Radiotaajuuskirja/SSB

Wikikirjastosta

SSB on lyhenne englanninkielisistä sanoista single side band, joka tarkoittaa yksinauhalähetystä. SSB jakautuu kahteen alatyyppiin, alanauhalähetykseen, LSB:hen, jota yleensä käytetään 10 MHz:iä vähäisemmillä amatööriradiotaajuksilla ja ylänauhalähetykseen, USB:hen, edellistä suuremmilla taajuuksilla. SSB:ä kokeili Yhdysvaltain laivasto ensimmäistä kertaa 1915 jälkeen alhaisilla taajuuksilla. [1] 1914 todettiin matemaattisesti, että amplitudimoduloiduissa lähetteissä oli kaksi symmetristä osaa, nauhaa. Yhdysvaltain laivastoasemalla Virginian Arlingtonissa alettiin kokeilla alhaisilla taajuuksilla amplitudimoduloituja lähetyksiä, joiden vastaanotossa toinen lähetysnauha vaimennettiin. [2]

1915 John R. Carson oli hakenut SSB:lle patenttia, joka myönnettiin 1923. Vuoteen 1927 mennessä aloitettiin Atlantin ylittävä SSB-puheradioliikenne. [3]

aaltoalue SSB suosittuja ja suositeltuja SSB-taajuuksia ja -kanavia
160 m LSB 1843 kHz ja 1844 kHz ovat suomalaiseen keskusteluun käytettyjä taajuuksia
80 m LSB 3630 kHz Pietarin seudun pile-up -taajuus, länsimaisissa taulukoissa sähkötyksen kilpailutaajuus, 3699 kHz suomalaisten keskustelutaajuus
40 m LSB 7060 kHz
30 m (WARC) USB
20 m USB 14267 kHz
17 m (WARC) USB
15 m USB
12 m (WARC) USB
CB USB 28, puheyhteyksiin käytetty, joskus myös poikkeuksellisesti vaakapolarisoitu kanava
10 m USB
  1. http://www.numbers-stations.com/articles/world-war-i-100-years-of-espionage/
  2. http://dj4br.home.t-link.de/ssb1e.htm
  3. http://dj4br.home.t-link.de/ssb1e.htm