Radiotaajuuskirja/SSB
SSB on lyhenne englanninkielisistä sanoista single side band, joka tarkoittaa yksinauhalähetystä. SSB jakautuu kahteen alatyyppiin, alanauhalähetykseen, LSB:hen, jota yleensä käytetään 10 MHz:iä vähäisemmillä amatööriradiotaajuksilla ja ylänauhalähetykseen, USB:hen, edellistä suuremmilla taajuuksilla. SSB:ä kokeili Yhdysvaltain laivasto ensimmäistä kertaa 1915 jälkeen alhaisilla taajuuksilla. [1] 1914 todettiin matemaattisesti, että amplitudimoduloiduissa lähetteissä oli kaksi symmetristä osaa, nauhaa. Yhdysvaltain laivastoasemalla Virginian Arlingtonissa alettiin kokeilla alhaisilla taajuuksilla amplitudimoduloituja lähetyksiä, joiden vastaanotossa toinen lähetysnauha vaimennettiin. [2]
1915 John R. Carson oli hakenut SSB:lle patenttia, joka myönnettiin 1923. Vuoteen 1927 mennessä aloitettiin Atlantin ylittävä SSB-puheradioliikenne. [3]
| aaltoalue | SSB | suosittuja ja suositeltuja SSB-taajuuksia ja -kanavia |
|---|---|---|
| 160 m | LSB | 1843 kHz ja 1844 kHz ovat suomalaiseen keskusteluun käytettyjä taajuuksia |
| 80 m | LSB | 3630 kHz Pietarin seudun pile-up -taajuus, länsimaisissa taulukoissa sähkötyksen kilpailutaajuus, 3699 kHz suomalaisten keskustelutaajuus |
| 40 m | LSB | 7060 kHz |
| 30 m (WARC) | USB | |
| 20 m | USB | 14267 kHz |
| 17 m (WARC) | USB | |
| 15 m | USB | |
| 12 m (WARC) | USB | |
| CB | USB | 28, puheyhteyksiin käytetty, joskus myös poikkeuksellisesti vaakapolarisoitu kanava |
| 10 m | USB |