Wikijunior Suomen historia/Kivikausi/Kampakeraaminen kulttuuri

Kampakeramiikka on saanut nimensä kamman piikkejä muistuttavista kuvioista.

Kampakeraaminen kulttuuri noin 5200-2500 eaa oli Suomessakin vallinnut kivikautinen elämäntapa. Saviastiat levisivät Suomeen Keski-Venäjältä noin 4200 eaa. Noin 4200 eaa niihin alettiin Suomessakin pistää kampamaisia painanteita. Tästä aikakauden nimitys. Kampakeraamisella ajalla esiintyi jo jonkin verran viljelyä, joka oli tullut etelästä. Mutta pääosin elatus hankittiin yhä hylkeenpyynnillä, hirvenmetsästyksellä, kalastuksella, marjojen ja sienien keruulla jne.

Ihmiset asuivat erilaisissa kotaa muistuttavissa rakennelmissa vesistöjen rannoilla. Ja ehkä puoliksi maanalaisissa neliömäisissä hirsitaloissakin. Suomen harvat kalliomaalaukset ovat kampakeraamiselta ajalta. Ennen Kampakeramiikka kulttuuria pidettiin suomalais-ugrilaisena mutta nykytutkimusten mukaan se on mahdotonta. Myös paikannimistö viittaa tuntemattomaan muinaiskieleen. Myöhemmässä vaiheessa kampakeraamiseen perinteeseen sekoittui rannikolla vaarakirveskansojen tuomaa nuorakeramiikkaa noin 2500-2000 eaa.

Ilmasto

Kaudella oli nykyistä lämpimämpää. Etelä-Suomen ilmasto vastasi parhaillaan nykyisen keski-Euroopan ilmastoa. Varhaiskampakeramiikan aikana (5300–4200 eaa.) keskilämpötila on ollut noin kaksi astetta nykyistä korkeampi, mikä on houkutellut ihmisiä Suomenniemelle.

Kulttuurin yleislaji, kulttuurityypin nimitys

Kampakeramiikka ulottui aikoinana Länsi-Venäjältä Suomeen.

Kampakeraaminen kulttuuri oli laajalti tyypillinen kivikautinen metsästäjä-keräilijäkulttuuri. Koska kampakeraamiset ihmiset käyttivät saviastioita, kulttuuria sanotaan neoliittiseksi. Täsmällisempi nimitys voisi olla subneoliittinen. Se tarkoitata "alineoliittista", ei vielä neoliittista.

Elinkeinot

Metsästys, kalastus, marjonen ja sienten keräily, hylkeenpyynti. linnustus jne. eläminen luonnon antimilla. Myös jonkun vwrran viljelyä.

Viljely

Tattaria viljeltiin joissain paikoissa Suomessa noinn 5300 eaa ja ohraa tuhat vuotta myöhemmin. Yleistä viljely ei ollut.

Kalliomaalaukset, idolit

Kampakeraamiselta ajalta on peräisin esimerkiksi suurin osa Suomen kalliomaalauksista. Löytöihin kuuluvat myös pienet saviset ihmishahmot esimerkiksi Vantaan Jokiniemen idoli, joka on noin 5 000 vuotta vanha.

Työkalut, niiden raaka-aineet

Sädekiviliuskeesta työstettiin kirveitä ja talttoja. Kvartsista valmistettiin nuolenpäitä. Piikivi oli peräisin Valdain ylängöltä Venäjältä. Tikareissa ja koruissa käytettiin muun muassa Kölivuorten punaliusketta ja Äänisen viherliusketta. Meripihka oli peräisin todennäköisesti Liettuasta.

Hautaukset

Kampakeraaminen väestö hautasi kuolleensa punamullan kera. Vainajan mukana alettiin laittaa hautaan runsaasti esineitä, kuten piikivikärkiä ja meripihkakoruja.

Asuminen

Asuttiin vesistöjen lähellä. Niin sanotut asumuspainanteet yleistyvät kampakeraamisella kaudella. Yhden perheen rakennukset olivat aiempaa tukevampia. Asuinpaikat olivat monesti rantahiekalla.

Kampakeraaminen asutus oli harvaa. Ihmiset elivät ehkä 5–10 perheen paikallisyhteisöissä. Jokaisella paikallisyhteisöllä oli todennäköisesti yhteinen laaja pyyntireviiri, vuotuiskierto ja pääasuinpaikka. Pyyntireviirin alueella oli useampia tukikohtia joita käytettiin pyynnissä vuotuiskierron mukaan. Talous perustui ainakin rannikkoseuduilla vahvasti hylkeenpyyntiin.

Useimpien arvioiden mukaan kampakeramiikan ajan väkiluku olisi ollut noin 3000-10000 asukasta.

Kampakeramiikan teko

Kampakeramiikka on kampaleimoin koristeltuja, kaarevapohjaisia, 40–50 litran vetoisa saviastioita. Koska astiat olivat näin isoja, niitä ei liene usein liikuteltu ainakaan pitkiä matkoja.

Astia tehtiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi. Sitten astia koristeltiin. Lopuksi astia poltettiin nuotiossa. Kampakuvio tehtiin lyhytpiikkisellä "kammalla". Kampa saattoi olla luuta, puuta tai kiveä. Kampakeramiikaan tehtiin myös muuta kuin kampakuviointia. Näitä kuvioita painettiin ruo-ollam kieerenuoralla, korrella ja kalan sekä linnun nikamilla. Saatettiin myös viiltää suoria viivoja geometrisiksi kuvioiksi. Kuvioista tuli astioiden pintaan vaakasuoria vyöhykkeitä. Tehtiin myös kuoppapainanteita,

Leimakuvion lisäksi jonakin aikana tyypillistä pintakuviointia olivat kuoppapainanteet. Siksi, että ne lisäsivät astian kestävyyttä poltettaessa valmis astia avotulessa noin 400°C:ssa. Näin, koska kuoppa lisäsi kovaksi poltetun pinnan alaa.

Näitä astioita maalattiin vain harvoin. Jos maalattiin, käytettiin mustaa ja punaista.

Saven sideaineena käytettiin hiekkaa, kvartsi- tai maasälpämurskaa, asbestia, palanutta luuta, kalkkikivirouhetta, simpukankuorta ja höyheniä tai kasvien osia. Sideaineen tarkoitus oli lujittaa astiaa ja myös ehkä lisätä saven riittoisuutta.

Asbestisekoitteinen Pöljän keramiikka ei ollut nimensä mukaisesti pöljää, ksoka se oli ohuseinäistä ja näin ollen hyvin tehtyä.

Kampakeramiikan aikajako

Kampakeramiikan ja muun aikalaiskeramiikan aikajako

Varhaiskampakeramiikka, Ka I, noin 5300-4100 eaa. Tunnetaan myös Sperrings-keramiikkana. Tämän aikalainen Pohjois-Suomessa Säräisniemen keramiikka. Kulttuuri levisi Venäjän Karjalasta mm. Suomeen ja Ruotsin Länsipohjaan asti. Varsinaiset kampaleimat harvinaisia, merkkejä mustasta ja punaisesta väristä joissakin sirpaleissa

Tyypillinen kampakeramiikka, Ka II, noin 4100-3500 eaa.

Oka-Volgan seudulta Saimaalle levinneellä kuoppa-kampakeramiikalla (Ljalovon keramiikka) oli suuri vaikutus kuviointityylin syntymiseen.

Myöhäiskampakeramiikka, Ka III, noin 3500–2800 eaa.

Koristelultaan köyhempää kampakeramiikkaa

Pyheensillan keramiikkaa. Ka IV. noin 3200–2800 eaa.

Ei enää varsinaista kampakeramiikkaa. Keramiikka, johon yhdistynyt kampakeraamisia, kuoppakeraamisia ja nuorakeraamisia tyylejä.

Nuorakeraaminen n. 3200-2350, on sama kuin vasarakirveskulttuuri. Tämä tuli kampakeramiikan rinnalle. Nuorakeramiikan jälkeen tuli Kiukaisten kulttuuri n. 2350-1600