ET5 Todellisuuskäsitykset/Taruihin perustuvat todellisuuskäsitykset
Mitä myytit ovat?
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisinaan myytillä tarkoitetaan yleistä, virheellistä uskomusta (esim. "On pelkkä myytti, että paino automaattisesti nousee tupakoinnin lopettamisen jälkeen"). Sanan perinteisempi käyttö liittyy suurempiin tapahtumiin: myytti on tarina tai uskomus, joka selittää jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailman syntyä, ts. asioita joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa. Myytti voi olla totta tai sepitettä, mutta siihen uskotaan tai ainakin on joskus uskottu. Satu eroaa myyttisestä kertomuksesta juuri siinä, että satuun ei uskota.
Myytit selittävät mm. miten maailmassa ilmenevät tosiasiat ovat saaneet alkunsa, kertovat muinaisen ajan sankareista, esittelevät koko ihmiskuntaa koskevan yliluonnollisen pelastustapahtuman tai sitten kuvauksen maailman viimeisistä tapahtumista. Myytit voivat myös kertoa pahuuden alkuperästä kuten Pandoran lippaan myytti.
Myytit esitieteellisellä ajalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Frazerin mukaan osa myyteistä on eräänlaisia esitieteellisiä luonnonselityksiä. Ennen tieteiden kehittymistä ne olivat ikään kuin parhaita arvauksia esimerkiksi kaiken alkuperästä. Paul Veyne on pohtinut kysymystä siitä, uskoivatko muinaiset kreikkalaiset todella myytteihinsä, ja päätynyt siihen, että myytit olivat heille pikemminkin filosofista pohdintaa kuin kirjaimellisia totuuksia. Moni nykyinen tieteenfilosofi uskookin, että esitieteellisen ajan myytit olivat eräänlaisia tieteellisiä tai filosofisia teorioita, ehdotuksia siitä, miten asiat voisivat olla. Useissa kulttuureissa onkin ollut luonnollista, että erilaiset, toisiaan täydentävät ja ristiriitaisetkin myytit ovat eläneet sulassa sovussa. Platon käyttää dialogeissaan sujuvasti myyttejä havainnollistamisen ja ajatuskokeiden asemassa.
Myytit jotka elävät meissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihminen on narratiivisesti identiteettiään rakentava olento. Siksi kulttuurin perusmyytit vaikuttavat meihin voimakkaasti eräänlaisina kertomuksellisina malleina.
Kun tiede alkoi selittää maailman syntyä, tarujen merkitys ihmisille muuttui. Myyteistä ja myyttisestä selittämisestä ei silti luovuttu. Uskonnot vastasivat tähän, että ne eivät enää vastanneet miten- vaan miksi-kysymyksiin. Osin myyttien väitettään muuttaneen muotoaan ja korvautuneen kulttuurisilla suurilla kertomuksilla.
Länsimaisessa yhteiskunnassa tärkeitä "itseymmärrystä tuovia" taruja ovat olleet esimerkiksi taru Frankensteinin hirviöstä, jota on käytetty varoittavana tarinana tieteen viemisestä liian pitkälle. Tarinaan sisältyy varoitus niin sanotusta hybriksestä ja siten se noudattaa antiikin tarujen todellisuuskäsitystä.
Sigmund Freud ammensi antiikin tarustosta aineksia rakentaessaan psykoanalyyttistä ihmiskäsitystään. Myytit Oidipuksesta ja Narkissoksesta kuuluvat eurooppalaiseen kulttuuriperintöön, ja ovat monella tavalla muovanneet länsimaista ajattelua. Jotkut arvostelijat ovat pitäneet koko psykoanalyysia myyttisen selittämisen muotona, sitä kun ei voida todistaa oikeaksi.
Vapaa-ajattelun historian kannalta Prometheus-myytti on koettu usein vertauskuvaksi ihmisen vapautumisesta jumalten holhouksesta. Myytissä Prometheus varastaa tulen jumalilta ja saa siitä rangaistuksen. Prometheus on siis myös muiden puolesta uhrautuva yksilö. Prometheuksen veli Epimetheus muistetaan tarinasta Pandoran ruukusta: kielletyn ruukun avaamalla Epimetheus päästi ilmoille kaikki maailman vitsaukset. Viimeisenä ruukusta livahti myös toivo, jonka ansiosta ihmiset jaksavat elää kaikesta kurjuudesta huolimatta. Prometheus-myytistä on tehty runoja (esimerkiksi Goethe) ja siihen on viitattu monissa yhteyksissä.
Monet raamatun myytit vaikuttavat voimakkaasti kulttuuriseen ympäristöömme. Hyvän ja pahantiedon puun hedelmä näkyy milloin tietokoneen kyljessä, milloin mainoskuvassa. Babylonin tornista tehty nykytaideteos oli rakennettu radioista, joista tuli erikielisiä lähetyksiä. Alkuperäinen raamatunkertomus kuvaa ihmisten torninrakennushanketta, jonka Jumala tuhosi sekoittamalla kansojen kielet. P. C. Jersild vertaa romaanissaan Babylonin tornia nykyaikaiseen sairaalaan, jossa puhutaan kaikkia kieliä ja kukaan ei enää ymmärrä toistaan. Ilmestyskirjan pedon myyttiä hyödynnetään laulunsanoituksissa ja EU-kritiikissä - joskus tosissaan, välillä ironisesti.
Myytin funktiota voivat toteuttaa myös yleiset kulttuurin perustarinat. Sellaisia ovat esimerkiksi
- romanttisen rakkauden myytti, jonka mukaan rakkaus voittaa kaikki esteet ja on ikuinen
- hyvän rosvon myytti (Robin Hood, Raid...)
- myytti tulevasta utooppisesta ajasta, jolloin tiede tai jokin muu inhimillinen ponnistelu on lopettanut kärsimyksen maailmasta
- juoksupojasta johtajaksi - myytti, jonka mukaan kuka tahansa yksilö voi saavuttaa sosiaalisen nousun ja tulla osalliseksi vauraudesta, jos vain ponnistelee tarpeeksi
Myyttinäkökulma politiikan tutkimuksessa