyptiläiset käyttivät heettiläisistä nimitystä hatti alueella aiemmin asuneen kansan mukaan. Merikansat hävittivät heettiläisten valtakunnan vuoden 1200 eaa tienoilla.

Levantti - tarkoittaa aluetta Lähi-Idässä Välimeren itäpäässä. Sen rajoina pidetään Taurusvuoria pohjoisessa, Eufratia koillisessa, Arabian autiomaata kaakossa, Siinain niemimaata lounaassa ja Välimerta lännessä. Joskus myös Siinai lasketaan kuuluvaksi siihen. Se on siis alue Egyptin, Arabian, Kaksoisvirranmaan ja Anatolia (nyky-Turkki) välissä. Levantti oli aluetta jossa maanviljelyskulttuuri syntyi. Monet sen kansoista olivat seemiläisiä tai haamilaisia.

Merikansat - olivat Välimeren itäosissa maitse ja meritse liikkuneita pohjoisesta saapuneita, sotaisia heimoja. He toimivat myös merirosvoina. Rajuin merikansojen hyökkäys oli noin 1210-1170 eaa. Kansat tuhosivat heettiläiset, Syyrian ja Mitannin valtakunnan. Luultavasti he olivat myös Kreikan doorilaisvalloittajia.

Mitanni - oli muinainen suurvalta Syyriassa. Mitannin perustivat hurrilaiset, joilla oli yhteyksiä Intiaan. Alaluokka oli seemiläisiä kansoja. Niin sanotulla amarna kaudella Egypti piti yllä diplomaattisuhteita Mitanniin. Mitannin tuhoksi koituivat vallanperimysriidat. Assyria kukisti Mitannia asteittain vuodesta 1350 eaa. lähtien. Alueen väestö muuttui noin 1000 eaa., kun armenialaiset tunkeutuivat maahan.

Nuubia - eli Kush oli Ylä-Egyptin eteläpuolella sijaitseva maa, jonka asukaat olivat mustia afrikkalaisia ja jonka alueelta saatiin kultaa. Nuubialaisesta kulttuurista enemmän Afrikan valtioiden kohdalla.

Papyrus - on kaislakasvi, joka on kotoisin Niilin rannoilta. Sen korresta valmistetaan paperin kaltaista ohutta kirjoitusmateriaalia, papyrusarkkeja. Papyrus oli tärkeä kirjoitusmateriaali Välimeren alueella ennen kuin paperinvalmistustaito saapui Kiinasta länteen keskiajan lopulla.

Siinai - on kolmionmuotoinen niemimaa Egyptin ja Palestiinan välissä. Siinai on pääosin autiomaata. Pohjoisesa on aution kailkkikivitasanko, jota reunustaa etelässä kalkkikivivuoristo puolikuun muotoisena kaarena. Etelämpänä on hiekkakivivyöhyke, jossa vaihtelevat matalat vuoret, ahtaat laaksot ja leveät tasangot. Tällä hiekkakivialuuella on kuparimalmia ja turkooseja. Niitä on louhittu jo noin 3000 eaa. Siinai on ollut tärkeä kauppareitti Aasian ja Afrikan välillä. Myös monet armeijat ovat liikkuneet alueen läpi.