Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Kreikka

Peloponnesolaissodan (431 - 404 eaa) kartassa näkyy tärkeiden kaupunkien sijainti

Kuuluu osana: Itäisen Välimeren kulttuureihin

Antiikin Kreikalla tarkoitetaan riippuen näkökannasta joko muinaiskreikkaa puhuneita kaupunkivaltioita ympäri Välimeren aluetta tai vain Kreikan mantereella. Historia jaetaan yleensä arkaaiseen kauteen (n. 700 - 480 eaa), klassiseen kauteen (480 - 330 eaa) ja hellenistiseen kauteen (330 - 27 eaa). Roomalaiset arvostivat kreikkalaista kulttuuria suuresti ja Itä-Roomassa eli Bysantissa sen perintö eli vielä pitkään.

Tämä luku kuvaa lähinnä kahta ensimmäistä painottuen klassiseen kauteen. Hellenistiseen kauteen keskitytään luvussa Aleksanteri Suuren valtakunnasta.

Pimeät vuosisadat (1100 - 700 eaa)

Kreikassa varhemmin vallinnut mykeneläinen kulttuuri taantui Kreikan joutuessa eristyksiin rautakaudella n. 1200-1050 eaa. Kirjoitus jäi pois käytöstä, kun palatsit paloivat paikassa toisensa jälkeen. Tämä johtui ehkä merikansojen ryöstöretkistä tai länsikreikkalaisten doorilaisten valloittajien saapumisesta, tai nälästä. Alkoivat ns. pimeät vuosisadat, jolloin varhaisempi kirjoitus ja monet kaupungit hylättiin.

Erilaisia paikalliskulttuureja vallitsi. Väkiluku oli romahtanut Mykenen ajoista alussa noin 1/10 - 1/2:osaan.

Tiet rapistuivat. Ehkä oli nälänhätää. Alussa ilmeisesti maanviljely supistui paimentolaisuuden kustannukselle. ihmiset muuttivat rannikolta sisämaahan. Ulkomaankauppa taantui. Kauden edetessä rauta levisi laajaan käyttöön. Ratsuväki yleistyi sodissa, niin kuin polttohautaus. Saviastiat olivat alussa esigeometrista, myöhemmin geometrista keramiikkaa. Kyläpäälliköt pitivät valtaa.

Tunnetuin kauden löytöpaikka lienee Lefkandi. Siellä oli suuri pitkänomainen hautapyhäkkö, Toumba. Se oli omistettu jollekin ajan mahtihenkilölle. Sen pohjan ala on yli 77 x 10 metriä. Muuta niin suurta rakennelmaa ei ole tuon ajan Kreikasta löytynyt.

Noin. 1000 - 800 eaa syntyi kaupunkivaltioiden (polis) järjestelmä ja kehityksen etunenässä olivat muun muassa Spartan ja Ateenan kaupungit. Vuosisatojen kuluessa doorilaisista ja maassa aiemmin asuneista joonialaisista tuli vähitellen kreikkalaisia. Tämän ajanjakson loppupuolella aikoihin alkoi myös siirtokuntien perustaminen. Siirryttiin yhä enemmän maataloudesta kaupan käyntiin, mikä aiheutti kaupunkien välille kilpailua ja siitä seuranneita sotia. Samoihin aikoihin siirtokuntien kanssa kehittyi myös uusi aakkoskirjoitus. Useat kaupungit elivät yksinvallan eli kreikkalaisittain tyrannian alla. Pimeä kausi päättyi noin 750 eaa.

Arkaainen kausi sai nimensä veistostyylistä.

Arkaainen kausi (n. 700 - 480 eaa)

Ateenassa, yhdistyneen Attikan maakunnan pääkaupungissa, mielivaltaan kyllästyneet asukkaat saivat aikaan kirjoitettujen lakien säätämisen. Ateena oli muiden valtioiden tapaan alunperin kuningaskunta, mutta kuninkaan karkoittamisen jälkeen n. 560-510 eaa sitä hallitsivat tyrannit. Heidän kukistuttuaan alkoi Ateenassa kansanvalta eli vapaiden miesten demokratia.

600-luvulla eaa Sparta alisti läheisen Messenian valtaansa ja teki sen kansalaisista helooteiksi kutsuttuja orjia. 500-luvulla se kukisti myös Arkadian ja Argoksen. Samalla vuosisadalla se nousi Ateenan kilpailijaksi. Sparta solmi muiden Peloponnesoksen niemimaan valtioiden kanssa liiton, jonka kiistaton johtaja se oli. Kreikkalainen filosofia sai alkunsa arkaaisen kauden loppupuolella.

Arkaaisen kauden elämä ja kulttuuri

Arkaainen kausi sai nimensä vanhahtavasta veistostyylistään. Se ei vielä ollut tavoittanut sitä todentuntuisuutta, joka näkyi klassisen kauden veistoksissa. Toisin kuin usein tajutaan, veistokset olivat alunperin värikkäästi maalattuja. Temppelien rakennuksessa siirryttiin puisista pylväistä kivisiin. Attikalaista keramiikkaa koristivat yleensä eläin- ja kukkakuviot. Tällä kaudealla kuvitukseen alkoi ilmestyä myös aiheita uskonnosta ja jumaltaruista. Korintissa keramiikka oli kuuluisa tummista siluettimaisista kuvioistaan. Ateenassa kehittyi kauden lopulla punakuviotyyli, jossa punaisia kuvioita piirrettiin tummalle pohjalle, mistä muodostui tyypillinen klassinen keramiikkatyyli.

Klassinen kausi (480 - 330 eaa)

Klassista aikaa on pidetty kreikkalaisen kulttuurin huippukautena. Klassisen kauden katsotaan alkavan kreikkalaisten ja persialaisten välisestä sodasta 480 eaa, jossa Kreikan valtiot liittoutuivat Persian suurvallan uhan torjumiseksi. Klassista kauden historiaa kuvaa Ateenan ja Spartan välinen taistelu Kreikan johtoasemasta. Aikakaudella Ateena nousi merimahdiksi ja kehitti alkeellisen demokratian. Se oli myös kreikkalaisen filosofian kultakautta, johon kuuluivat Socrates, Platon ja Aristoteles.

Klassisen Kreikan kulttuuri ja elämä

Ateenan ja Spartan yhteiskunnat poikkesivat toistaan. Ateenalainen nainen oli paljolti suljettu kotiin, kun taas Spartassa miehet olivat lähinnä sotilaita ja naiset huolehtivat taloudenhoidosta. Spartaa johti vanhempien miesten neuvosto, kun taas Ateenassa kaikki vapaat, kaupungissa syntyneet miehet saivat osallistua päätöksen tekoon. Sekä Spartassa että Ateenassa oli orjia.

Spartassa koulutus oli julkista sotilaskoulutusta miehille ja kotiin liittyvää koulutusta naisille. Muualla Kreikassa koulut olivat yksityisiä. Poikien koulutus alkoi 12 vuoden iässä. Liikunnalla oli keskeinen osa poikien koulutuksessa ja myös spartalaisten tyttöjen opinnoissa. Kreikkalainen talous oli aikakautensa edistyksellisin ja perustui kaupankäynnille ympäri silloin tunnettua maailmaa. Kreikkalaiset kilpailivat Välimeren kaupan hallinnasta paitsi toistensa myös foinikealaisten kanssa. Kreikassa rikkaita verotettiin sotien aikana ja heidän oletettiin myös osallistuvan julkisiin rakennustöihin. Maatalous perustui viljalle, oliiviöljylle ja viinille. Viljaa tuotiin yleensä Kreikan ulkopuolelta.

Teatteri

Kreikkalainen kulttuuri oli kuuluisa kertovasta runoudestaan eli runomuotoon puetuista tarinoista sekä teatterista. Näytelmäkirjallisuus sai alkunsa arkaaisen kauden lopulla. Säilyneitä näytelmiä ja niiden nykyaikaistettuja versiota esitetään vielä tänäkin päivänä. Näytelmät olivat kansanhuvi, jota keräännyttiin katsomaan suuriin puoliympyrän muotoisiin ulkoilmateattereihin. Näitä teattereita on säilynyt ympäri kreikkalaista maailmaa nykyaikaan asti.

Teatteri jaettiin komediaan ja tragediaan. Komedia oli hupinäytelmä, joka usein pilaili arkisten tapojen ja kuuluisten henkilöiden kustannuksella, kun taas tragediassa kaikki meni huonosti. Satyyrinäytelmissä meno oli riehakasta ja niissä oli onnellinen loppu. Teatterin juuret olivat viinin ja ilonpidon jumalan Dionysoksen kultissa. Teatterissa käytettiin yleensä naamioita ja tapahtumia säesti kuoro.

Uskonto

Kreikkalaiset palvelivat monia jumaliaan kauniissa temppeleissä. Heillä oli 13 pääjumalaa, joiden uskottiin asuvan Olympos-vuorella ja nauttivan ravinnokseen amprosiaa ja nektaria. Jumalista tärkein oli säänjumala Zeus ja muista jumalista suurin osa oli hänen lapsiaan tai rakastettujaan. Merenjumala Poseidon oli hänen veljensä. Hänen vaimonsa kodinjumalatar Hera oli mustasukkainen muille naisille. Kuoleman jälkeen kreikkalaiset uskoivat päätyvänsä Haadeksen valtakuntaan.

Delphin kaupunki oli kuuluisa ennustajattaristaan, joiden sanoista papit tulkitsivat auringonjumala Apollonin tahtoa. Apollon oli taiteiden ja terveyden suojelija. Hänen kaksoissisarensa, villi neitseellinen Arthemis oli yön (kuun) ja metsästyksen jumalatar. Muut pääjumalat olivat sodanjumala Ares, kasvun jumalatar Demeter, kauneuden jumalatar Afrodite, tulen ja tekniikan jumala Hefaistos, viisauden jumalar Athene ja kotilieden jumalatar Hestia. Muista jumalista tunnetuin lienee siivekäs Eros, joka ampui ihmisiä lemmennuolilla saaden heidät usein rakastumaan päättömästi.

Taiteet

Temppeleiden rakentamisessa oli kolme tyyliä doorilainen, joonialainen ja korinttilaien. Tyylien erot näkyivät erityisesti pylväiden päiden koristelussa. Doorilaiset pylväät olivat yksinkertaisemmat, joonilainen koristu muistutti pässin sarvia ja korinttilainen lehviä. Pylväät olivat uurrettuja ja niiden yläpuolella oli jumalia ja tarujen tapahtumia kuvaava leveä koristelista eli friisi. Rakennuksen ulkopuolella se oli kohokuvioinen, mutta sisällä usein maalattu.

Kreikkalaiset patsaat olivat klassisella kaudella hyvin eläviä. Urheilijoita saatettiin kuvata kesken liikkeen. Urheilijoiden ja nuorten miespuolisten jumalien patsaat olivat usein alastomia. Naispuolisilla patsailla oli useimmiten vaatteet. Musiikki oli tärkeää ja sen teoriasta kirjoitettiin kirjoja. Meillä ei kuitenkaan ole tarkkaan käsitystä siitä, millaista se todellisuudessa oli, sillä nykyaikaista nuottikirjoitusta ei tunnettu. Kreikkalainen musiikki oli yleensä lauluja, joihin yhdistyi yleensä myös jonkinlainen tanssi. Soittimista yleisimpiä olivat kithara niminen harppu ja aulos niminen kaksoishuilu.

Sanasto

Attika - maakunta Peloponnesoksen niemimaalle johtavalla kangaksella ja sen ympäristössä. Pääkaupunki on Ateena.

Indoeurooppalaiset - vuosina 4000 - 2800 eaa liikkuneita kansoja, jotka levittäytyivät laajalle alueelle, joka ulottuu Intiasta ja Eurooppaan ja toivat mukanaan kielensä, jonka paikallinen väestö monin paikoin omaksui. Näin syntyivät nykyiset indoeurooppalaiset kielikunnat. Muinaisen Kreikan kieli on eräs parhaiten tunnettuja vanhoja indoeurooppalaisia kieliä, jota on tutkittu esimerkiksi vertaamalla sitä Intiassa muinoin puhuttuun sanskriitin kieleen, joka on myös säilynyt kirjoituksissa ja kulttuurikielenä.

Keramiikka - saviesineet, jotka on poltettu niiden kovettamiseksi kuumassa uunissa. Useimmiten astioita, mutta myös muita esineitä.

Korintti - kaupunki Peloponnesoksen ja sitä yhdistävän kannaksen juuressa. Myöhemmin Spartan liittolainen. Kartalla kreikkalaisella nimellään Korinthos.

Peloponnesos - Kreikan eteläinen suuri niemimaa, joka yhdistyy muuhun mantereeseen vain ohuella kangaksella. Muuten se on kuin suuri saari.

Persia - Kaksoisvirranmaan itäpuolella, Lähi-Idän itäosissa peräisin ollut suurvalta, joka levittäytyi koko Lähi-Itään Kreikasta Intian rajoille asti.