S4 Suurten sotien aika/Keskitysleirit ja juutalaisvainot

Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1870 – 1913	Ensimmäisen maailmansodan liittokunnat ja Balkanin ruutitynnyri
1914 – 1917	Asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa
1918	Ensimmäinen maailmansota päättyy
1917 – 1925	Venäjän keisarikunta romahtaa – Neuvostoliitto syntyy
1924 – 1953	Stalinin vankileirien saaristo
Toinen maailmansota
1918 – 1939	Maailma vajoaa lamaan - Fasistit nousevat valtaan Euroopassa
1919 – 1933	Weimarin tasavallasta Hitlerin Saksaan
1933 – 1945	Hitlerin Saksa laajenee ja aloittaa toisen maailmansodan
1939 – 1940	Talvisota – Neuvostoliitto hyökkää Suomeen
1940 – 1943	Saksa hyökkää Neuvostoliittoon – Japani ja Yhdysvallat liittyvät sotaan
1941 – 1945	Suomi toisessa maailmansodassa: jatkosota
1939 – 1945	Puutetta ja korvikkeita – suomalaisten siviilien elämää sodan aikana
1943 – 1946	Toisen maailmansodan ratkaisu Euroopassa
1933 – 1945	Keskitysleirit ja juutalaisvainot
1940 – 1945	Toinen maailmansota päättyy Tyynellämerellä
Kylmä sota
1945 – 1990	Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet
1953 – 1968	Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa
1940 – 1970	Yhdysvallat – läntinen supervalta
1980 – 2014	Neuvostoliitto hajoaa
1990 – 2001	Itä-Eurooppa vapautuu

Hitler käynnisti vähemmistöjen vainot heti valtaan päästyään.
Juutalaisilta vietiin kansalaisoikeudet ja heitä vainottiin.
Kristalliyönä 1938 natsit hyökkäsivät juutalaisten kortteleihin.
Natsit perustivat keskitysleirejä.
Leireille vangittiin natsien vastustajia ja paljon juutalaisia.
Toisen maailmansodan aikana natsit murhasivat 6 miljoonaa juutalaista siviiliä.

Natsit vainoavat vähemmistöjä

Natsit alkoivat vainota Saksan vähemmistöjä lähes välittömästi Hitlerin noustua maan johtoon vuoden 1933 vaaleissa. Erityisesti vainon kohteeksi joutui saksan juutalaisvähemmistö. Natsit olivat jo vuosia uhkailleet juutalaisia. Esimerkiksi Nobel-palkittu juutalainen fyysikko Albert Einstein päätti Hitlerin valtaannoususta kuultuaan, ettei uskaltanut enää palata Saksaan.

Vuonna 1935 säädettiin joukko lakeja, jotka kielsivät avioliiton juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä sekä riistivät juutalaisilta maan kansalaisuuden. Kaikkien saksalaiset luokiteltiin syntyperän mukaan ja niiltä, joilla oli juutalaisia esivanhempia vietiin kansalaisoikeudet. Vuodesta 1938 alkaen juutalaiset lapset eivät saaneet käydä tavallisia kouluja. Lisäksi juutalaisten ajokortit peruttiin. Juutalaisia myös kiellettiin harjoittamasta tiettyjä ammatteja, eivätkä he saaneet liikkua kuin rajatulla alueella. Vuoteen 1939 mennessä miltei kaikki juutalaiset yritykset oli lakkautettu.

Natsit tuhosivat myös vammaisia, joita he pitivät taakkana yhteiskunnalle ja ”arjalaiselle rodulle”. Niin kutsutun eutanasiaohjelman kautta tapettiin satojatuhansia sairaita ja vammaisia ihmisiä. Kymmeniä tuhansia tehtiin lisääntymiskyvyttömiksi, koska natsit pelkäsivät heidän jälkeläistensä huonontavan ”rodun” ominaisuuksia. Lisäksi natsit vainosivat esimerkiksi homoseksuaaleja.

Vainot ajavat ihmisiä pakolaisiksi

Natsit pakottivat valloittamiensa alueiden juutalaisväestön muuttamaan omiin kortteleihinsa, joita kutsuttiin ghetoiksi. Ghetoista heidät haettiin vietäviksi keskitys- ja tuhoamisleireille. Karttaan on merkitty ghettojen lisäksi natsien perustamat keskitys- ja tuhoamisleirit.

Heti natsien valtaannousun jälkeen Saksaan perustettiin ensimmäiset keskitysleirit, joille vietiin vangeiksi Hitlerin vastustajia, homoseksuaaleja, romaneja sekä uskonnollisia vähemmistöjä, kuten juutalaisia ja Jehovan todistajia. Vuoden kuluttua Hitlerin valtaannoususta natsihallinto oli vanginnut leireille jo 80 000 ihmistä. Myöhemmin vankien määrä laski, mutta toisen maailmansodan syttymisen jälkeen keskitysleirejä alettiin perustaa lisää. Samalla vankeja alettiin käyttää työvoimana Saksan teollisuuden ja ennen kaikkea sen sotatarviketeollisuuden palveluksessa.

Vuoden 1938 marraskuussa natsit määräsivät SA-joukot tekemään kaikkialla Saksassa yöllisen hyökkäyksen juutalaisten asuinalueille. Kymmeniä pahoinpideltiin kuoliaaksi ja noin 30 000 juutalaista vangittiin. Viimeistään tässä vaiheessa monet juutalaiset ymmärsivät, että Saksasta olisi hyvä paeta ulkomaille. Matkustusluvan saaminen esimerkiksi turvaan Yhdysvaltoihin saattoi kuitenkin kestää vuosia. Nekin jotka pääsivät lähtemään saattoivat joutua pettymään. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin suunnannut St. Louis -niminen pakolaislaiva käännytettiin ja pakotettiin palaamaan Eurooppaan. Monet sen matkustajista kuolivat myöhemmin natsien vainoissa.

Puolan valtauksen jälkeen natsit perustivat useisiin kaupunkeihin ghettoja, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurin oli Varsovan ghetto, jossa eli 380 000 ihmistä. Ghettojen elinolosuhteet olivat usein epäinhimillisen kurjat, kun suuria ihmismääriä ahdettiin asumaan hyvin pienelle alueelle. Siksi kulkutaudit levisivät ghetoissa nopeasti, ja tuhansittain juutalaisia kuoli nälkään.

Tuhoamisleirit – lopullinen ratkaisu

Toisen maailmansodan aikana natsihallinto päätti käynnistää ”lopulliseksi ratkaisuksi” nimittämänsä suunnitelman Euroopan juutalaisväestön tuhoamiseksi. Saksan valtaamille alueille alettiin perustaa suunnattomia tuhoamisleirejä, joiden tehtävänä oli tappaa mahdollisimman nopeasti niille lähetetyt vangit ja tuhota ruumiit.

Pahamaineisin tuhoamisleiri oli Puolaan Varsovan ulkopuolelle perustettu Auschwitz-Birkenau. Leirillä murhattiin yhteensä yli miljoona ihmistä muutamassa vuodessa. Vangit kuljetettiin leirille junalla ja perillä heikkokuntoisina pidetyt surmattiin välittömästi kaasukammioissa. Työkuntoiset vangit määrättiin töihin, mutta ankarat olot ja riittämätön ruoka koituivat vankien kohtaloksi yleensä muutamassa kuukaudessa. Auschwitzin pahamaineinen lääkäri Josef Mengele suoritti vangeille erilaisia ihmis- ja lääkekokeita.

Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa kuoli holokaustissa. Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla tuhoamisleireillä, liikkuvat tuhoamisyksiköt surmasivat noin miljoonan ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön. Kaikkiaan natsien leireillä kuoli noin kymmenen miljoonaa ihmistä.

Keskitysleirien vapauttaminen

Tuhoamisleirejä johtivat alun perin Hitlerin henkivartiokaartiksi perustetut SS-joukot (Schutzstaffel). Rintamalla sotineita SS-sotilaita pidettiin parhaan koulutuksen ja varustuksen omaavina eliittijoukkoina. Rintamalla SS-joukot syyllistyivät paikoin hirvittäviin julmuuksiin, mistä syystä liittoutuneet toisinaan kieltäytyivät ottamasta heitä vangiksi ja ampuivat suoralta kädeltä jokaisen vangiksi jääneen SS-sotilaan. Keskitysleireillä SS-vartijat syyllistyivät siviilejä kohtaan, jos mahdollista, vieläkin kammottavampiin julmuuksiin. SS-joukot yrittivät peitellä rikoksiaan ja pakottivat vangit mukaansa marsseille, jotka koituvat usein heikkokuntoisten vankien kohtaloksi. Perääntyvät SS-joukot myös räjäyttivät esimerkiksi Auschwitz-Birkenaun kaasukammiot tuhotakseen todisteet leirillä tapahtuneista julmuuksisa.

Kun liittoutuneiden joukot toisen maailmansodan lopulla etenivät Saksan miehittämille alueille, osa niistä törmäsi keskitysleirien järkyttäviin olosuhteisiin. Ruumisröykkiöt ja luurangonlaihoiksi kuihtuneet vangit, joista osa oli pieniä lapsia, järkyttivät jopa taisteluissa kovia kokeneita sotilaita.