S4 Suurten sotien aika/Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet

Aikajana
Ensimmäinen maailmansota
1870 – 1913	Ensimmäisen maailmansodan liittokunnat ja Balkanin ruutitynnyri
1914 – 1917	Asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa
1918	Ensimmäinen maailmansota päättyy
1917 – 1925	Venäjän keisarikunta romahtaa – Neuvostoliitto syntyy
1924 – 1953	Stalinin vankileirien saaristo
Toinen maailmansota
1918 – 1939	Maailma vajoaa lamaan - Fasistit nousevat valtaan Euroopassa
1919 – 1933	Weimarin tasavallasta Hitlerin Saksaan
1933 – 1945	Hitlerin Saksa laajenee ja aloittaa toisen maailmansodan
1939 – 1940	Talvisota – Neuvostoliitto hyökkää Suomeen
1940 – 1943	Saksa hyökkää Neuvostoliittoon – Japani ja Yhdysvallat liittyvät sotaan
1941 – 1945	Suomi toisessa maailmansodassa: jatkosota
1939 – 1945	Puutetta ja korvikkeita – suomalaisten siviilien elämää sodan aikana
1943 – 1946	Toisen maailmansodan ratkaisu Euroopassa
1933 – 1945	Keskitysleirit ja juutalaisvainot
1940 – 1945	Toinen maailmansota päättyy Tyynellämerellä
Kylmä sota
1945 – 1990	Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet
1953 – 1968	Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa
1940 – 1970	Yhdysvallat – läntinen supervalta
1980 – 2014	Neuvostoliitto hajoaa
1990 – 2001	Itä-Eurooppa vapautuu

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kylmän sodan aikakausi.
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat taloudessa ja sotilasmahdissa.
Kiistojen seurauksena Saksa jaettiin kahtia.
Molemmilla kylmän sodan osapuolilla oli omat sotilasliittonsa.
Yhdysvalloilla oli liittolaisensa Länsi-Euroopassa.
Neuvostoliitto pakotti Itä-Euroopan maat liittoutumaan kanssaan.
YK perustettiin sovittelemaan valtioiden välisiä kiistoja.

Kauhun tasapaino

Toisen maailmansodan aikana taistelu yhteistä vihollista vastaan oli yhdistänyt liittoutuneet eli Neuvostoliiton sekä länsimaat Yhdysvallat ja Ison-Britannian. Hitlerin Saksan kukistuttua yhteinen riemu vaihtui nopeasti syvän keskinäisen epäluulon ilmapiiriin. Sodan jälkeen Eurooppa ja suuri osa maailmaa jakautui neljän vuosikymmenen ajaksi kahtia, kilpailevien supervaltojen johtamiin leireihin: Neuvostoliiton johtamaan kommunistiseen maailmaan eli itäblokkiin sekä Yhdysvaltojen ja sen läntisten liittolaisten muodostamaan länsiblokkiin.

Keskinäisen kilpailun lisäksi osapuolia erottivat erilaiset poliittiset ja taloudelliset yhteiskuntajärjestelmät. Länsimaat olivat demokraattisia markkinatalousmaita, itäblokin maat kommunistisia yksipuoluejärjestelmiä. Tätä toisen maailmansodan lopusta aina 1980-luvun jälkipuoliskolle kestänyttä jakoa kutsutaan maailmanhistoriassa nimellä kylmä sota. Nimitys juontaa juurensa siitä, että Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ei käyty varsinaisia ”kuumia” sotia. Syynä tähän oli supervaltojen välinen kilpavarustelu. Neuvostoliiton onnistuttua 1940-luvun lopussa tekemään ydinkokeen molemmilla valtioilla oli pian hallussaan valtavat määrät ydinaseita, mistä syystä liittoutumien keskinäisen sodankäynnin pelättiin voivan tuhota koko maailman. Tätä tilannetta, jossa sotaa ei uskallettu aloittaa, kuvattiin termillä kauhun tasapaino. Varsinaiset sodat käytiin supervaltojen liittolaisten kesken Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Rautaesirippu idän ja lännen välissä

Euroopan jako oli seurausta toisen maailmansodan jälkeisestä asetelmasta. Neuvostoliitto oli sodan lopulla miehittänyt Saksan itäosat sekä itäisen Euroopan. Neuvostojohdon näkökulmasta maa oli ollut yksinäinen, vihollisten ympäröimä kommunistinen saareke. Saksan hyökkäys oli koetellut Neuvostoliittoa ankarasti. Sota oli raunioittanut maan länsiosat ja sen seurauksena noin 20 miljoonaa neuvostoliittolaista oli kuollut. Lisätäkseen turvallisuuttaan Neuvostoliitto alkoi pystyttää miehittämiinsä Itä-Euroopan maihin itselleen uskollisten kommunistien johtamia hallituksia. Itä-Euroopan maiden asukkaiden enemmistö ei kannattanut kommunisteja. Neuvostoliitto joutuikin pakottamaan miehittämänsä maat liittolaisikseen. Länsi-Euroopasta käsin kehitystä seurattiin huolestuneina. Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill kuvasi Itä-Euroopan eristämistä vuonna 1946 seuraavasti: ”Stetinistä Itämeren rannalta aina Triesteen Adrianmeren rannalle on rautaesirippu laskettu mantereen poikki…” Churchillin puheessaan mainitsema rautaesirippu jäi elämään Itä-Euroopan eristyneisyyden vertauskuvana.

Saksa jaettiin kahtia

Saksan olojen järjestäminen oli eräs toisen maailmansodan jälkeisen ajan tärkeimmistä kysymyksistä. Saksan kilpailu muiden Euroopan suurvaltojen kanssa oli johtanut kahteen suunnatonta tuhoa ja kymmeniä miljoonia kuolonuhreja synnyttäneeseen maailmansotaan. Erityisesti Neuvostoliitto pyrki varmistamaan, ettei Saksa enää uhkaisi sitä. Neuvostoliitto vaati Saksalta myös suuria sotakorvauksia. Yhdysvallat puolestaan ei halunnut luovuttaa Neuvostoliitolle määräysvaltaa Saksassa. Tilapäisenä ratkaisuna Saksa ja sen pääkaupunki Berliini jaettiin Neuvostoliiton sekä länsivaltojen Ison-Britannian, Yhdysvaltojen ja Ranskan hallitsemiin miehitysvyöhykkeisiin. Tilapäiseksi tarkoitetusta ratkaisusta tuli lopulta tila pysyvä yli 45 vuoden ajaksi.

Kommunistien vallankaappaus Tšekkoslovakiassa sai länsivallat vakuuttuneiksi siitä, ettei Neuvostoliiton kanssa kannattanut enää neuvotella. Ne alkoivat puuhata hallitsemilleen miehitysvyöhykkeille valtiota, josta tuli Saksan liittotasavalta eli Länsi-Saksa. Jaetun Berliinin länsiosa jäi Neuvostoliiton hallitseman miehitysvyöhykkeen keskelle. Neuvostoliitto katkaisi Länsi-Berliinin huoltoyhteydet tavoitteenaan painostaa länsivallat luopumaan alueesta. Länsi-Berliinin kahden miljoonan asukkaan ruokahuolto hoidettiin lentokoneilla lähes vuoden ajan, kunnes Neuvostoliitto taipui lopettamaan saarron. Tämän Berliinin saarron nimellä tunnetun kriisin myötä Saksan kahtiajaosta tuli pysyvä vuosikymmenten ajaksi. Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle perustettiin kommunistien johtama Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta, DDR.

Berliinin saarron aikana Länsi-Berliiniä huollettiin lentokoneiden avulla melkein vuoden ajan. Neuvostoliiton katkaistua maayhteyden kolmea eri reittiä saapuvien lentokoneiden piti laskeutua Berliiniin sekunnilleen aikataulussa vuorokauden ympäri, jotta miljoonakaupungin ruokahuolto saatiin toimimaan.

Kilpailevat sotilasliitot ja YK

Yhdysvalloissa seurattiin huolestuneina Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvua Itä-Euroopassa. Euroopan olojen vakaannuttamiseksi ja tyytymättömyydestä johtuvan kommunistien valtaannousun estämiseksi Yhdysvallat tarjosi Euroopan maille Marshallin apuna tunnettua jälleenrakennusta varten jaettua rahoitusta. Neuvostoliitto ja sen painostuksesta myös Itä-Euroopan maat kieltäytyivät avusta. Myöskään Suomessa ei haluttu uhmata Neuvostoliittoa vaan kieltäydyttiin avun vastaanottamisesta. Berliinin saarron jälkeen Yhdysvalloissa haluttiin turvata Länsi-Euroopan maiden asema sotilaallisesti. Vuonna 1949 perustettiin Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO, jonka jäseniksi tuli ensi vaiheessa suuri osa Länsi-Euroopan maista. NATOn jäsenmaat sopivat puolustavansa yhdessä Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa liittolaistaan. Vastaava itäinen sotilasliitto, Varsovan liitto, solmittiin vuonna 1955, sen jälkeen kun Saksa hyväksyttiin NATOn jäseneksi.

Toisen maailmansodan lopulla käydyissä neuvotteluissa liittoutuneet olivat sopineet perustavansa kansainvälisen järjestön, jonka tarkoituksena oli edistää maailmanrauhaa ja toimia areenana kansainvälisille neuvotteluille ja kiistojen selvittämiselle rauhanomaisesti. Sodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet Kansakunnat eli YK, joka korvasi ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetun, tehtävässään epäonnistuneen Kansainliiton. Aluksi YK:n jäseniksi hyväksyttiin ainoastaan sodan voittajavaltiot, ja 1950-luvulta alkaen muitakin alettiin ottaa jäseniksi. Suomesta tuli YK:n jäsenvaltio vuonna 1955.