Siirry sisältöön

S4 Suurten sotien aika/Itä-Eurooppa vapautuu

Lisää linkkejä
Wikikirjastosta
Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1870 – 1913 Ensimmäisen maailmansodan liittokunnat ja Balkanin ruutitynnyri
1914 – 1917 Asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa
1918 Ensimmäinen maailmansota päättyy
1917 – 1925 Venäjän keisarikunta romahtaa – Neuvostoliitto syntyy
1924 – 1953 Stalinin vankileirien saaristo
Toinen maailmansota
1918 – 1939 Maailma vajoaa lamaan - Fasistit nousevat valtaan Euroopassa
1919 – 1933 Weimarin tasavallasta Hitlerin Saksaan
1933 – 1945 Hitlerin Saksa laajenee ja aloittaa toisen maailmansodan
1939 – 1940 Talvisota – Neuvostoliitto hyökkää Suomeen
1940 – 1943 Saksa hyökkää Neuvostoliittoon – Japani ja Yhdysvallat liittyvät sotaan
1941 – 1945 Suomi toisessa maailmansodassa: jatkosota
1939 – 1945 Puutetta ja korvikkeita – suomalaisten siviilien elämää sodan aikana
1943 – 1946 Toisen maailmansodan ratkaisu Euroopassa
1933 – 1945 Keskitysleirit ja juutalaisvainot
1940 – 1945 Toinen maailmansota päättyy Tyynellämerellä
Kylmä sota
1945 – 1990 Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet
1953 – 1968 Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa
1940 – 1970 Yhdysvallat – läntinen supervalta
1980 – 2014 Neuvostoliitto hajoaa
1990 – 2001 Itä-Eurooppa vapautuu
  • 1980-luvun lopulla kommunistit joutuivat luopumaan vallasta Itä-Euroopassa.
  • Monissa entisissä kommunistimaissa järjestettiin vapaat vaalit.
  • Melkein kaikkialla valta vaihtui rauhanomaisesti.
  • Berliinin muuri purettiin.
  • Jugoslavia hajosi raa’an sisällissodan jälkeen.
  • Monet Itä-Euroopan maat ovat liittyneet EU:n jäseniksi.

Rautaesirippu alkaa rakoilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berliinin muurin kuoleman käytävä vuonna 1984.

Harva olisi 1980-luvun alun Itä-Euroopassa osannut ennustaa sosialismin romahtavan vuosikymmenen lopussa. Kommunistipuolueet olivat tukevasti kiinni vallankahvassa. Kansa oli monessa maassa tyytymätöntä elintasoonsa ja olemattomiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, mutta pysyi kurissa poliisin, armeijan ja propagandan avulla. Levottomuuksia ja lakkoilua esiintyi, mutta suhteellisen harvoin.

Berliinin muuri jakoi Euroopan itään ja länteen. Muurin itäpuolella DDR:n asukkaat elivät vankeina omassa maassaan. Ilman matkustusrajoituksia Itä-Saksa ja todennäköisesti koko Itä-Eurooppa olisi nopeasti tyhjentynyt nuoresta ja koulutetusta väestä. Jotkut uskaliaimmista suunnittelivat pakoa länteen. Berliinin muurin alitse kaivettiin tunneleja, jotkut yrittivät lentää sen yli ilmapallolla, osa epätoivoisimmista yritti hypätä muurin yli läheisten kerrostalojen ikkunasta. Epätoivoisia riitti niin paljon, että talojen ikkunat piti muurata umpeen. Monet tunnetut taiteilijat ja urheilijat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja loikkasivat länteen kiertueen tai kilpailumatkan aikana.

Vapaus koittaa Itä-Euroopalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puola oli pitkään sotatilaan julistettuna, kun kommunistihallitus yritti kaikin keinoin nujertaa lakkoilevia ja demokratiaa vaativia työläisiä.

Gorbatšovin aikakausi toi lopulta kauan kaivatun vapauden Itä-Eurooppaan. Suurvaltojen välinen jännite lieventyi, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto allekirjoittivat aserajoitussopimuksia. Itä-Euroopan sotilaallinen merkitys Neuvostoliitolle väheni. Vuonna 1989 Gorbatšov ilmoitti, ettei Neuvostoliitto aio estää alueen kansoja valitsemasta itse johtajiaan ja kohtaloaan. Vielä saman vuoden kuluessa lähes kaikissa Itä-Euroopan maissa tapahtui rauhanomainen vallankumous. Rautaesirippu ei enää jakanut Eurooppaa.

Sosialismin ajan viimeisten vuosikymmenten aikana Puola oli ollut itäblokin maista kenties rauhattomin. Gdańskin laivatelakan lakkoilevat työntekijät olivat vuonna 1980 perustaneet riippumattoman solidaarisuus-ammattiyhdistyksen, joka vastusti kommunistien yksinvaltaa. Liike keräsi Puolassa laajan kannatuksen eikä kukistunut, vaikka sen johtajat vangittiin ja maahan julistettiin vuosia kestänyt sotatila.

Gorbatšovin ilmoitus Itä-Euroopan vapaudesta valita oma tiensä ratkaisi lopulta tilanteen. Kommunistinen puolue ei enää voinut pitää yksin kiinni vallasta. Solidaarisuusliikkeen suuri kannatus pakotti hallituksen neuvottelemaan sen kanssa. Vuonna 1989 järjestetyissä vaaleissa Solidaarisuuden äänisaalis löi kommunistit täysin, mikä päätti kommunismin ajan Puolassa.

Saksat yhdistyvät ja muuri murtuu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Tear down this wall.” Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan pitää puhetta Brandenburgin portilla vuonna 1987 vaatien Berliinin muurin repimistä alas. Klikkaa kuvaa katsellaksesi videota.

Vuonna 1989 Berliinin muuri esti yhä itäsaksalaisia siirtymästä Länsi-Saksaan. Muurissa ei ollut aukkoja, mutta Itä-Euroopan eristyneisyys alkoi rakoilla muualta. Kesällä Itä-Saksan sosialistinen naapurimaa Unkari salli vapaan matkustamisen Itävaltaan. Tuhansia Unkarissa matkailleita itäsaksalaisia turisteja pakeni Itävaltaan. Kun Unkari sulki pakotien, alkoi raja vuotaa seuraavaksi Tšekkoslovakian kautta.

Vuoden 1989 loppua kohden mielenosoitukset Itä-Saksassa kasvoivat ja hallituksen oli pakko sallia kansalaistensa matkustaa vapaasti Länsi-Saksaan. Erehdyksessä televisiossa ilmoitettiin, että matkustaminen vapautuisi välittömästi. Kymmenettuhannet itäsaksalaiset tulvivat rajanylityspaikoille, ja vartijoiden oli päästettävä heidät toiselle puolelle. Ihmiset molemmilla puolilla muuria alkoivat itsenäisesti purkaa osia muurista ja tehdä siihen uusia rajanylityspaikkoja. Itä-Saksalta uhkasivat loppua rahat ja kansalaiset. Lopulta päätettiin, että Saksa oli järkevintä yhdistää. Saksan tilapäiseksi tarkoitettu jako oli päättynyt kestettyään yli 40 vuotta.

Jugoslavia hajoaa sisällissodissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serbit vangitsivat muslimeja ja kroaatteja keskitysleireille Bosnian sodassa. Kuvassa Trnopoljen leiri.

Koko Itä-Eurooppaa koetelleet talousongelmat johtivat myös Jugoslavian hajoamiseen. Pohjoisen rikkaammat alueet Kroatia ja Slovenia alkoivat vaatia suurempaa itsehallintoa, koska ne pitivät köyhempää etelää taloudellisena taakkana. Jugoslavian suurin kansa serbit puolestaan tahtoi lisää valtaa maassa. Kiistoja pahensi se, että eri kansallisuudet asuivat monin paikoin toistensa kanssa samoilla alueilla.

1990-luvun alussa Jugoslavia hajosi, kun monet sen kansoista julistivat alueensa itsenäisiksi. Ongelmia aiheutti se, että esimerkiksi Kroatiaan kuului alueita, joiden asukkaista selvä enemmistö oli serbejä. Kansalaisuuksien väliset kiistat kiihtyivät maan yhtenäisyyttä kannattaneiden serbien ja muiden irtautumaan pyrkineiden kansojen välisiksi sisällissodiksi.

Kaikkien osapuolten harrastama erittäin raaka siviileihin kohdistunut sodankäynti synnytti Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeisen ajan pahimman pakolaisongelman. Serbien ihmisoikeusloukkaukset keskitysleireineen johtivat lopulta länsimaiden Naton johdolla suorittamaan väliintuloon. Alueelle on saatu rauha, joskaan levottomuudet eivät ole lakanneet täysin. Itsenäisiksi valtioikseen ovat irtautuneet Kroatia, Slovenia, Serbia, Montenegro, Makedonia, Bosnia-Hertsegovina ja viimeisimpänä Kosovo.

Itä-Eurooppa suuntaa länteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naton laajentuminen vuodesta 1949.

Itä-Euroopan vapautuminen Neuvostoliiton ja kommunistihallintojen määräysvallasta muutti Euroopan kartan monin paikoin perusteellisesti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen muodostetut monikansalliset valtiot hajosivat. Suurimmat muutokset koettiin entisen Neuvostoliiton alueella, jonne syntyi 15 uutta itsenäistä valtiota. Jugoslavian lisäksi myös Tšekkoslovakia hajosi. Hajoaminen Tšekin tasavallaksi ja Slovakiaksi tapahtui kuitenkin rauhanomaisesti.

Irtauduttuaan Neuvostoliiton holhouksesta monet Itä-Euroopan maat etsivät turvaa Yhdysvalloista. Suurin osa liittyi Natoon, ja monet osallistuivat Yhdysvaltojen liittolaisina Irakin sotaan vuonna 2003. Maiden talouskehitys on kehittynyt 2000-luvun alussa vaihtelevasti, mutta paikoin talouskasvu on ollut nopeaa. Suuri osa maista on liittynyt Euroopan unionin jäseniksi.

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiasanat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapahtumat
Käsitteet
NATO, Berliinin muuri, Euroopan unioni, Solidaarisuus, Rautaesirippu
Valtiot
Neuvostoliitto, Saksa, Saksan demokraattinen tasavalta, Länsi-Saksa, Itävalta, Unkari, Tšekkoslovakia, Tšekki, Slovakia, Jugoslavia, Slovenia, Serbia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Makedonia, Kosovo, Puola
Paikat
Itä-Eurooppa, Gdańskin telakka
Henkilöt
Mihail Gorbatšov

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albania
Jugoslavia
Kirjallisuutta
Musiikkia

← Neuvostoliitto hajoaa · S4 Suurten sotien aika

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikibooks.org/w/index.php?title=S4_Suurten_sotien_aika/Itä-Eurooppa_vapautuu&oldid=124908”