Suomi itsenäistyy

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1914 – 1918 Suomi itsenäistyy
1917 - 1918 Suomen sisällissota
1918 - 1930 Suomi sisällissodan jälkeen - äärioikeiston nousu
1920 – 1940 Elämää Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla

< S3 Suomea luodaan, rakennetaan ja puolustetaan

  • Lorem ipsum, Finnia respublica parlamentaria est principali cum gubernatione Helsingiae.
  • Anno 1918, nuper nata civitas bello civili dividitur.
  • Prima cognita scripta nominis Finniae apparitio in runicis saxis tribus esse putatur..
  • Primi Suecici coloni Finnicum in litus Mediaevali epocha, adhuc saeculo XII, egressi sunt
  • Per Secundum Bellum Mundanum, Finnia et Unio Sovietica bis inter se pugnavere

Aktivistit ja jääkäriliike valmistautuvat itsenäisyystaisteluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. marraskuuta 1914 Suomen suurruhtinaskunnan lehdistössä julkaistaan ns. suuri venäläistämisohjelma.

20. marraskuuta 1914 Jääkäriliike saa alkunsa, kun joukko ylioppilasaktivisteja kokoontuu Ostrobotnia-taloon Helsinkiin. Venäläistämisohjelmaa pidetään suurena uhkana, jolla käytännöllisesti katsoen lopetettaisiin Suomen suurruhtinaskunnan itsehallinto ja Suomesta olisi tullut vain yksi Venäjän keisarikunnan maakunnista muiden joukossa. Päätetään hankkia ulkomailta sekä aseita että koulutusta jotta Suomi voitaisiin erottaa Venäjästä.

25. helmikuuta 1915 Ensimmäinen vapaaehtoisten jääkäreiden ryhmä saapuu Saksaan Lockstedtin leirille koulutettavaksi.

26. elokuuta 1915 Suomalaisille jääkäreille perustetaan Saksassa oma joukko-osasto. Alokkaiden määrä kasvaa huomattavasti.

9. toukokuuta 1915 Suomalaisen jääkäripataljoonan nimeksi Saksassa tulee Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27.

31. toukokuuta 1916 Suomalaiset lähtevät Latviaan itärintamalle.

Valtalaki - vasemmistolainen eduskunta julistaa johtavansa maata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa erityisesti Saksalle kärsityt tappiot ja sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän keväällä 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui. Venäjän väliaikainen hallitus nimitti Suomeen uuden senaatin. Suomessa tilanne nähtiin perustuslaillisena kriisinä. Professori Rafael Erichin ja aktivistien tulkinnan mukaan Suomessa korkeimman vallan olisi pitänyt olla eduskunnalla eikä Venäjän väliaikaisella hallituksella.

Suomen eduskunta julistautui korkeimmaksi valtiomahdiksi 18. heinäkuuta hyväksytyllä valtalailla. Laki siirsi kaiken siihen asti tsaarille ja suuriruhtinaalle kuuluneen vallan eduskunnalle, poikkeuksena ulko- ja sotilaspolitiikka. Valtalaki ei koskaan tullut voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän hallitus hajotti eduskunnan. Vaaliliittoon yhdistynyt porvaristo sai syksyn vaaleissa uuteen eduskuntaan enemmistön.

Väliaikaisen hallituksen kukistuttua bolševikkien lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917 Suomen porvarit halusivat irtautua Venäjästä mahdollisimman nopeasti. Heille oli kuitenkin ongelmallista, että ainoa jonkin tason neuvotteluihin kykenevä osapuoli Venäjällä olivat neuvostovaltaan suuntautuneet bolševikit. Porvarit halusivat hakea itsenäisyydelle tunnustuksen länsimailta, kun taas sosialidemokraatit halusivat sen Venäjän bolševikkihallitukselta. Epäselvässä tilanteessa eduskunta julistautui ”toistaiseksi” korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta.

Itsenäisyysjulistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyysjulistus.
Itsenäisyysjulistus.

Svinhufvudin senaatti eli Suomen hallitus luki laatimansa itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen kaksi päivää myöhemmin porvaripuolueiden äänin 100–88. Julistuksen hyväksymispäivä, 6. joulukuuta vakiintui myöhemmin Suomen kansallispäiväksi, itsenäisyyspäiväksi.

Svinhufvudin hallitus lähetti heti itsenäisyyden tunnustamispyynnön Ruotsille, Norjalle, Tanskalle, Saksalle, Ranskalle ja Britannialle. Keskeiset valtiot eivät kuitenkaan suostuneet tunnustamaan itsenäistä Suomea, ennen kuin entinen emämaa Venäjä sen tekisi. Venäjän kansankomissaarien neuvoston antoi 31.12.1917 esityksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Allekirjoittajina olivat mm. Lenin, Trotski, Petrovski, Stalin.

Muiden maiden tunnustus Suomen itsenäisyydelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän jälkeen Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen 4. tammikuuta sekä ja Tanska ja Norja 10. tammikuuta. Saksan tunnustus julkaistiin 6. tammikuuta, mutta valtakunnankansleri Georg von Hertling kertoi jälkeenpäin tunnustamisen tapahtuneen jo 4. tammikuuta. Kaikkiaan 15 maata tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1918 aikana, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tunnustus saatiin vasta keväällä 1919.

Suomi lähetti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin erityisiä valtuuskuntia ilmoittamaan itsenäistymisestä ja kiirehtimään tunnustuksia. Suurin osa tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1919 loppuun mennessä

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiasanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]