Kylä, jossa mustilla on valkoinen lippu/1. Johdanto

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Grand-Popon historia liittyy Benininlahteen laskevan Mono-joen suistoon ja sen lähellä oleviin alueisiin. Grand-Popon nykyinen piirikunta ulottuu lännessä meren ja joen välisenä kaistana Togon rajalle. Heti rajan takana on myös historiallinen Togon Anéhon kaupunki, jota kutsuttiin ennen nimillä Little Popo, Klein Popo tai Petit-Popo, puhujan kielestä riippuen. Näiden paikkakuntien sijainnit tulivat strategisesti tärkeiksi, kun Euroopan siirtomaavallat alkoivat taistella etupiireistään.

Jokisuuta itään Grand-Poposta, jossa Mono-joki yhtyy Beninin lahteen kutsutaan "Bouche du Roiksi" (”kuninkaan suu”). Benininlahden rannalla oleva kapea niemimaa erottaa Mono-joesta virtaavien sivujokien ja laguunien ketjun, joka ulottuu lännen suuntaan Petit-Poposta historialliseen Ouidahin kaupunkiin. Veden määrästä riippuen se oli seudun tärkeä liikenneväylä. "Bouche du Roista" koilliseen on soiden, jokien ja järvien muodostama, vaikeakulkuinen alue, joka toimi alueen suojana ulkoisia vihollisia vastaan.

Grand-Popon kuningaskunta ei ollut alun perin yhtenäinen valtakunta, vaan se oli useiden kylien kokoelma hiekkaisella kynnäksellä, joka erotti laguunin merestä. Grand-Popon keskusta Gbebcon sijaitsi aikoinaan noin 6,4 kilometriä Bouche du Roista länteen. Carrefour eli valtatien risteys, jossa kylän keskusta nykyisin sijaitsee, on 17 noin kilometrin päässä jokisuusta. Toisella puolen laguunia oli Hevé, jossa oli alun perin alueen satama. Agbanaken oli kuninkaan asuinsija ja pääkaupunki. Se oli Mono-joen länsirannalla paikassa, jossa joki laajenee laguuniksi. Agbanaken sijaitsee nykyisen Togon puolella rajaa.

Alueen kartta vuodelta 1892. Vasemmalla Petit-Popo ja silloinen Saksan ja Ranskan alueiden välinen raja, joka kulki aluksi täysin meridiaania eli pituuspiiriä pitkin. Keskellä Grand-Popo, jossa oli posti, tehtaita ja tulli. Siitä itään Ouidah ja Cotonou, jonka satamalaituri rakennettiin 1891–1899.[1]

Aikajana vuoteen 1904[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


  • Noin vuosina 1000-1500 läntisen Afrikan heimokylät Sahelin eteläpuolella alkoivat yhdistyä ja voimistua. Ne alkoivat muodostua voimakkaiksi kuningaskunniksi, kuten Jorubat (nykyisessä Länsi-Nigeriassa), Edot (Nigerian länsiosien keskiosissa) ja Akanit (keski Ghana).
  • 1472 Portugalilaiset tekivät löytöretkiä Beninin rannikolle ja loivat seudulle 1500-luvun puoleen väliin asti kauppapaikkoja.
  • 1600-luvulla Hallitsija Wegbaja julisti itsensä Abomeyn valtakunnan kuninkaaksi nykyisen Beninin eteläosissa. Abomeyta asuttivat Fon-kansa, ja se oli Allardan (Ardra) kuningaskunnan alainen.
  • 1724 Abomey valoitti Allardan kuningas Agajan johdolla.
  • 1727 Kuningas Agaja valloitti rannikolla olevan Ouidahin (aik. Whydah) kuningaskunnan, joka oli alueen orjakaupan pääkeskus. Alladasta ja Ouidahista tulee Abomeyn ohella Dahomeyn valtion maakuntia.
  • 1730 Dahomey valloitti Jorubojen kuningaskunnan Oyon. Seurauksena Dahomeyn oli maksettava suojelurahaa Oyolle.
  • 1823 Dahomey kukistaa Oyon kuningas Gezon johdolla.
  • 1842 Ranskalaisten 1704 Ouidahiin rakentama Fort Saint Louis linnake avataan uudestaan ja ranskalaiset käyttävät sitä vasta perustetun palmuöljykaupan tukikohtana.
  • 1851 Ranskan hallitus neuvotteli kauppasopimuksen kuningas Gezon kanssa.
  • 1852 Brittien laivaston saarto pakotti kuningas Gezon hyväksymään sopimuksen, jolla kiellettiin orjakauppa.
  • 1863-1865 Ranskalaiset perustivat protektoraatin Porto-Novon kuningaskuntaan.
  • 1890 Ranska valloitti Cotonoun sataman.
  • 1892-1894 Kuningas Behanzin vastusti Ranskaa, joka vaati Cotonuta itselleen. Seurauksena Ranska valloitti Dahomeyn, josta tuli Ranskan protektoraatti. Behanzin siirrettiin Länsi-Intiaan.
  • 1899 Dahomeyn raja Saksan siirtomaan Togon kanssa rajattiin muodollisesti ("meridiaaniraja").
  • 1904 Dahomeysta tuli osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Kenraalikuvernöörin residenssi oli Dakarissa (nykyisin Senegal).[2]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gibb, H. A. R.: Kotonou The Encyclopaedia of Islam. 1954. Viitattu 9.3.2019. (englanniksi)
  2. Europa Publications: A Political Chronology of Africa. Routledge, 2003-09-02. ISBN 978-1-135-35666-8. Worldcat (viitattu 2.3.2020). (englanniksi)