Kylä, jossa mustilla on valkoinen lippu/3. Grand-Popon alku

Wikikirjastosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Mistä Grand-Popo sai nimensä?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bouche du Roi on paikka, missä Mono-joki yhtyy Atlanttiin.

Orjarannikon länsiosa on alkujaan Hula-kansan kulttuurinen ja etninen alue. Eurooppalaiset kauppiaat käyttivät heidän kuningaskunnastaan nimeä ”Popo”, ja 1600-luvulta alkaen sitä alettiin kutsua Grand-Popoksi.

Tutkijat ovat keskustelleet paljon Grand-Popon nimen alkuperästä. Silke Strickrodt (2015) arvelee, että kyseessä ei ole alkuperäiskansan tai portugalin kielen johdannainen. Seudun historiaa tutkineen Robert Lawn mukaan ensimmäiset eurooppalaiset kauppiaat, portugalilaiset lainasivat sanan jorubaa puhuvilta kansoilta, jotka asuivat Orjarannikon itäpäässä. jorubat viittasivat sanalla gbetä puhuviin länsinaapureihinsa. Law arvelee, että jorubojen sana saattaa olla peräisin Tadon kuninkaan nimestä ja tittelistä, valtakunnasta, joka sijaitsi noin 62 kilometriä sisämaahan päin ja jota hulat ja gbetä puhuvat kansat yleensä pitävät esi-isiensä kotiseutuna ja jotka hallitsivat aikoinaan aluetta.[1]

Robert Law pohtii, että nimet ‘Fulao’ ja ‘Foulaen’ luultavasti tarkoittavat "Hulaa", tai sanan "Pla" vaihtoehtoa, joka on etnisen ryhmän nimi (jonka kieli kuuluu kuten fon ja hueda, Gbe-kieliperheeseen), jotka perinteen mukaan olivat peräisin Grand-Poposta (jonka oikea, kotoperäinen nimi on itse asiassa Hula) ja jotka muuttivat itään eri paikoille pitkin rannikkoa.[2]

Espanjalainen lähetyssaarnaaja Alonso de Sandoval käytti vuonna 1627 sanaa ”el Popo” (Popo) sekä kuninkaasta, kuten myös hänen hallitsemastaan alueesta. Vahvalla sisämaan kuningaskunnalla oli myös rantakaupunki Aguato-joen varrella, joka luultavasti oli Grand Popo Mono-joen varrella ja Bouche du Roi.

Portugalilaisten dokumentit viittasivat 1500-luvun lopulla Monoon ja Bouche du Roihin ”Popojen jokena” ja jokea kutsuttiin 1700-luvulla Popojen joeksi.[3] 1700-luvulla rannikolla vierailleet eurooppalaiset totesivat kuitenkin, että Popo ei ollut se, joksi alkuasukkaat kutsuivat paikkaa tai itseään, vaan he kutsuivat niitä sanoilla ”Pla” tai ”Fla”. Kultarannikon tanskalainen kuvernööri viittasi siihen 1720-luvulla: ”Afra, tai Popo, kuten valkoiset sitä kutsuvat”. 1780-luvulla Isert huomautti, että Great Popoa … kutsutaan nykyisin näillä alueilla Aflaksi. 1800-luvun alussa englantilainen kauppias kutsui sitä Grand Popoksi tai Ifflaksi. Nimi Pla (myös Plah tai Phla) vakiintui ja suullista traditiota keränneen paikallisen papin mukaan Pla johtuu sanasta ”pou”, joka tarkoittaa merta. Tutkimuksissa alueella asuvista on käytetty yleisesti sanaa ”Hula” (joskus myös Xwla), jota heidän itäpuolellaan asuvat fonit käyttävät. Tämäkin sana viittaa mereen.[4]

Jonesin ja Sebaldin mukaan nimi Popo (Papoues, Poupous) mainitaan portugalilaisissa dokumenteissa 1500-luvun puolessa välissä, ja sitä käytettiin sekä paikannimenä, että yleisnimityksenä ihmisryhmälle.[5]

Miten kaikki alkoi?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljelysmaita nykyisen Grand-Popon keskustasta länteen. Tarinan mukaan näille Agoueen seuduille istutettiin aikoinaan eurooppalaisten kauppiaiden tuomat siemenet.

Hulat ja rannikolla asuvat gbe-kansat olivat lähtöisin vanhasta Tadon kaupungista. Erään tarinan mukaan Hula-kansan esi-isä oli vanhin kuninkaallisen perheen kolmesta veljeksestä. Veljekset pakenivat kaupungistaan, kun yksi heistä oli surmannut kruununtavoittelijan, joka oli hänen kilpailijansa. He perustivat asutuksen nimeltä Adja-honoue, joka sijaitsee nykyisin noin 25 kilometriä Tadosta kaakkoon. Hankkeen paljastuttua pakolaisten täytyi muuttaa uudestaan. Veljekset päättivät erota, ja Avlekpon, Hulan esi-isä pakeni Mono-joen varrella olevaan Adaméhen ja hänen veljensä pakenivat Dodomehen ja Alladaan. Heistä tuli fonien esi-isiä.

Tadon takaa-ajajat seurasivat veljeksiä, ja Avlekpon väen täytyi paeta jälleen joen varrella olevaan Agbanakeen.[6]. Sinne saavuttuaan Avlekponin kerrotaan kuulleen oudon, kovan äänen. Hän kysyi ennustajaltaan syytä siihen ja sai vastauksen, että ääni on peräisin nesteestä, vedestä, eikä sitä tarvitse pelätä. Avlekpon meni paikkaan, mistä ääni tuli voimakkaiden maininkien vyöryessä rantaan. Hän näki ensimmäistä kertaa meren, ja siihen paikkaan perustettiin Grand-Popo. Ohjeen mukaisesti kuningas pesi itsensä merivedessä, jonka ennustaja sanoi tuovan paljon vaurautta. Näistä ajoista alkaen hulat ovat palvoneet merta.

Avlekpon odotti turhaan hänelle luvattua vaurautta. Hänen pojanpoikansa Kpossin hallintoaikana saapuivat eurooppalaiset kauppiaat, jotka otettiin hyvin vastaan, ja he lupasivat palata. Palatessaan he toivat paljon lahjoja, kankaita, viljelysvälineitä ja siemeniä, jotka he vaativat istutettavaksi. Kpassi istutti siemenet Agoueen, joka oli Agnabakenista noin 12 kilometrin päässä, ja perustettu tätä varten. Eurooppalaiset kauppiaat palasivat tuoden helmisimpukoita (joka oli rahaa) ja keittosuolaa maksuksi viljelystuotteista.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kylä on nykyisin Togossa, sen itärajan tuntumassa.
  2. Law, s. 39
  3. Robin Law: Between the Sea and the Lagoons: The Interaction of Maritime and Inland Navigation on the Precolonial Slave Coast. Cahiers d'Études africaines, 1989, nro 114, s. 209–237. doi:10.3406/cea.1989.1643. Artikkelin verkkoversio.
  4. Strickrodt, s. 40–42
  5. Jones, Adam ja Sebald Peter: An African Family Archive: The Lawsons of Little Popo/Aneho (Togo) 1841–1938, s. 2. OUP/British Academy, 2005. Worldcat (viitattu 9.3.2019). (englanniksi)
  6. Agbanake oli lähellä nykyistä Mono-joen ylittävää siltaa kohdassa, jossa joki muuttuu laguuniksi
  7. Strickrodt, s. 43–44