S4 Suurten sotien aika

Kohteesta Wikikirjasto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1870 – 1913 Ensimmäisen maailmansodan liittokunnat ja Balkanin ruutitynnyri
1914 – 1917 Asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa
1918 Ensimmäinen maailmansota päättyy
1917 – 1925 Venäjän keisarikunta romahtaa – Neuvostoliitto syntyy
1924 – 1953 Stalinin vankileirien saaristo
Toinen maailmansota
1918 – 1939 Maailma vajoaa lamaan - Fasistit nousevat valtaan Euroopassa
1919 – 1933 Weimarin tasavallasta Hitlerin Saksaan
1933 – 1945 Hitlerin Saksa laajenee ja aloittaa toisen maailmansodan
1939 – 1940 Talvisota – Neuvostoliitto hyökkää Suomeen
1940 – 1943 Saksa hyökkää Neuvostoliittoon – Japani ja Yhdysvallat liittyvät sotaan
1941 – 1945 Suomi toisessa maailmansodassa: jatkosota
1939 – 1945 Puutetta ja korvikkeita – suomalaisten siviilien elämää sodan aikana
1943 – 1946 Toisen maailmansodan ratkaisu Euroopassa
1933 – 1945 Keskitysleirit ja juutalaisvainot
1940 – 1945 Toinen maailmansota päättyy Tyynellämerellä
Kylmä sota
1945 – 1990 Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet
1953 – 1968 Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa
1940 – 1970 Yhdysvallat – läntinen supervalta
1980 – 2014 Neuvostoliitto hajoaa
1990 – 2001 Itä-Eurooppa vapautuu

Perehdytään maailmansotiin, kylmään sotaan ja sodista selviytymiseen erityisesti tavallisten ihmisten ja ihmisoikeuskysymysten näkökulmasta. Paneudutaan ihmisoikeusrikoksiin kuten holokaustiin ja muihin kansanvainoihin sekä ihmisoikeuksien edistämiseen.[1]

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa]

Ensimmäisen maailmansodan liittokunnat ja Balkanin ruutitynnyri[muokkaa]

Itävallan kruununprinssin Frans Ferdinandin ampuneen Gavrilo Principin pidättäminen. Jotkut lähteet uskovat kuvassa pidätetyn henkilön olevan Ferdinand Behr, joka oli sivullinen ja jota epäiltiin aluksi osuudesta murhaan.

Sodan osapuolet jaetaan kahteen ryhmään: keskusvaltoihin ja ympärysvaltoihin. Keskusvaltoihin kuuluivat Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta, jälkimmäisen ryhmän tärkeimmät osallistujat taas olivat Britannia, Venäjä, Ranska ja Yhdysvallat. Ryhmien nimet tulevat niiden maantieteellisestä sijainnista.

Asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa[muokkaa]

Yhdistyneiden kuningaskuntien sotilaita juoksuhaudassa ensimmäisenä päivänä Sommen rintamalla, 1916

Länsirintamalla Saksan ja Ranskan välillä sota oli pitkään asemasotaa; alun nopean etenemisen jälkeen sota muuttui näännytyssodaksi, jossa käytiin valtavia, tuloksettomia, suuret sotilastappiot aiheuttaneita taisteluja muun muassa Verdunissa ja Sommessa. Sodassa kaatui arviolta 8,5 miljoonaa sotilasta.

Ensimmäinen maailmansota päättyy[muokkaa]

Uuvutussodan suunnattomat tappiot ja korkeat kustannukset rasittivat Euroopan taloutta. Ennen sotaa Ranska ja Iso-Britannia olivat ”maailman pankkiireita”. Sotakustannukset johtivat siihen, että Länsi-Euroopan suurvalloista tuli velallisia, vieläpä niin pahasti velkaantuneita, että ilman Saksalle määrättyjä valtavia sotakorvauksia ne eivät olisi kyenneet suoriutumaan veloistaan.

Venäjän keisarikunta romahtaa – Neuvostoliitto syntyy[muokkaa]

Sosiaaliset levottomuudet, autoritaariseen keisarin hallintoon kyllästyminen, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt muutostarve johtivat viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen ja helmikuun vallankumoukseen. Venäjä sekä siitä vallankumouksen jälkeen eronneet Ukrainan, Valko-Venäjän ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio.

Stalinin vankileirien saaristo[muokkaa]

Neuvostoliiton ensimmäisen johtajan Leninin kuolemaa seuranneina vuosina kommunistisen puolueen johdossa käytiin valtakamppailua. Puolueen johdossa piti olla useita ihmisiä, mutta lopulta johtoon onnistui nousemaan puolueen Stalin. Stalinin hallinnon alkukautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden kansallistaminen ja raskaan teollisuuden rakentaminen, sekä omiin kansalaisiin kohdistuneet vangitsemiset ja laajat pakkosiirrot. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin.

Toinen maailmansota[muokkaa]

Maailma vajoaa lamaan – Fasistit nousevat valtaan Euroopassa[muokkaa]

Saksalaisen kemianteollisuuden monialayhtymän IG Farben hallitus. Laajimmillaan IG Farben oli maailman neljänneksi suurin yritys General Motorsin, US Steelin ja Standard Oilin jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen melkein kaikissa Euroopan maissa syntyi äärikansallismielisiä ja äärioikeistolaisia liikkeitä. 1930-luvulla Yhdysvalloista alkanut talouslama levisi vuosikymmenen alussa myös Eurooppaan, kun eurooppalaiset yritykset eivät enää voineet myydä tuotteitaan Yhdysvaltoihin. Laman aiheuttamat ongelmat, työttömyys, köyhyys ja niistä johtuva epävarmuus, lisäsivät näiden liikkeiden kannatusta ja auttoivat niitä nousemaan valtaan.

Weimarin tasavallasta Hitlerin Saksaan[muokkaa]

1930-luvun lama romahdutettua Weimarin tasavallan talouden ja se horjui voimakkaasti poliittisten ääriryhmien edessä. Tasavallan aika päättyi Adolf Hitlerin ja kansallissosialistien noustua valtaan ja lakkautettua maassa vallinneen demokratian.

Hitlerin Saksa laajenee ja aloittaa toisen maailmansodan[muokkaa]

Ryhmä Heinkel He 111 -lentokoneita taistelemassa Iso-Britannian ilmaherruudesta 1940.

Historioitsijoiden mukaan toisen maailmansodan siemen kylvettiin Versailles’n rauhan solmimisessa. Rauhansopimuksen negatiivisena seurauksena olivat saksalaisten kokema epäreilu kohtelu ja Saksan ajautuminen talousahdinkoon, joka antoi Saksan kansallissosialistiselle työväenpuolueelle ja sen johtajalle Adolf Hitlerille kansansuosion. Hitler varustautui sotaan, liitti naapurimaita Saksaan ja toinen maailmansota käynnistyi Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 1939. Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle 3. syyskuuta 1939.

Talvisota – Neuvostoliitto hyökkää Suomeen[muokkaa]

Neuvostoliitto aloitti 1939 talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään.

Saksa hyökkää Neuvostoliittoon – Japani ja Yhdysvallat liittyvät sotaan[muokkaa]

Nainen työstämässä metallisorvilla lentokoneenosia Yhdysvaltain armeijan lentokonetehtaassa.

Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä suuri isänmaallinen sota. Tyynellämerellä keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat pommitti Yhdysvaltain laivastotukikohtaa Pearl Harborissa 7. joulukuuta 1941. Hyökkäys tuhosi suurimman osan Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastosta ja aiheutti Yhdysvaltain liittymisen sotaan liittoutuneiden puolella.

Suomi toisessa maailmansodassa: jatkosota[muokkaa]

Jatkosotaa käytiin 1941 Suomen rintamalla samaan aikaan kuin Saksa toteutti operaatio Barbarossan nimellä tunnettua laajaa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Suomen rintama oli jaettu saksalaisten ja suomalaisten joukkojen kesken siten, että suomalaiset olivat vastuussa eteläisestä rintamasta ja saksalaiset Lapin rintamasta. Jatkosota päättyi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen myötä Moskovan välirauhaan 19. syyskuuta 1944 ja välirauhanehtoihin kuului muun muassa saksalaisten joukkojen pakottaminen pois Suomesta, mikä johti Lapin sotaan Saksaa vastaan.

Puutetta ja korvikkeita – suomalaisten siviilien elämää sodan aikana[muokkaa]

Yhdysvaltain armeijan ylijäämätavaraan kuuluneita elintarvikepakkauksia lajitellaan kansanhuoltoministeriössä.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen pyrittiin sääntelyllä takaamaan kansalaisille välttämättömien peruselintarvikkeiden mahdollisimman tasapuolinen jakelu. Sodan seurauksena myös jouduttiin uudelleenasuttamaan sodassa menetettyjen alueiden asukkaita Suomen uuden rajan sisäpuolelle. Siirtoväkeä oli noin 420 000 henkeä eli 11 prosenttia Suomen silloisesta väkiluvusta. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1945 Suomesta siirrettiin Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan myös yhteensä lähes 80 000 lasta ja noin 15 500 heistä jäi palaamatta.

Toisen maailmansodan ratkaisu Euroopassa[muokkaa]

Länsiliittoutuneet eli Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Kanada suorittivat suuren maihinnousun Ranskan Normandiaan kesäkuussa 1944. Normandian maihinnousun seurauksena Hitlerin Saksa joutui taistelemaan vihollisiaan vastaan sekä idässä että lännessä. Liittoutuneiden painostuksen alla Saksalla ei enää ollut voimia pitää saavuttamiaan asemia, vaan se joutui aloittamaan lopullisen perääntymisen Reinin ylitse. Saksan alueen puolustus murtui tammi-huhtikuussa 1945 ja Saksan osalta sota päättyy Berliinin valtaukseen. Saksan antauduttua se jaettiin Ranskan, Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken miehitysalueisiin.

Keskitysleirit ja juutalaisvainot[muokkaa]

Puolalaisia juutalaisia pidettynä Varsovan geton kansannousun yhteydessä.

Natsit alkoivat vainota Saksan vähemmistöjä lähes välittömästi Hitlerin noustua maan johtoon vuoden 1933 vaaleissa. Erityisesti vainon kohteeksi joutui saksan juutalaisvähemmistö. Juutalaisten ajokortit peruttiin. Juutalaisia myös kiellettiin harjoittamasta tiettyjä ammatteja, eivätkä he saaneet liikkua kuin rajatulla alueela. Vuoteen 1939 mennessä miltei kaikki juutalaiset yritykset oli lakkautettu. Natsit vainosivat myös muita ihmisiä joita he pitivät taakkana yhteiskunnalle ja ”arjalaiselle rodulle”. Toisen maailmansodan aikana natsihallinto päätti käynnistää ”lopulliseksi ratkaisuksi” nimittämänsä suunnitelman Euroopan juutalaisväestön tuhoamiseksi. Saksan valtaamille alueille alettiin perustaa suunnattomia tuhoamisleirejä, joiden tehtävänä oli tappaa mahdollisimman nopeasti niille lähetetyt vangit ja tuhota ruumiit.

Toinen maailmansota päättyy Tyynellämerellä[muokkaa]

Kaksi kamikazelentäjää osui USS Bunker Hill -sotalaivaan 1945.

Pitkän ja raskaan kampanjan avulla liittoutuneet valtasivat takaisin Japanin valtaamia alueita. Vallatuilta saarilta Yhdysvallat aloitti voimakkaan ilmatoiminnan Japanin pääsaaria vastaan ja esimerkiksi Tokion pommitus muodostui siihen asti suurimmaksi operaatioksi lajissaan. Vuonna 1945 myös Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan, vallaten takaisin Mantšurian. 15. elokuuta 1945, viikko Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitusten jälkeen, Japani antautui ja miehitettiin.

Kylmä sota[muokkaa]

Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet[muokkaa]

Berliinin muuri vuonna 1975.

Kylmä sota alkoi toisen maailmansodan jälkeen länsivaltojen ja Neuvostoliiton törmätessä yhteen. Erimielisyyksiä oli muun muassa miehitettyjen alueiden kehittämisestä. Osittain molemmille blokeille sopi Saksan pysyminen jakautuneena ja tätä kautta heikkona. Yhdysvaltojen uhkakuvana oli teknisesti kehittyneen Saksan ja mahdollisesti koko läntisen Euroopan tai Lähi-idän alueen siirtyminen kommunistiseen leiriin.

Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa[muokkaa]

Mielenosoitus Tšekkoslovakian miehitystä vastaan Helsingissä.

Toisen maailmansodan jälkeen Itä-Euroopan maista oli tullut kommunististen puolueiden johtamia yksipuoluemaita. Neuvostoliitto antoi määräyksiä monista niiden sisä- ja ulkopolitiikan kysymyksissä ja esti Itä-Euroopan maiden yritykset irtautua sen määräysvallasta.

Yhdysvallat – läntinen supervalta[muokkaa]

Yhdysvaltain presidentti Kennedy ja puolustusministeri McNamara Kuuban kriisin EXCOMM tapaamisessa.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat kaupungistui ja koki voimakkaan talouskasvun kauden. hdysvallat osallistui Korean sotaan 1950–1953 ja Vietnamin sotaan 1964–1975. Lisäksi maa tuki Sikojenlahden maihinnousuyritystä Kuubaan ja oli mukana Kuuban ohjuskriisissä. Neuvostoliittoa vastaan käytiin myös avaruuskilpaa jonka tavoitteena oli miehitetty kuulento, jonka teki Apollo 11 vuonna 1969.

Neuvostoliitto hajoaa[muokkaa]

Vanhoillisten kommunistien vallankaappausyritys vuonna 1991. Sittemmin Venäjän presidentiksi noussut Borin Jeltsin piti kaappaajia vastustavan puheen panssarivaunun päällä seisten.
Pääartikkeli: Neuvostoliitto hajoaa

Vuonna 1991 Neuvostoliitto oli pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (miltei 300 miljoonaa asukasta). Neuvostoliiton loppuaikoina jäsenvaltioita oli viisitoista. Baltian maat itsenäistyivät elokuussa 1991, ja loput 12 neuvostotasavaltaa sopivat keskenään Neuvostoliiton lakkauttamisesta 8. joulukuuta 1991. Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov ilmoitti eroavansa virastaan 25. joulukuuta 1991, koska hänen johtamaansa valtiota ei enää ollut. Yksitoista entistä neuvostotasavaltaa muodosti hajoamisen jälkeen alueellisen järjestön, Itsenäisten valtioiden yhteisön. Neuvostoliiton kansainvälisoikeudelliseksi seuraajavaltioksi tuli suurin neuvostotasavaltana ollut valtio, Venäjä.

Itä-Eurooppa vapautuu[muokkaa]

Berliinin muuri murtumisen jälkeen marraskuussa 1989.
Pääartikkeli: Itä-Eurooppa vapautuu

Vuonna 1988 Neuvostoliiton valtionpäämies Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän niin sanotun Brežnevin opin ja sallivan demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa. Tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliittoa, joka oli alkanut uhkaavasti natista liitoksistaan, mutta valtio ei kestänyt uudistuksia. Tämä johti vuodesta 1989 alkaen kokonaiseen sarjaan vallan­vaihdoksia Euroopassa. Vallankumoukset olivat enimmäkseen rauhanomaisia Romaniaa lukuun ottamatta. Ne johtivat kommunismin valta-aseman romahtamiseen Euroopassa. Kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä päättyi.

Lähteet[muokkaa]

  1. Historia / Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 / S4 Suurten sotien aika ePerusteet.

Katso myös[muokkaa]