S4 Suurten sotien aika/Asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa

Kohteesta Wikikirjasto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1870 – 1913 Ensimmäisen maailmansodan liittokunnat ja Balkanin ruutitynnyri
1914 – 1917 Asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa
1918 Ensimmäinen maailmansota päättyy
1917 – 1925 Venäjän keisarikunta romahtaa – Neuvostoliitto syntyy
1924 – 1953 Stalinin vankileirien saaristo
Toinen maailmansota
1918 – 1939 Maailma vajoaa lamaan - Fasistit nousevat valtaan Euroopassa
1919 – 1933 Weimarin tasavallasta Hitlerin Saksaan
1933 – 1945 Hitlerin Saksa laajenee ja aloittaa toisen maailmansodan
1939 – 1940 Talvisota – Neuvostoliitto hyökkää Suomeen
1940 – 1943 Saksa hyökkää Neuvostoliittoon – Japani ja Yhdysvallat liittyvät sotaan
1941 – 1945 Suomi toisessa maailmansodassa: jatkosota
1939 – 1945 Puutetta ja korvikkeita – suomalaisten siviilien elämää sodan aikana
1943 – 1946 Toisen maailmansodan ratkaisu Euroopassa
1933 – 1945 Keskitysleirit ja juutalaisvainot
1940 – 1945 Toinen maailmansota päättyy Tyynellämerellä
Kylmä sota
1945 – 1990 Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet
1953 – 1968 Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa
1940 – 1970 Yhdysvallat – läntinen supervalta
1980 – 2014 Neuvostoliitto hajoaa
1990 – 2001 Itä-Eurooppa vapautuu
  • Ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin uusia aseita, kuten konekiväärejä, panssarivaunuja, taistelukaasuja ja lentokoneita.
  • Konekivääri teki hyökkäämisestä vaikeaa ja kasvatti osapuolten tappioita.
  • Sota länsirintamalla juuttui paikoilleen pysähtyneeksi asemasodankäynniksi.
  • Asemasota oli sotilaille raskasta ja vaarallista
  • Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli 9 miljoonaa ihmistä.

Länsirintamalta ei mitään uutta[muokkaa]

Länsirintama vuonna 1914. Rintama ulottui Englannin kanaalista puolen Euroopan halki. Se pysytteli lähes paikoillaan koko neljä vuotta kestäneen sodan ajan.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 olivat aseet kehittyneet merkittävästi entistä tuhovoimaisemmiksi. Eniten sodankäyntiin vaikutti konekivääri, jolla kyettiin ampumaan sarjatulta 500 laukauksen minuuttivauhdilla. Konekivääri oli tehokas puolustusase, joka teki hyökkäämisestä erittäin vaikeaa. Kokonainen avoimessa maastossa hyökkäävä armeija saattoi tuhoutua muutamassa hetkessä.

Konekivääri oli kuitenkin painava, joten sitä ei voinut helposti kantaa mukana hyökätessä. Ensimmäisessä maailmansodassa tämä johti varsinkin länsirintamalla tuhoisaan, mutta paikallaan pysyttelevään asemasodankäyntiin. Molemmat osapuolet olivat tulitukselta suojautuakseen kaivaneet itselleen Englannin kanaalista aina Sveitsin rajalle ulottuvan juoksuhautojen verkoston. Yritykset rynnäköidä ja vallata vastapuolen juoksuhaudat aiheuttivat sodan osapuolille valtaisia tappioita. Yksi suurimmista tällaisista taisteluista oli heinäkuussa 1916 käyty Sommen taistelu. Kuukauden kestäneissä taisteluissa Ympärysvallat menettivät yli 600 000 sotilasta ja yhteensä osapuolten miestappiot kohosivat yli miljoonaan kuolleeseen. Ensimmäisen maailmansodan armeijoiden sodanjohtoa on jälkeenpäin arvosteltu härkäpäisestä hyökkäämisinnosta, joka koitui kohtalokkaaksi miljoonille sotilaille.

Saksan hyökkäys ja sen pysähtyminen sodan alussa vuonna 1914 synnytti Länsi-Eurooppaan Ranskan ja Belgian alueille sodan Länsirintaman. Länsirintamalla saksalaisjoukot taistelivat ranskalaisia, englantilaisia sekä sodan lopulla myös yhdysvaltalaisia joukkoja vastaan. Kumpikaan osapuoli ei kyennyt neljä vuotta kestäneen sodan aikana saavuttamaan mainittavia läpimurtoja tai voittoja, joten rintama pysytteli lähestulkoon paikoillaan. Rintamalla käytiin suuria taisteluita, joissa kuoli miljoonia sotilaita. Osapuolet olivat kuitenkin melko tasaväkisiä, eikä sotaa saatu ratkaistua niiden seurauksena. Jo sodan aikana sanomalehdissä totuttiin kiteyttämään sodan pattitilanne otsikolla ”länsirintamalta ei mitään uutta”.

Asemasotaa länsirintamalla[muokkaa]

Kaavakuva brittiläisestä juoksuhaudasta.

Rintamalla palvelleet sotilaat viettivät osan ajasta etulinjassa juoksuhaudoissa vihollisen hyökkäystä odottaen tai omaan hyökkäykseen valmistautuen. Loput ajasta vietettiin rintaman takana lepovuorossa. Etulinjassa palveleminen oli monelle sotilaalle raskas kokemus. Armeijoiden tappiot, tovereiden kuolemat ja maailmansodan ennen näkemätön raakuus saivat monet sotilaat henkisesti romahduksen partaalle. Olot olivat muutenkin haastavat. Tykistökeskitykset olivat tehneet maastosta monin paikoin puutonta mutavelliä, mistä syystä erilaiset kylmyyden ja kosteuden aiheuttamat vammat olivat sotilailla yleisiä.

Hyökkääminen länsirintamalla oli vaarallista. Rynnäkön alkaessa sotilaan keskimääräinen jäljellä oleva elinikä saattoi paikoin olla vain muutamia sekunteja. Osapuolten välissä olevalle ei-kenenkään-maalle oli vaarallista mennä, sillä konekiväärimiehet olivat jatkuvasti valmiina ampumaan jokaisen sinne uskaltaneen. Hyökkäysten alla miehiä lähetettiin pimeyden turvin tiedustelemaan vastustajien asemien heikkoja kohtia ja leikkaamaan poikki juoksuhautojen eteen rynnäkköesteiksi viriteltyjä piikkilankoja. Pimeydessäkin vaanivat monet vaarat. Esimerkiksi englantilaiset laskivat menettäneensä useita sotilaita joka päivä ei-kenenkään-maan mutavelliin hukkumisen vuoksi.

Lentokoneet, panssarivaunut ja myrkkykaasut[muokkaa]

WWImontage.jpg

Koska ratkaisevaa voittoa ei länsirintamalla kyetty saavuttamaan perinteisin keinoin, ratkaisua etsittiin uusia aseita kehittämällä. Lentokone oli keksitty kymmenisen vuotta ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä, mutta sitä oli ehditty hyödyntää suhteellisen vähän. Sodan alussa lentokoneet olivat hitaita ja ne kykenivät kuljettamaan lentäjän lisäksi ainoastaan yhden matkustajan. Lentokoneita hyödynnettiinkin aluksi lähinnä tiedustelutarkoituksiin. Lentokoneissa ei ollut aseistusta, mutta lentäjät saattoivat toisinaan käydä ilmataisteluita ampuen toisiaan pistoolein. Myös pieniä käsin pudotettavia pommeja alettiin ottaa mukaan tiedustelulennoille.

Lentokoneet kehittyivät ensimmäisen maailmansodan aikana nopeasti. Saksalaiset kehittivät hävittäjäkoneen liittämällä lentokoneeseen konekiväärin sekä nerokkaan tahdistimen, jonka avulla konekiväärin ammukset sujahtivat pyörivien potkurin lapojen välistä. Näin lentäjä saattoi tähdätä konetta ohjaamalla. Lentäjistä tuli ensimmäisen maailmansodan tunnetuimpia sotilaita, joista kutsuttiin lehdissä lentäjäsankareiksi. Tunnetuin ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankareista oli saksalainen ”punainen paroni” Manfred von Richthofen, joka sai liikanimensä käyttämästään punaiseksi maalatusta Fokker-kolmitasosta. Hänen tiedetään pudottaneen 80 viholliskonetta ennen sodan lopulla tapahtunutta kuolemaansa. Lentäminen oli muutenkin vaarallista puuhaa. Ensimmäiset lentokoneet kärsivät useista teknisistä vioista. Esimerkiksi britit menettivät enemmän lentäjiä harjoituksissa tapahtuneiden onnettomuuksien kuin taisteluiden seurauksena.

Toinen ensimmäisen maailmansodan uutuus olivat sodan lopulla kehitetyt panssarivaunut eli tankit. Lempinimi tankki juontaa juurensa brittien yrityksestä kuljettaa ensimmäiset panssarivaunut vaivihkaa rintamalle vesitankkeina. Panssarivaunut kykenivät viimein murtamaan konekivääritulen aiheuttaman ongelman ja mahdollistivat jälleen liikkuvan sodankäynnin. Niitä ei kuitenkaan ehditty juuri hyödyntää ennen sodan päättymistä, ja niiden merkitys jäikin vähäiseksi. Ensimmäiset panssarivaunut olivat lisäksi epäluotettavia. Jopa kolmannes niistä hajosi taistelutilanteissa itsestään moottorin petettyä.

Ensimmäisen maailmansodan pahamaineisin uusi ase olivat myrkylliset taistelukaasut. Niitä käyttivät sodan molemmat osapuolet. Ne levitettiin tuulen mukana vastustajan asemiin. Pian sotilaiden varustukseen liittettiin myrkyiltä suojaavat kaasunaamarit. Taistelukaasuja pidettiin epäinhimillisenä aseena ja niiden käyttö kiellettiin kansainvälisellä sopimuksella ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Propagandaa sodassa ja kotirintamalla[muokkaa]

Englannin miehet! Siedättekö tämän?” Englantilainen propagandajuliste yllyttää miehiä taisteluun. Julisteessa kerrotaan naisten ja lasten kuolleen saksalaisten tekemässä pommituksessa.

Ensimmäisen maailmansodan pitkittyminen asetti myös siviilit koetukselle. Ruokahuollon järjestäminen vaikeutui, kun suuri osa nuorista miehistä oli rintamalla taistelemassa ja sodan pitkittyessä heitä menehtyi koko ajan lisää. Ensimmäinen maailmansota oli niin sanotusti totaalista sodankäyntiä. Totaalisella sodankäynnillä tarkoitetaan sitä, että valtion kaikki resurssit ja voimavarat palvelevat sodankäyntiä. Tällainen sota rasittaa myös niitä, jotka eivät osallistu taisteluihin. Tehtaat eivät tuota kulutustavaroita, vaan aseita ja ammuksia rintamalle. Rintamalla sotiva armeija kuluttaa valtavasti ruokaa ja tarvikkeita, muttei juuri osallistu niiden tuottamiseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana kaikissa siihen osallistuneissa maissa jouduttiin säännöstelemään ruokaa, ja niiden asukkaiden elintaso laski merkittävästi.

Ensimmäisen maailmansodan aikana osapuolet pyrkivät kohottamaan sekä sotilaiden, että siviilien taistelutahtoa propagandan avulla. Propaganda tarkoittaa yksipuolisen tai vääristellyn tiedon levittämistä. Propagandassa sodasta haluttiin antaa kuva kunniakkaana ja jalona toimintana, johon osallistuminen oli jokaisen nuoren miehen velvollisuus. Siviileille tähdätyssä propagandassa korostettiin säästeliäisyyden ja tottelevaisuuden merkitystä. Lisäksi sodan aikana harjoitettiin sensuuria. Lehdistössä ei saanut kertoa ennennäkemättömiksi kohonneista tappioista. Oman armeijan menestys kuvattiin todellista suuremmaksi ja vihollisen toimet sodassa saatettiin kuvata hirmutöiksi.

Sveitsiläisnaiset valmistavat tehtaassa kaasunaamareita ensimmäisen maailmansodan aikana.

Ensimmäinen maailmansota muutti merkittävästi naisten asemaa. Naiset olivat harvemmin mukana rintamalla eivätkä silloinkaan osallistuneet taisteluihin, mutta kotona he joutuivat tekemään myös rintamalle vietyjen miesten työt. Ensimmäisen maailmansodan aikana suuri määrä naisia alkoi työskennellä tehtaissa esimerkiksi valmistamassa aseita ja ammuksia rintamalle. Sodan jälkeen monet heistä jatkoivat työskentelemistä kodin ulkopuolella.

Kuvia[muokkaa]

Asiasanat[muokkaa]

Tapahtumat
Sommen taistelu
Käsitteet
Länsirintama, asemasota, juoksuhauta
Aseet
konekivääri, lentokone, panssarivaunu, taistelukaasu, kaasunaamari
Valtiot
Belgia, Saksan keisarikunta, Ranska, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Henkilöt
Punainen paroni Manfred von Richthofen

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]